Kuten sanottua, ekaa kertaa eläissäni tullut vastaan tämä aihe ja haluan varmistaa miten tämä homma nyt menee. Ikää minulla ja hänellä on 26 auringonkiertämää, enkä olisi itsekkään itsestäni uskonut, että tahallani, tarkoituksella ja selvinpäin olisin tätä mieltä edes etäisesti, mutta tekisi mieleni viedä tyttö vihille. Yhessä on oltu jo aikoja, homma skulaa, eikä valittaa voi.
Hajonneessa perheessä ei näistä koskaan puhuttu, eikä lähipiiristä löydy näihin asioihin luotettavaa lähdettä, enkä ehkä mielelläni ota asiaa puheeksikaan välttääkseni huhumyllyä. Lähdetään siis oletuksesta että oletan paljon enkä tiedä mitään.
Eli kertokaahas tämä nyt, että tiedän mitä olen tekemässä jahka olen tekemässä, ettei mene ihan reisille.
- Kosinta, eli polvi katuun ja rasia esiin, iso kysymys pihalle suusta ja vastausta odotellessa. Rasiassa on siis ilmeisesti yksi sormus? Hänen sormuksensa, joka hyvien uutisten jälkeen nipsastaan siihen pieneen mutta niin tärkeään sormeen. Ok, mutta missä on miehen sormus ja missä välissä se pistetään ja millä seremonioin omaan sormeen?
- Tuota kosintahetkeähän ilmeisesti siis kihlaukseksi kutsutaan? Ei varmasti olisi haitaksi, jos se olisi juhlallinen, erityinen hetki?
- Onko kihjalaispäivä, jotain sellasta joka pitäisi laittaa kalenteriin ja muistaa joka vuosi? Onko se sitä, jos se tapahtuu yhdessä sopien, eikä ns "kosien"?
- Miten tuo sormuksien hankintapuoli, onko aihetta pedata asiaa ensin yhdessä puhumalla ja yhdessä ne ostamalla, vai onko ok että minä hoidan tuon hankinnan ja yllätän kosinnalla ns puun takaa?
- Onhan vihkisormus kuitenkin eri sormus. Olettaisin, että sen kohdalla on ainakin aiheellista antaa tytön ostaa sellaisen, josta itse kovin pitää? Vai onko tässäkin parempi tapa, että kysyn mieltymyksiä ja hoidan itse, jotenkin arveluttaa, että lahjansa saa itse valita (ja ehkä maksaakkin, eek)
- Mitenkähän miehen tilanteessa, onko miehellekkin tarkoitus olla uusi, toinen sormus vihkitilanteessa, vai mennäänkö samalla vanhalla? Onko tähän jotain käytäntöä tapaa tai tarinaa?
- Liittyykö kihloihin menemiseen jonkinlaista byrokratiaa? Pysyykö virallisessa mielssä pari yhä "avoparina"?
Näistä on hyvä lähteä, enemmänkin epätietoisuutta löytyy, mutta eiköhän tällä pääse jo vauhtiin.
Ekaa kertaa asialla.
50
15691
Vastaukset
- ehkä ainoa kerta
Aika monta juttua kysymyksistäsi menee parhaiten siten, että katselet mielitiettyäsi ja pohdit hänet parhaiten tuntevana, että tykkääkö itse valita sormuksensa vai kelpuuttaako yllärin. Tai onko parempi valmistella asiaa vai tuleeko vastaukseksi "kyllä", vaikka kosinta olisikin yllätys. Ja kosinnan tyylilajinkin hiffaat parhaiten, kun mietit onko tuleva morsiosi kynttiläillallistyyppiä, vai onko parempi hoitaa homma vuorikiipeilyn lomassa. Sormuksethan eivät ole kihloihin tai naimisiinmenemiseksi mitenkään pakollisia, joten oman sormuksesi kanssa voit tehdä niinkuin luontevalta tuntuu.
Mutta noin yleisesti ottaen kosinta ja kosintaan suostuminen ovat se varsinainen kihlaushetki. Laissa se sanotaan jotenkin, että kihloissa ollaan, kun on sovittu naimisiinmenosta. On toki niitäkin, paljonkin, joiden mielestä kihloissa ollaan, kun sormukset on ostettu, vaikkei naimisiinmenosta ole puhuttu halaistua sanaa. Eikä ehkä koskaan aiotakaan avioitua.
Ja "ikävämpi" uutinen on se, ettei kihlauksella ole mitään virallista asemaa. Byrokratian suuntaan homma menee entistä rataansa eli jos jo avossa olette, niin se säilyy statuksena, kunnes avioon astelette. Onnea matkaan!- jos purkaantuu..
Kyllä kihlaus on jollain tapaa myös "virallinen" asia --käsittääkseni esim. kihlajaislahjat tulee palauttaa, jos kihlaus purkaantuu --käytännössä koskee siis varmaankin vähän arvokkaampia lahjoja..
- ei virallinen
jos purkaantuu.. kirjoitti:
Kyllä kihlaus on jollain tapaa myös "virallinen" asia --käsittääkseni esim. kihlajaislahjat tulee palauttaa, jos kihlaus purkaantuu --käytännössä koskee siis varmaankin vähän arvokkaampia lahjoja..
No eipä niitä kihlajaislahjoja tarvitse mihinkään palauttaa, jos ei kihlauksella virallista asemaa ole. Joskus tuollainen käytäntö on voinut olla olemassa, mutta kukapa nykypäivänä palauttelisi mitään saamiaan kihlalahjoja. Ei kukaan palauttele häälahjojaankaan, vaikka moni avioliitto päätyykin eroon. Ja avioliitto sentään on virallinen juttu.
Toisin sanoen, ei kukaan tietysti estä, jos joku haluaa saamansa kihlalahjat palauttaa. Mutta ei niitä kyllä kihlauksen purkautumiseen vedoten voi antaja ryhtyä takaisin perimään. Ja nykyisinä teinikihlausten kulta-aikoina, johan siinä olisi kirjanpidossa tekemistä, jos yrittäisi muistaa, kenelle mitäkin on antanut ja milloin niitä pitäisi takaisin periä. ;-)) - juristijuntti
ei virallinen kirjoitti:
No eipä niitä kihlajaislahjoja tarvitse mihinkään palauttaa, jos ei kihlauksella virallista asemaa ole. Joskus tuollainen käytäntö on voinut olla olemassa, mutta kukapa nykypäivänä palauttelisi mitään saamiaan kihlalahjoja. Ei kukaan palauttele häälahjojaankaan, vaikka moni avioliitto päätyykin eroon. Ja avioliitto sentään on virallinen juttu.
Toisin sanoen, ei kukaan tietysti estä, jos joku haluaa saamansa kihlalahjat palauttaa. Mutta ei niitä kyllä kihlauksen purkautumiseen vedoten voi antaja ryhtyä takaisin perimään. Ja nykyisinä teinikihlausten kulta-aikoina, johan siinä olisi kirjanpidossa tekemistä, jos yrittäisi muistaa, kenelle mitäkin on antanut ja milloin niitä pitäisi takaisin periä. ;-))Palauttaminen koskee parin välisiä lahjoja,esim ostaa kihlatulleen auton,tietokoneen,korut tai koiranpennun.
- Nepsunen
jos purkaantuu.. kirjoitti:
Kyllä kihlaus on jollain tapaa myös "virallinen" asia --käsittääkseni esim. kihlajaislahjat tulee palauttaa, jos kihlaus purkaantuu --käytännössä koskee siis varmaankin vähän arvokkaampia lahjoja..
En oo koskaan ennen tätä kuullu, et kihlalahjat pitäisi palauttaa, jos ero tulee. Mun tuttavapiirissä on ko. tilantees tehty vaan niin, että naisen puolelta tulleet lahjat menivät naiselle ja miehen puolelta miehelle. Kuulemma toimi ihan hyvin eikä mitään ylimääräisiä riitoja tullut. Ja ovat edelleenkin ystäviä vaikka erosta on jo useampi vuosi. Ja musta tämä systeemi lahjojen suhteen on hyvä, tehdään varmaan omanki kihlattuni kanssa samoin, JOS ero joskus tulee...mutta toivottavasti ei. :)
- haluat arvostuksen
Tulevan puolisosi vanhempien silmissä, muista, että säntillinen kihlaus kestää, n. 3-4 kk, eli sen ajan jonka häiden valmistelu kestää.
Vuosien "kihlauksella" ei ole arvoa vanhempien ihmisten silmissä lainkaan. Sellainen on vain häpäisy perinteitä kohtaan, ja niille kyllä nauretaan ihan.
Jos nimittäin, saatte esim, kihlajais lahjaksi jotain huomattavaa, ettekä mene kymmeneen vuoteen naimisiin, niin tilanne on lähinnä absurdi. Suku todellakin halveksii. Katsos ennenvanhaan on ollut tarkoitus kunnioittaa kihlausta ihan eri tavalla, joka on nykysukupolvelta täysin hukassa.- :o)
No eihän kunnon häitä 3-4 kuukaudessa suunnitella! Kyllä siihen menee ainakin vuosi. Eihän juhlapaikkaakaan nykyään saa noin nopealla varoitusajalla. Sellainen 1-2 vuotta on hyvä kihlausaika ts. häiden suunnitteluaika. Edellisen viestin on ilmeisesti kirjoittanut mies. :)
- vuodessa
:o) kirjoitti:
No eihän kunnon häitä 3-4 kuukaudessa suunnitella! Kyllä siihen menee ainakin vuosi. Eihän juhlapaikkaakaan nykyään saa noin nopealla varoitusajalla. Sellainen 1-2 vuotta on hyvä kihlausaika ts. häiden suunnitteluaika. Edellisen viestin on ilmeisesti kirjoittanut mies. :)
voit jo luopua ihan koko ajatuksesta!
- :o)
vuodessa kirjoitti:
voit jo luopua ihan koko ajatuksesta!
Meillä menee kihlauksesta n. 1v9kk häihin ja en ole luopumassa ajatuksesta ollenkaan.. koskaanhan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Monet ihmiset menee nopeaan naimisiin ja on naimisissa vuoden. Ei se kihlausaika ole se oleellisin. Ja nainen ei kunnollisia häitä suunnittele parissa kuukaudessa. Valitettavasti! :)
- kaksi vuotta
:o) kirjoitti:
Meillä menee kihlauksesta n. 1v9kk häihin ja en ole luopumassa ajatuksesta ollenkaan.. koskaanhan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Monet ihmiset menee nopeaan naimisiin ja on naimisissa vuoden. Ei se kihlausaika ole se oleellisin. Ja nainen ei kunnollisia häitä suunnittele parissa kuukaudessa. Valitettavasti! :)
ensin kihloissa ja sitte naimisiin (ehtii "tutustua" lisää) kun ensin 3kk kihloissa ja sitte naimisiin ja ero kahden vuoden päästä...
- ----
:o) kirjoitti:
No eihän kunnon häitä 3-4 kuukaudessa suunnitella! Kyllä siihen menee ainakin vuosi. Eihän juhlapaikkaakaan nykyään saa noin nopealla varoitusajalla. Sellainen 1-2 vuotta on hyvä kihlausaika ts. häiden suunnitteluaika. Edellisen viestin on ilmeisesti kirjoittanut mies. :)
Maaliskuussa mentiin kihloihin, heinäkuussa naimisiin, joten ei siihen häiden suunnitteluun vuosia tarvita.
En suosittele ostamaan sormusta etukäteen, koska
- niitä on todella montaa sorttia, ja makuja on monta, naisesi todennäköisesti haluaa tarkkaan valita minkälaista sormusta pitää loppuikänsä
- koon pitäis olla oikea
- ne maksaa tosi paljon, jos kihlausta ei tulekaan, niin paljon meni rahaa hukkaan - eläisit..
tällä vuosisadalla niin sekin olis hyvä. Nykyään mietitään yhessä, kantsiiko mennä naimisiin tai ostetaanko kihloja lainkaan.
Nuo vanhanajan tradikat monine hulluuksineen saa nykyihmiset nauramaan.
Kukaan ei kosi ketään! Yhes päätetään mennäänkö yhteen vai ei.
Tiesitkö: "v... ei vihkimällä parane vihastuu vaan. "Sano Peltoaho ja naapur pöydissä naurettiin". - adokodskfodfd
eläisit.. kirjoitti:
tällä vuosisadalla niin sekin olis hyvä. Nykyään mietitään yhessä, kantsiiko mennä naimisiin tai ostetaanko kihloja lainkaan.
Nuo vanhanajan tradikat monine hulluuksineen saa nykyihmiset nauramaan.
Kukaan ei kosi ketään! Yhes päätetään mennäänkö yhteen vai ei.
Tiesitkö: "v... ei vihkimällä parane vihastuu vaan. "Sano Peltoaho ja naapur pöydissä naurettiin".Mielestäni aloittajan viesti on ihana. Upeaa, että joku oikeasti ajattelee ja pohtii noita asioita ja haluaa oikeasti KOSIA, ja vieläpä niin, että siitä tulisi toiselle mahdollisimman ikimuistoista.
- Anonyymi
Kihlaus on yhtä kuin avioliitto lupaus, sanoo laki ja jos sen rikkoo, voidaan asettaa syytteeseen. Eli ei ole mikään leikin paikka.
- Santeri B
Monimutkaisiin ongelmiin on yksinkertaiset ratkaisut, kysymällä tuosta selviät.
Ei ole olemassa mitään vakiokaavaa, sinä tunnet naisystäväsi parhaiten. Onko hän sitten realisti tai prinsessa tai jotain sieltä väliltä, käytä harkintaa.
Realisti-tyyppi vähät välittää millä tavalla ja missä ehdotat kihlauksesi esität, pääasia että esität. Prinsessa-tyyppi haluaa sadunomaisen hetken ja lupauksen onnellisesta lopusta, jossa hän on tulevaisuuden tähtesi jua kirkkain valosi.
Siinä sulle skaalaa, mikä on siis realisti/prinsessa-prosentti ? 50-50 vaiko 75-25 relismin ottaessa voiton...sinä sen tiedät, ei kukaan muu. - itse valita
Itse naisena haluaisin itse valita sormukseni. Ja olen valinnutkin.
Kosimisesta ei tarvitse välttämättä tehdä teatraalista spektaakkelia, vaan kysymyksen voi esittää ihan "normaalistikkin" --etenkin, jollet ole varma vastauksesta.. ja varmahan ei voi olla, jollei asiasta ole puhuttu..
--ja kysymys siis kuuluu, että "menetkö kanssani naimisiin?" tai "tuletko vaimokseni?" tms.. ÄLÄ kysy, että mentäiskö KIHLOIHIN..
--kihlaus on lupaus avioliitosta, vaikka aika moni sen kohdan unohtaa..
Sormuksia yleensä hommataan kihlauksen merkiksi molemmille yksi ja vihkimisen yhteydessä sitten naiselle toinen.. mutta sormuskäytäntö on muokattavissa ihan miten haluaa --kaikki eivät hanki ollenkaan sormuksia ja joillakin molemmille hankitaan kaksi sormusta -jotkut tatuoivat sormuksensa jne..
Ja ei kun kysymään ; )..- - D
Joo, mieti sanasi etukäteen jos et ole varma, ettei tule sanamörköjä. :D
Ja sinä itse tiedät ja tunnet kyllä jos olet valmis kosimaan kultaasi ja siis valmis myös mahdolliseen hylkäykseen.
Kyllä mä sanoisin, että yllätysfaktori on sulle valtti. Vaikutat viisaalta ihmiseltä heittäessäs meille, että et ole varma tapahtuman menosta ja haluat koulutusta asiasta. Eli vaimokkees on varmaan myös tasasella maalla. Naiset kyl huomaa jos sä hellävaroen haistelet korumakuja ym. Naiset vaan ajattelee kaikkia mahdollisuuksia ja käy ne läpi jo ennen tilannetta, se on vaan ajan kysymys milloin toinen osapuoli viittaa johonkin suuntaan ja toisen ajatus naisen päässä on selkeä.
No mutta siis kosiminen on yhtä lailla naisen suorittama tänä päivänä. Jos nainen suorittaa kosimisen, ei hän halua sen toiselle paljastuvan ja tietää peittää hienovaraisetkin vihjeet, joista mies puolestaan on yleensä helposti luettavissa kun ei osaa halutessaan peittää niitä kuten nainen.
Suosittelisin vain ottamaan härkää sarvista tässä asiassa. Rohkea rokan syö ja niin edes päin!
Onnea paljon! Sinulla on hieno asenne!
- pikkutyttöinen
Eihän sitä sormusta ole pakko siinä kosintatilantees olla. Voithan kosia ilman sormusta ja menette sitten yhdessä vaikka seuraavana päivänä valitsemaan sormukset.:)
Onnea kosintaan!!:) - ei kokeole
Niin, jollet ole varma millaista sormusta vaimotettava haluaa kantaa lopun ikäänsä, niin parempi että hankitte yhdessä. voithan kosia vaikka jollain muulla kuin sormuksella.. vaikka hienolla kaulakorulla tai korviksilla. ja sitten myöhemmin sormukset hankitte.. miten itsestä tuntuu parhaalta. toki voi kosia ilman sormustakin. tai vaikka kukkien kanssa :P
- - D
Jos nyt on ihan täysin epävarma sormuksesta niin onhan tuo kukkasella kosiminen tietysti kaunis ele. Entä jos kosit kukkasella tarkoituksella jonkun korukaupan läheisyydessä ja tarjoat yhteistä sormuksenhakua sinne?
Itsevarmuudella tämä toimii, kuten muukin. Se on sinun ja hänen persoona, minkä mukaan tulee toimia. Ja sormus on aina sormus. Jos yhtään epävarma olet, on perus sormus parempi ojentaa silmät sirrissä, kun puiset kissakorvikset.
Itsevarmuudella ja meiningillä: "hukutan sut suudelmiin, olen hulluna susta, kulta, tule, nyt mennään" menee vaikka hopeinen kynttilänjalka. ;) - Jakke 40v.
- D kirjoitti:
Jos nyt on ihan täysin epävarma sormuksesta niin onhan tuo kukkasella kosiminen tietysti kaunis ele. Entä jos kosit kukkasella tarkoituksella jonkun korukaupan läheisyydessä ja tarjoat yhteistä sormuksenhakua sinne?
Itsevarmuudella tämä toimii, kuten muukin. Se on sinun ja hänen persoona, minkä mukaan tulee toimia. Ja sormus on aina sormus. Jos yhtään epävarma olet, on perus sormus parempi ojentaa silmät sirrissä, kun puiset kissakorvikset.
Itsevarmuudella ja meiningillä: "hukutan sut suudelmiin, olen hulluna susta, kulta, tule, nyt mennään" menee vaikka hopeinen kynttilänjalka. ;)Pikkujouluissa ihastuttiin, minä oli ihan =) ja hän oli ihan =) Tammikuussa muutettiin yhteen , maaliskuussa kysyin - paikka ja hetki oli mielijohteesta, kosinta ei ollut - tähtikirkkaan taivaan alla, keskellä peltoa - häntä vaimokseni.
Toukokuussa vaihdettiin sormukset ja pidettiin kihlajaiset. Syyskuussa menimme naimisiin. Nyt meillä on 9v. kaksoset ja vietimme juuri 11v hääpäivää. Päivääkään en vaihtaisi pois!
Onnea ja menestystä myös sinnepäin!
- ajatusta
Tuli jo paljon hyviä näkökantoja ja mielipiteitä asiaan :)
Kuten tuli esille, perinteet vaihtelevat kovasti ja mielestäni niistä kannattaa tehdä oman näköiset. Kaikista tärkeintä taitaa olla, että molemmilla on varmasti sama käsitys asian merkityksestä. Eli esim. tarkoittaako se lupausta naimisiinmenosta vuoden sisällä vai tarkoittaako se vain seurustelun jonkinlaista lujittamista sormuksella.
En tiedä muista naisista, varmasti, mutta ainakin itseäni ei yhtään haittaa vaikka joka ikinen pieni juhlanaihe olisi kalenterissa ylhäällä, arkea piristämässä :) Voihan niitä juhlia sitten vuosien varrella karsia, jos siltä tuntuu... Mutta kuinka moni nainen olisi oikeasti joskus valittanut, että ihan liikaa tuo oma rakas mies muistaa näitä merkkipäiviä? :)
Kannattaa oikeasti tehdä omannäköinen tapahtuma, sillä harvemmin menee ihan pieleen. Tai jos menee pieleen, niin parempi tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Itse tein naisena kosinnan ja heti ei tullut täyttä myöntymystä, mutta tuli se sitten aikanaan :)
Linkkivinkin jos vielä voi antaa.. mistä kannattaa lueskella, jos vielä kaipaa mielipiteitä tai perinnetietoa.. amoriini.com (erityisesti se foorumi).
Onnea! - nainen..
ja se olin minä joka kosi meidän suhteessa. Illalla makoiltiin sängyssä ja oli mukavan rauhallista. Piirtelin mieheni selkään kuvioita ja sit kirjaimia ja arvuuttelin sanoja. Sit kirjoitin menetkö mun kans naimisiin ja vastaus oli kyllä! Asiasta oli oltu keskusteltu mutta päätöksiä ei tehty vielä joten kun tuli se oikea hetki, päätin tehdä aloitteen :) Tänä päivänä ei ole enää niin tarkkaa kumpi kosii vaan että ollaan onnellisia! Sormuksia ei ole vielä hankittu, ollaan hiljaisesti kihloissa jo..
- Kolmas kerta toden sanoi!
Eli yleensä suomessa vihkisormus vain naisella mutta nykyään myös mies voi ottaa vihki sormuksen sormeensa. Meillä tehtiin näin. Näin halusimme mieheni kanssa varmistaa että jokainen tietää että olemme kumpikin lupautuneet yhdelle erityiselle ihmiselle.
Mutta varsinaiseen kihlajaisiin: Tee siitä teidän näköinen tilaisuus eli olette pitkään olleet yhdessä joten ehkä tiedät millaisia tilanteita naisesi arvostaa, kosi tälläisessä rauhallisessa tilanteessa.
Itse kosin aviomiestäni kysymällä häneltä saanko rukkaset tulevana karkausvuona vai ostatko hamekankaan. Eli vuotta enne karkausvuotta huumorilla kysyin. Mutta jos silloin olisin saanut rukkaset olisin toistanut kysymyksen karkauspäivänä. En saanut rukkasia vaan olemme onnellisesti naimisissa. - tehdään..
ongelma?? Kysy vaikka tiskivuoren vieressä, että tuutko mun vaki pan... puuksi.
Ei tartte hyppii vierais.
Nykyaikana EI kosita! Se on vanhanajan tapa ja joutaa roskiin. Nyt lyödään hynttyyt yhteen ja erotaan jos siltä tuntuu.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Miten kosin? Salli mun nauraa. Puuaahahahahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.- ööh.h.??
jaa.
kyllä nykyäänkin kositaan. - kaveripiiristä.
ööh.h.?? kirjoitti:
jaa.
kyllä nykyäänkin kositaan.yhtään ainoaa, joka ois sortunu noin vanhanaikaiseen traditioon. Naurattaa lähinnä.
Mun sisko meni kihloihin ja ne jutteli meijän kanssa, mistä aikoo ostaa kihlat.
Tökkäs sormeen ja menivät muutaman kk perästä naikkuun.
Jos akkaa kositaan, niin sen on oltava koskematon sanoo mun viisas äitee. Mua ny lähinnä naurattaa tollanen pelleily. kaveripiiristä. kirjoitti:
yhtään ainoaa, joka ois sortunu noin vanhanaikaiseen traditioon. Naurattaa lähinnä.
Mun sisko meni kihloihin ja ne jutteli meijän kanssa, mistä aikoo ostaa kihlat.
Tökkäs sormeen ja menivät muutaman kk perästä naikkuun.
Jos akkaa kositaan, niin sen on oltava koskematon sanoo mun viisas äitee. Mua ny lähinnä naurattaa tollanen pelleily.Kuinka monta tyttöystävää sinulla tulee olemaan? Varmaan vähän vanhempana alkavat häviämään. Aika usea nainen haluaa naimisiin loppujen lopuksi. Onnea valitsemallesi tielle.
- liikeellä
No, tarkoitat kai että SINUA ei kosita....
BUAHAHHAHAHHAHHHHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAA......... :D
Ei vaan, vieritän kyyneleen sun puolestasi: *kyynel*
- jepjepp
kysy äidiltä. ja se kantsii kertoo kans tulevalle puolisolle, että kysy äidiltä...
- monta
on tapaa,eikä ole yhtä ainoaa oikeaa.Eikä pidä masentua,jos ensimmäisellä kerralla ei tule sitä vastausta jota odotat(=kyllä).
Silloinen poikaystäväni,nyk. mieheni kosi ensimmäisen kerran juuri kun oli treeneihin lähdössä.Minusta se oli niin epäromanttista,joten annoin kieltävän vastauksen. Seuraavalla kerralla oli jo yritystä:oli ostanut ihanan kukkakimpun ja polvistui edessäni niin,että kaikesta näki,että nyt on tosi mielessä. En hetkeään epäröinyt vastata kyllä ja edelleen vastaisin samoin. Yhdessä käytiin sormukset valitsemassa ja kihlajaiskahvit juotiin kotonani,jonne tulevat appivanhemmat myös kutsuttiin:)Onnea yritykselle
- tahton.
Tottakai kosit, mutta voi olla että kannattaa ensin vähän haistella tunnelmia, että onko mahd. tuleva vaimosi samoilla linjoilla kanssasi naimisiinmenon suhteen. Minua kosittiin sormuksen kanssa joka oli aavistuksen liian pieni, joten varmempaa on kosia ilman ja mennä sitten yhdessä sormuskauppaan :-) Onnea.
- dasjasjdkakdsj
Tuosta sormuksen kanssa kosimisesta. Kyllä se ainakin allekirjoittaneesta olisi aika romanttista saada se rinkula heti sormeen :) Mut tietty romanttisuus olis aika kaukana, jos sormus vaikka olis liian pieni eikä menis sormeen ollenkaan... (Jos tyttösi käyttää sormuksia, pihistä joku, mielellään tietty nimettömässä käytettävä tai ei ainakaan mikään peukalosormus, ja mittaile sitä). En tiedä kuinka pahasti sormuksen valinnassakaan voisi vikaan mennä, kaipa kihlasormus usein on ihan vaan sileä eikä vielä mikään timanttien kansoittama tms. Tietty materiaali on valittava - tykkääkö tyttösi kultakoruista, hopeasta vai valkokullasta.
Mutta käyhän se kosinta niinkin, että kosit ilman sormusta. Polven voit iskeä katuun, mutta älä tempasekaan rasiaa esille, kun ota vaikka tytön kädet omiisi :) Söpöähän se olis. Ja sitten vaikka seuraavana päivänä romanttiselle sormuksenvalintareissulle.- älä enää...
...kirjoita sitä .se on jo vanha vitsi, oi sinä saatanan vitsiniekka.ja YÖK
- 30 ukkomies
Itse menettelin joskus viime vuosituhannella seuraavasti:
Kysäisin juhannuksen pyhien aikaan sopivasti intiimillä hetkellä että josko neiti tulisi rouvaksi. Lupasi tulla. ("pelkäsin jo ettet ikinä kysy...")
Mentiin sitten yhdessä sormuskauppaan valitsemaan sormukset molemmille (tinkiminen oli kuulemma virhe). Sormuksiin kirjattiin sovittu päivämäärä, jolloin aioimme vaihtaa sormukset. Tuona päivänä mentiin sitten neidin kotipuoleen jossa vanhaan tapan kysyin "luvan" myös vanhemmilta. Tämän jälken vaihdoimme sormukset ulkona. (neidillä oli niin kiire että piti saada rinkula heti sormeen, itsellä oli ajatus siirtyä johonkin sopivaan paikkaan tätä varten)
Takaisin sisälle esittelemmään sormukset ja kuulemaan muutama elämänviisaus. Seuraavaksi siirtyminen minun äidin luo julkistamaan asia ja edelleen isän luo samoissa merkeissä.
Joulukuussa tulee vihille menostakin kuluneeksi jo 10 vuotta, joten voinee sanoa että hyvin tämä on alkanut. - memmulli
missä kositaan sormus sojottaen. Hyvä tapa on jossain sopivassa paikassa/hetkellä kosia ja hankkia sormukset sitten jälkeenpäin. Mies ostaa naiselle ja nainen miehelle, valitkaa yhdessä samanlaiset tai -tyyliset jotka molempia miellyttää.
- höhö
Menimme tässä jokin aika sitten kihloihin. Ja ei todellakaan noudatettu vanhoja sääntöjä. Joskus kesäkuussa ruvettiin miettimään, että miltä ne kihlat kuulostais ja tultiin parisen viikkoa sitten siihen tulokseen, että mennään kihloihin, miltei kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. Osahan nyt tämän tulkitsee teinikihlaksi, mutta luulette vaan.
Mietittiin päivä milloin mennää kihloihin ja sinä päivänä sitten marssittiin koruliikkeeseen ja pyydettiin kihlasormuksia näytille ja mieleisethän sieltä sitte löytyikin.
Meilläkään ei suhteessa ole mitään ongelmaa ja kaikki sujuu kuin tanssi. Mikäpä silloin estää kihloihin menemisen? Häitä ei ole varaa pitää edes puolentoistavuoden päästä. Mutta mitä väliä? Rikotaan sääntöjä ja perinteitä ihan kunnolla.
Tiedän jopa aikusia ihmisiä, jotka 'seurustelevat' kuukauden, menevät kihloihin ja parin kk päästä naimisiin. tehdään lapsi ja erotaan. Onko siinä nyt mitään järkeä? No ei?
Ja jopa tiedän henkilöitä, jotka ovat menneet alta 20v kihloihin ja ovat edelleen tänäkin päivänä kihloissa. Ja ovat olleet yhdessä kymmeniä vuosia eikä siihen häitä ole tarvittu.
Mutta jokaisellahan on omat tyylinsä ja haluaa noudattaa perinteitä, mutta ihmiset muuttuvat ja ajat muuttuvat. Niin se vain on, immeiset.
Otat asian puheeksi vaikka peti hommien jälkeen ja sitten käytte kattomassa kihlasormuksia. Eikait se sen kummempaa ole? - käydä tutkituttamassa
oma pää, jos noi asiat pyörii mielessä.
Miehen neuvo: Älä mene naimisiin, ainakaan noin nuorena! Kadut sitä aivan takuuvarmasti myöhemmin. Muista tämä!- tutkimassa oma pää
kun tuollaista puhut.
Olin vähän päälle parikymppinen kun itse kosin omaa rakastettuani. Olimme peruskoulusta asti tunteneet. Sitten päätin, että hän oli se oikea. Olimme olleet kavereita vaikka kuinka pitkään ja pidimme toisistamme hyvin paljon. Päätin että nuoruuden panopuput päätyy nyt hautaan ja menen naimisiin rakastamani naisen kanssa. Näin tein enkä kadu YHTÄÄN sekunttia tästä 17 vuodesta. Meillä kaksi yhteistä lasta, kolmas tuloillaan ja olen maailman onnellisin ihminen!
Eräs tuttuni poika meni naimisiin vasta kolmekymppisenä, ystäväni viitisen vuotta minun jälkeeni... On kaikkien oma asia milloin on valmis. Sitä menettää vapauden - niin nainen kuin mies - vaikka miehen vapautta ennen naimisiinmenoa kannattaa kutsua ennemmin panopupu vuosiksi. Mutta se pupu on nyt heitetty roskiin ja ELÄMÄ on edessä.
Olihan se hassua kun meni vain ja pani ketä lystäsi muttei se ollut elämää. Ketään niistä naisista ei rakastanut minua enkä minä heitä. Ketään ei oikeastaan edes välittänyt. Oli työ, oli koira ja oli asunto. Ja asunnossa mitä kaunein nainen - mutta sen vain tietää että he eivät oikeastaan välitä paskaakaan sinusta, vaan sinun kalustasi.
Tämä on elämää. Ja olen missannut nekin muutamat vuodet kun en heti etsinyt elämäni naista.. Nyt voi jatkaa sukua ja nähdä lapsesi kasvavan ja tietävän että hän jatkaa suvun perinnettä. Hän jatkaa geenejä. Joskus satojen ja tuhansien vuosien päästä kun olet jo kauan ollut poissa, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsesi tekevät sukututkimuksen ja olet totta tosiaan päässyt maailman parhaimpaan historiaan merkintönä, jonka voi omat geenisi omistavat ihmiset nähdä ja muistella. Kiittää, että ilman minua ei olisi heitäkään eivätkä he olisi kokeneet elämän tuoksuja, makuja ja kokemuksia.
Kaikki riippuu vain siitö oikeasta. Liian monet luulevat löytäneensä rakkauden, mutteivät tosiasiassa ole. Miehen on varsinkin erittäin vaikea tätä tehdä sen vuoksi, että liian usein heitä ohjaa kalu, ei oma pää. Se on se nätti tyttö joka tuntui "oikealta" mutta vain siksi, että oli mukava ja tuntui siltä, että häntä olisi kiva panna... Mutta oli hän kuinka hyvä naimaan tahansa, ei se tee hänestä sitä oikeaa.
Oikean kumppanin löytäminen ei ole sama asia kuin kaverin. Kaverissa sietää asioita, joita suhteessa ei, mutta harvoin ihminen tätä käsittää. Vaikka ihminen olisikin ystävänä kuinka mukava, huumorintajuinen ja kiva tahansa, ei se riitä. Ihminen täytyy tuntea kauemmin, jotta hänet oikeasti oppii tuntemaan ja nykyaikana tätä ei tehdä. Ei välitetä "pikku asioista" jotka myöhemmin koituu parisuhteen kohtaloksi tai saa naimisiinmenosta helvetin molemmille. Joskus ei riitä edes vuoden tunteminen..
Olen kuullut myös tarinoita, joissa kuukausi on riittänyt hyvin. Ensi silmäyksellä on rakastuttu ja suhde on ollut kuin satua viraiden silmille - On oma asiansa, uskooko niihin vai ei. - näitä novelleja
tutkimassa oma pää kirjoitti:
kun tuollaista puhut.
Olin vähän päälle parikymppinen kun itse kosin omaa rakastettuani. Olimme peruskoulusta asti tunteneet. Sitten päätin, että hän oli se oikea. Olimme olleet kavereita vaikka kuinka pitkään ja pidimme toisistamme hyvin paljon. Päätin että nuoruuden panopuput päätyy nyt hautaan ja menen naimisiin rakastamani naisen kanssa. Näin tein enkä kadu YHTÄÄN sekunttia tästä 17 vuodesta. Meillä kaksi yhteistä lasta, kolmas tuloillaan ja olen maailman onnellisin ihminen!
Eräs tuttuni poika meni naimisiin vasta kolmekymppisenä, ystäväni viitisen vuotta minun jälkeeni... On kaikkien oma asia milloin on valmis. Sitä menettää vapauden - niin nainen kuin mies - vaikka miehen vapautta ennen naimisiinmenoa kannattaa kutsua ennemmin panopupu vuosiksi. Mutta se pupu on nyt heitetty roskiin ja ELÄMÄ on edessä.
Olihan se hassua kun meni vain ja pani ketä lystäsi muttei se ollut elämää. Ketään niistä naisista ei rakastanut minua enkä minä heitä. Ketään ei oikeastaan edes välittänyt. Oli työ, oli koira ja oli asunto. Ja asunnossa mitä kaunein nainen - mutta sen vain tietää että he eivät oikeastaan välitä paskaakaan sinusta, vaan sinun kalustasi.
Tämä on elämää. Ja olen missannut nekin muutamat vuodet kun en heti etsinyt elämäni naista.. Nyt voi jatkaa sukua ja nähdä lapsesi kasvavan ja tietävän että hän jatkaa suvun perinnettä. Hän jatkaa geenejä. Joskus satojen ja tuhansien vuosien päästä kun olet jo kauan ollut poissa, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsesi tekevät sukututkimuksen ja olet totta tosiaan päässyt maailman parhaimpaan historiaan merkintönä, jonka voi omat geenisi omistavat ihmiset nähdä ja muistella. Kiittää, että ilman minua ei olisi heitäkään eivätkä he olisi kokeneet elämän tuoksuja, makuja ja kokemuksia.
Kaikki riippuu vain siitö oikeasta. Liian monet luulevat löytäneensä rakkauden, mutteivät tosiasiassa ole. Miehen on varsinkin erittäin vaikea tätä tehdä sen vuoksi, että liian usein heitä ohjaa kalu, ei oma pää. Se on se nätti tyttö joka tuntui "oikealta" mutta vain siksi, että oli mukava ja tuntui siltä, että häntä olisi kiva panna... Mutta oli hän kuinka hyvä naimaan tahansa, ei se tee hänestä sitä oikeaa.
Oikean kumppanin löytäminen ei ole sama asia kuin kaverin. Kaverissa sietää asioita, joita suhteessa ei, mutta harvoin ihminen tätä käsittää. Vaikka ihminen olisikin ystävänä kuinka mukava, huumorintajuinen ja kiva tahansa, ei se riitä. Ihminen täytyy tuntea kauemmin, jotta hänet oikeasti oppii tuntemaan ja nykyaikana tätä ei tehdä. Ei välitetä "pikku asioista" jotka myöhemmin koituu parisuhteen kohtaloksi tai saa naimisiinmenosta helvetin molemmille. Joskus ei riitä edes vuoden tunteminen..
Olen kuullut myös tarinoita, joissa kuukausi on riittänyt hyvin. Ensi silmäyksellä on rakastuttu ja suhde on ollut kuin satua viraiden silmille - On oma asiansa, uskooko niihin vai ei.herttasarjoihin, laatu on samaa.
Ei ole yksi eikä kaksi vuosisadan rakkaustarinaa kaatunut tässä maailmassa, puolet nykyisin solmituista avioliitoista päättyy eroon.
Katsos, vaikka itse kuinka olet se satukirjan puhdassydäminen prinssi rohkea, niin minkäs vittu teet, jos prinsessa muuttuu vuoden päästä lohikäärmeeksi. - Realisti...
näitä novelleja kirjoitti:
herttasarjoihin, laatu on samaa.
Ei ole yksi eikä kaksi vuosisadan rakkaustarinaa kaatunut tässä maailmassa, puolet nykyisin solmituista avioliitoista päättyy eroon.
Katsos, vaikka itse kuinka olet se satukirjan puhdassydäminen prinssi rohkea, niin minkäs vittu teet, jos prinsessa muuttuu vuoden päästä lohikäärmeeksi.Pitäiskö itte kokeilla ennenkun tulee arvostelemaan?
- Kahdesti pettynyt
Mieti vielä kaksi kertaa, ennen kuin kosit. Älä mene vähällä halpaan. Arki avioliitossa saattaa alkaa yllättävän nopeasti. Eräskin kaveri oli ollut hiljakkoin tuttunsa häissä ja morsian oli kuulemma jo alttarilta poispäin kävellessä alkanut luetella uusia sääntöjä tyyliin: "Nyt siten loppuu ne kaljottelu- ym. illanvietot kavereiden kanssa" jne jne. Minullakin on jo toista kertaa nytten menossa asumuserovaihe ja justiinsa tässä mietin, että joko tässä pitäisi sormuskin ottaa pois sormesta.
- tulska
tosiaan,suurimpaan osaan kysymyksistä saat vastauksen ihan omasta päästäsi tai tyttöystävän seuraamisesta. mulle täydellinen kosinta oli n.3 vuotta sitten,kun (nyt jo silloinen) poikaystävä odotti vessan oven takana polvillaan ja joulukuusesta revitty oksa suussaan...kysyi vielä niin että "haluaisitko joskus mennä naimisiin kanssani?"...muisti mun sanoneen että perinteistä mutta omalaatuista,siksi kuusenoksa:) (tosin tiedän myös naisia jotka vois suuttuu kun joulukuusesta puuttuu alaoksa...) eli kannattaa keksiä jotakin omaa ja kuitenkin perinteistä,se on kai paras tapa:)haimme sormukset myöhemmin yhdessä.ja käsittääkseni miehel yleensä vaan yks sormus...erotessa ei palautettu lahjoja,ja kyllä,kihlauksen jälkeen olette avopari.
- ------
"ja kyllä,kihlauksen jälkeen olette avopari."
Ei vaan kihlapari. - ja epävirallisesti
------ kirjoitti:
"ja kyllä,kihlauksen jälkeen olette avopari."
Ei vaan kihlapari.En ole kuusenoksalla kosittu..., mutta oikeassa sen kirjoittaja oli, että kihlauksen jälkeen on edelleen avopari, jos avossa asuu. Toki on myös kihlapari, mutta kun sellaista ei missään virallisesti ole eikä voi esimerkiksi mihinkään lomakkeeseen merkitä, niin yhteiskunnan suuntaan status on edelleen avopari. Aloittaja kysyi nimenomaan tätä virallista puolta asiasta.
- tulska
------ kirjoitti:
"ja kyllä,kihlauksen jälkeen olette avopari."
Ei vaan kihlapari.et löydä virallisista papereista kohtaa "kihlapari",silloin oikein on siis avopari. puheessa joo kihlapari.
- kihlattu avopuoliso
"kihlauksen jälkeen olette avopari"
Hiukan tarkennusta tähän: Kihlauksen jälkeen ollaan avopari vain, jos asutaan yhdessä. Pari, joka asuu yhdessä, on avopari on myös ilman kihlausta.
Vastaavasti pari, joka menee kihloihin mutta ei asu yhdessä, ei ole avopari.
Eli kihlautuminen ja avoparius eivät suoraan liity toisiinsa.
- jarno trolli
siitä ne vaikeudet ja murheet alkaa. Usko mua.
- maija1977
menkää kihloihin vasta kun on hääpäivä varmistettu.kaikki todennäköisesti menee kuitenkin päin helvettiä jos toinen tekeekin virheen enkä tarkoita tällä pettämistä vaan yleisesti esim on humalassa liian kivaa,muka.ei saa anteeksi ja monen vuoden suhde päättyy sitten vaan toisen paskaksi menemiseen.unohtakaa koko kihlaus.ei se mitään muuta.avioliitossa vasta luvataan tukea toista niin ylä kuin ala mäessä.eikä jätetetä toista siksi että jokainen joskus hölmöilee.
Jokos on ap:llä uutisia?? ;)
Täytyy kyllä sanoa, et tunsin pikkasen kateudenpiston sun tyttöäs kohtaan.. ;)
Ihan hirmuisesti onnea ja tsemppiä teille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta344571Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203175Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692311Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui492182- 1632039
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670- 171643
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601641Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1111611M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151269