Joskus viikko, tunti, 10 minuuttiakin voi olla pitkä aika, kun odottelee jotain tietoa terveydestä.
Pian saan kuulla, onko minulla vakava sairaus puhjennut uudelleen, vai saanko vapauttavan lausunnon.
Sitä kelaa asioita nopeasti läpi, mitä elämässä on ollut, mitä mahdollisesti edessä tulee olemaan.
Samaa asiaa on varmaan moni muukin käynyt elämässään läpi.
Tällaisessa olotilassa sitä vaan miettii, miten onnellinen ihminen saakaan olla, kun on terve - miten pienistä asioista sitä monta kertaa kantaa huolta. Miten helposti sitä arvostelee toisten elämää ja eläisikin sitä paljon paremmin kuin asianomainen itse.
Pidetään toisistamme huolta...
Pian saan kuulla, onko minulla vakava sairaus puhjennut uudelleen, vai saanko vapauttavan lausunnon.
Sitä kelaa asioita nopeasti läpi, mitä elämässä on ollut, mitä mahdollisesti edessä tulee olemaan.
Samaa asiaa on varmaan moni muukin käynyt elämässään läpi.
Tällaisessa olotilassa sitä vaan miettii, miten onnellinen ihminen saakaan olla, kun on terve - miten pienistä asioista sitä monta kertaa kantaa huolta. Miten helposti sitä arvostelee toisten elämää ja eläisikin sitä paljon paremmin kuin asianomainen itse.
Pidetään toisistamme huolta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
....toivotan,niitä tarvitset.
elämään pitää olla tyytyväinen,siinä olen samaa mieltä kanssasi.
sain muuten juuri äsken ystävältäni viestin:
hänen äitinsä oli sairaalassa ja sairastaa syöpää,eikä tuu enää takaisin.
mutta sinä selviät...siitä olen varma!!!!!!
tsemppiä.....toivotan!!!
... elämääsi toivon!
Toivottavasti odottamasi lausunto on vapauttava.
Kirjoitit jotenkin niin kauniisti, että minulle tuli kylmä lukiessani tekstiäsi.
Kaikkea hyvää Sinulle, voi hyvin!
Kuulosti hyvin tutulta... Itse aikoinaan elin elämäni pisimmät kaksi viikkoa odotellassa koe- tuloksia. Siinä tosiaan kelasi elämäänsä...päässä pyöri tuhat kysymystä???? Onneksi loppujen lopuksi tuli terveen paperit!!!Tsemppiä sinulle ja ajattele että et todellakaan ole ainut!!!
sitä kaipaa syliä, mihin käpertyä - sanoja, jotka lohduttaisivat valaisivat uskoa.
Ihmistä, joka jaksaisi silloinkin kun itsestä tuntuu että antaa periksi...ihmistä joka veisi sen vaikean paikan yli.
Tuossa äsken mietin noita asioita - ei ollut ketään jolle viitsisi soittaa tähän aikaan.
Luulen, että aika monella on sama tilanne - että vaikeina aikoina tulee hetkiä, jolloin tämä maailma on ainoa paikka mihin voi tulla yöpaidassa - meikkaamattomana........kurkkunaamio kasvoillaan - tai itkettynein silmin - ilman, että kukaan näkee .
Kiitos teille jotka valatte uskoa elämään...vaikka oma odotukseni päättyi sen tiedon kuulemiseen että sairaus on uusinut...uskon siltikin - ELÄMÄÄN.