Laitampa nyt tänne tämän...., olen aikoinani (olen nyt 23v.) kouluttautunut alalle joka ei minua enää kauheasti kiinnosta....
alalla olisi kyllä töitä vaikka kuinka (kemia)
mutta into ei riitä yksinkertaisesti enää.
en tiedä mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin kouluttautua uudestaan... alunperin halusinkin lähihoitajaksi, mutta äitini kielsi minulta sen (älkää kysykö miksi, hän on itse ja hänelle väärä ala!)
en vaan jaksaisi tätä sinnittelemistä työstä toiseen, palkasta toiseen....
ilman kunnollista kiinnostusta
nyt on vakituinen paikka, sekin pelottaa joudunko uudelleenkouluttautumisen jälkeen kumminkin pätkätöihin?
alalla olisi kyllä töitä vaikka kuinka (kemia)
mutta into ei riitä yksinkertaisesti enää.
en tiedä mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin kouluttautua uudestaan... alunperin halusinkin lähihoitajaksi, mutta äitini kielsi minulta sen (älkää kysykö miksi, hän on itse ja hänelle väärä ala!)
en vaan jaksaisi tätä sinnittelemistä työstä toiseen, palkasta toiseen....
ilman kunnollista kiinnostusta
nyt on vakituinen paikka, sekin pelottaa joudunko uudelleenkouluttautumisen jälkeen kumminkin pätkätöihin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kannattaa. Voisit tehdä sen oppisopimuksella. tai työn ohessa. Tai ihan perinteisesti. Hae alalle ja mene pääsykokeisiin. Jos ajattelet että ala kiinnostaa sinua. Palkastasi ehkä joudut tinkimään ja alussa tekemään pätkätöitä ja sijaisuuksia. Mutta tätä työtä riittää ja jokainen päivä on mielekäs ja erilainen. Työ on haastavaa ja palkitsevaa. Työtä tehdään vuoroissa ja päivätyönäkin. En ole katunut ammatinvalintaani.
Voi tervetuloa vaan, kun tälle alalle halutaan ilman muuta kaikkia, jotka tykkää ihmisistä ja haluaa auttaa lähimmäisiään. Mukavampia kuin purkit siellä kemialla.Töitä riittää, se on raskasta ja palkka on päätä huimaava....
oikeassa.älä ala lähihoitajaksi tai muuksikaan.paskaduuni,paskat palkat.tiedän mistä puhun.tee lista hyvistä ja huonoista puolista työstäsi....
Itse olen alkujaan nuorena naisena valmistunut silloiseksi perushoitajaksi. Sittemmin kouluttauduin terveydenhoitajaksi. Nyt olen ihan muulla alalla. Ei enää kiinnosta kamala vastuu ja ainainen kiire, kun ei ole asiakkaalle/potilaalle antaa sitä mitä mitä hän tarvitsisi tai minä haluaisin. AIKAA. Palkka on nyt mitä on, ei sekään houkuta työn vastuullisuuteen nähden. Nyt olen työskennellyt kotoa käsin ja teen sivutoimena lisä ansioita. Päivääkään en ole alanvaihdostani katunut. Suosittelen. Ihmisen työelämässä vietetty aika on kuitenkin niin pitkä ennenkuin siitä eläkkeelle pääsee, että parempi tehdä sellaista työtä josta oikeasti tykkää.