Isänpäivä lähestyy, ja ainakin itse kaipaan
isääni päivittäin. Hän poistui ikuisille viheri-
öille v. 2003, mutta näen hänen kättensä jäljet
täällä joka päivä. Istutetuissa marjapensaissa,
omenapuissa ja monessa muussa mihin hän on
jälkensä jättänyt.
Tietysti vuosien saatossa meilläkin oli omat yh-
teenottomme, mutta olin silti aina isin tyttö.
Hän ymmärsi minua aina paljon paremmin kuin äiti.
Aika on siis kullannut kaikki harmaaan.
Miten teillä muilla, jotka olette jo joutuneet
luovuttamaan isän taivaallisille maille ?
isääni päivittäin. Hän poistui ikuisille viheri-
öille v. 2003, mutta näen hänen kättensä jäljet
täällä joka päivä. Istutetuissa marjapensaissa,
omenapuissa ja monessa muussa mihin hän on
jälkensä jättänyt.
Tietysti vuosien saatossa meilläkin oli omat yh-
teenottomme, mutta olin silti aina isin tyttö.
Hän ymmärsi minua aina paljon paremmin kuin äiti.
Aika on siis kullannut kaikki harmaaan.
Miten teillä muilla, jotka olette jo joutuneet
luovuttamaan isän taivaallisille maille ?
Vastaukset 31
Vanhimmat
edelleen sama meili voimassa?
mutta mitenkäs se tähän aloitukseen liittyy ?
vuonna kuoli meidänkin isä. Ikävä on välillä..
se ole aika luonnollista se ikävä, kun asiat on
olleet kunnossa - luulisin.
tulee pian kuluneeksi jo neljätoista vuotta, mutta eihän isä unohdu koskaan.
Minäkin olin isän tyttö, enemmän kuin muut sisarukseni.
mutta ei isä eikä äiti unohdu koskaan, vaikka
olisivatkin jo poisnukkuneita. Minulla molemmat
jo, äiti kuoli -85.
Usein mitenhän tytöt on isin tyttöjä ja pojat
äidin kultapojuja.
Isäsi toivoisi, että olisit hyvä äidillesi.
hän nukkui pois jo v. -85
kuoli 48 1/2 vuotta sitten. Kaipa siinä jäi jäljelle ikuinen aikuisenmiehen-mieshahmon ikävä. Ei välttä nimeenomaisesti tämän joitakin muistoja elämääni jättäneen isän ikävää. Olin juuri täyttänyt 4 vuotta.
minkälaista on menettää isä, kun itse on vasta
elämänsä alkutaipaleella. Sanotaanhan, että kun
ihmiselle tulee ikää, muistot lapsuuden ensimmäi-
sistä vuosista saattaa silloin vasta nousta mie-
leen. Asioista, joita ei ole muistanut sitä en-
nen. Ehkäpä Sinullekkin kumpuaa niitä vielä mie-
len syövereistä.
Mutta isän malli lapsella pitäisi kyllä olla, ja
kyllä se ikävä varmaan häntä kohtaan jollain ta-
paa on ollut sisimmässäsi aina.
Joulun alla,aaton aattona,kiva joululahja.
Kovakätinen soran käynyt juova mies.Ei ottanut syliin ,kuritti säälittä ja kuitenkin kaipasin isää.
ajankohta melkeinpä on joulu/joulun alunen.
Oma äitini haudattiin pari päivää joulun alla,
sekin oli aika rankkaa.
Varmaan luontaista ihmiselle, että kaipaa isää
tai äitiä kaikesta tapahtuneesta, huonosta käsit-
telystä huolimatta. Kaipa se on meissä
synnynnäistä, että vanhemmat on aina vanhempia
käyttäytyvät he kuinka tahansa. On tietysti esi-
merkkejä siitäkin, kuinka lasta on kaltoin koh-
deltu ja hänestä tulee katkera - ehkä vihaajakin.
Mutta ymmärrän kyllä isän kaipuun.
opettaa ymmärtämään isää, joka jätti minut parikymmentä vuotta sitten.
Muistuu hyvä päivät, muistuu ne huonommatkin, sillä isäkin oli vain ihminen.
Ikävä on, ja pysyy, iäti.
Iltaa taas pohojanmaalta.
Isä elää vielä ja ajeloo autoki vaikka ikävuosia onki kertyny pikkuusta vaille 90.
Isä, omanpojan ja miniän lisäksi onki paraasta mun elämäs.
Kyllähän meillä tarinoota riittää silloon ku rookatahan, me kaksi automiestä. Muistellahan ajookeikkoja niitä yhteesiä ja yksinki ajettuja. Kattotahan vanhoja valokuvia, muistellahan ja toimitellahan. Isällehän mä oon ennenkaikkia oma lapsi, poika ja työkaveriki ja isän vierellä mun on hyvä olla.
Touhutahan vieläki useen yhyrees, nua wanhat autot on sellaanen yhteenen asia ja ku vanha Foorti hyrähtää tulille niin aina silloon kaksi leviää autoomiehen hymyä kyllä kohtaa toisensa.
Isä ajeloo välihin aina tänne mun luokseni ja tua melekehen aina ne samat tuliaaset. Siellä muovipussiis on pullapussi jotaan pikkuleipiä ja melekehen aina uuret sormikkaat, sellaaset töis pirettävät. Ja kyllähän niitä tualla pajaas hitsates kuluuki.
Täs kesällä ku laitettihin sellaasta vanhaa 29 mallin kuorma-autoa niin kyllä silloon ei trengänny isää houkuutella tulemahan. Olii se sille niin mieleenen vehejes ja niitä muistoja vaikka kuinka palijon. Samoon nua oikiat sepän työt takomisineen on kans niitä yhteesiä asioota, karkaasut ja päästöt. Kuinka se rauta laitetahan luontohonsa. Kamerat ku siihen vielä lisäksi niin siinähän jo sitä jutuun juurta onki vaikka vuoreksi puhua. Me isän kans yhyrees.
terv. seppä ja Tiitu kulta täältä meirän kotoa vaan.
antaa ymmärryksen tuollekkin asialle, lapsi ei
ymmärrä miksi jompi kumpi vanhempi jättää. En
tiedä minkä ikäinen Sinä olet, mutta hyvä että
ainakin nyt olet ymmärtänyt ja silti osaat ikä-
vöidä häntä. Vanhemmat ovat yhtälailla ihmisiä
kuin mekin, on hyvä myöntää se ja antaa anteeksi.
isän kanssa hienon kesän, kesäloman yhdessä ja kaikki viikonloput.
Me ollaan oltu aina jokisuulla ongella, isä istuu auton etupenkillä ja onkii ovenraosta.
Yhden kerran saimme oikein "Pietarin" ahvensaaliin, heti kun onki oli vedessä oli iso ahven kiinni.
Olen luvannut viedä isän pilkille tänä talvena, en vain vielä tiedä konstia millä saan hänet raijatuksi jäälle.
Surullista hänelle, kun jalat irtisanoi sopimuksen, syövän ja heikon sydämen vuoksi lääkärit ei suostu uusimaan niveliä.
Mun ihana isäni, nyt on mun vuoro hoivata.
ehdottomasti kultaa sinunkin muistosi.
Ah lämmittää niin mieltä sinun satuilusi meileissä?
tiedän, aika kultaa muistoni.
Anteeksi nyt vain, en ole satuillut Sinulle enkä
kenellekkään muullekkaan. Sinä lähestyit minua,
esitit jotain ja nyt olet jotain muuta. Olet
tainnut jättää ilkeämieliset merkkisi
muuallekkin, luulen.
Jos Sinä saat hyvän mielen tuollaisesta, en voi
kuin ihmetellä !
mutta puolustan itseäni jos koen että minua petetään ja pidetään naurunalaisena.
minä en ole millään muotoa pettänyt Sinua tai pi-
tänyt naurunalaisena. Olet ymmärtänyt nyt jotakin
väärin, jolle minä en voi mitään.
Ja ihmettelen muutenkin eilisiltaisia viestejäsi,
jotka oli kirjoitettu isoja ja pieniä kirjaimia
sekaisin sanoissa. Luulen että olet kuvitellut
jotain olematonta. Ja haluan muistuttaa edelleen,
että Sinä lähestyit minua. Vastasin asiallisesti
posteihisi, ja jos siinä tein väärin niin siitä
saat vain ja ainoastaan syyttää itseäsi, koska
kirjoitit minulle ensin.
Valoa päiviisi kaikesta huolimatta.
Tapoihini ei kuulu pilkata ihmisiä, ei täällä ei-
kä muuallakaan.
pientä ristiriitaa on ollut lähettämissäsi meileissä ja toiminnassa tuolla runopalstoilla. ei muusta.
Ei ollut tarkoitus ainakaan loukata mutta olen hiukkan ihmetellyt viime päivinä muutenkiin kaikkea........
Anteeksi että olen kirjoittanut mutta miksi laitat meilisi näkyviin jos et halua että sinulle kirjoitetaan?
että et kestä itse minkäänlaista kritiikkiä!
selventää mitä tarkoitat ristiriitaisuuksilla,
koska valitettavasti en ymmärrä. Runopalstoilla
olen ollut yli 3 vuotta, ja toiminut sielläkin
rehdisti. Antanut palautetta muille runoilijoille
ja uskon olevani yksi eniten kommentoivista kum-
mallakin palstalla. Niin minua kuin montaa muuta-
kin kohtaan on tullut ilkeyksiä, joiden syntype-
rää en tiedä. Siltikään, en edes niille ilkeili-
jöille ole vastannut ilkeästi. Viha synnyttää vi-
haa, joten parempi on aina vastata ihmismäises-
ti, eikä kylvää lisää riidan simeniä.
Kyllä Sinäkin olet loukannut nyt minua, mutta
yritän ymmärtää senkin jotenkin.
Kyllä osoitteeni on sitä varten, että minulle
saa kirjoittaa. Tarkoitin sitä, että jos oli vir-
he mielestäsi kirjoittaa minulle, niin en mah-
da mitään sille.
kestän asiallisen kritiikin. Mutta kritiikin ja
ilkeämielisyyden välillä on suuren suuri ero !
Aika ei kultaa muistoja, ainakaan isän kuolemasta.
Se on tapahtuma joka ei hevin lähde muistista kulumallakaan.Vaikka aikaa on tapahtumasta kulunut ensikeväänä kolmekymmentä vuotta.Näin muistiin palaututtena tuntuu kuin olisi sattunut vasta eilen.
eihän se poismeno tietenkään kultaannu, se satut-
taa aina - vuosienkin päästä. Uskoisin että se
ero pysyy aina tuoreena mielessä, aivan kuin nai-
silla lapsien syntymät. Ne muistaa
vuosikymmentenkin jälkeen kuin eilisen.
Mutta kaikki sitä edeltävä, ei ehkä aina niin hy-
väkään, kultaantuu kyllä vuosien saatossa. Aina-
kin minulle on käynyt niin.
kahdeksan vuotias, kun isäni siirtyi pilvenreunalle.
Aikaa siitä tuli neljäkymmentäkahdeksan vuotta muutama päivä sitten.
Perheen nuorimpana olin isäni lellikki.
Ikävä kyllä jouduimme hänestä jo niin varhaisessa
vaiheessa luopumaan. Häntä muistelen lämmöllä
ja hän kasvatti lapsensa auktoriteetillä,rakkaudella ja rajoilla.
kuitenkin Sinulla on hänestä, ja hänen kasvatus-
periaatteistaan, vaikka olit niin nuori kun isä-
si poistui elämästäsi. Lapselle melkoisen
rankka kokemus luopua vanhemmasta, eikä lapsen
mieli voi ymmärtää miksi hänet riistetään pois.
Mutta tietysti poismeno satuttaa aina, oli min-
kä ikäinen hyvänsä.
Fatsi kuoli muistaakseni -73, äiti -92.
Ennen oli häitä ja ristiäisiä, nyt lähinnä hautajaisia, joskus jotkut synttärit.
Mietin joskus, jos suunnittelisi oman Adressin ja painattaisi pienen kasan. Tulisi halvemmaksi.
Sitten mietin, kuka p***** haluaisi saada perinnöksi pakan Adresseja jos itse satun delaamaan.
Noin siis muistamisesta, itse muistan yleensä kaikki tympeät asiat, hyvät vaan jotenkin häipyy muistista. Pessimisti.
=DW=
no, minkäpä mielelleen mahtaa. Jos on pessimisti
niin on.
Mutta elämäähän se on, tässä iässä ne perhetapah-
tumat vaan tahtoo olla ikävä kyllä niitä hauta-
jaisia useammin, kuin iloisia tapahtumia.
Niin kultaako? No eihän nyt sentään. Kysymys oikeasti lienee kai siitä, että määrätyt ikävät asiat vain itse haluaa unohtaa. Se on hyvä asia sekin.