Eli talvella olisi tarkoitus yrittää tuota legendaarista temppua ensi kertaa. Kelistä riippuen homma on ihan pala kakkua tai sitten liukkaudesta johtuen erittäin vaarallista.
Siis mitä pitää siinä vaiheessa tehdä, kun kelkka alkaa sutimaan ja pysähtyy ja alkaa valumaan alaspäin pitkin jäistä ränniä? Sehän ei nouse pois sieltä rännistä ennen kuin tulee mutka vastaan...
Siis mitä pitää siinä vaiheessa tehdä, kun kelkka alkaa sutimaan ja pysähtyy ja alkaa valumaan alaspäin pitkin jäistä ränniä? Sehän ei nouse pois sieltä rännistä ennen kuin tulee mutka vastaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
pääseehän ylläksen kiertämään alareittiä pitkin, tosin muutama kymmenen kilsaa tulee lisämatkaa. no, tossa tilanteessa vetäse ohjaustanko linkkuun ja roiku kelkan yläpuolella. hyvällä tuurilla kääntyy poikittain ja pysähtyy. huonolla tuurilla liukuu ja kaatuu sitten kyljelleen ja jäät alle. mä oon itse kerran mennyt ylläksen yli ja alastultaessa huomasin, että kelkka ei pysähtynyt vaan liukui kiihtyvällä vauhdilla kohti mutkaa ja siellä mutkassa oli puolitoistametriä korkea aita!!! no, onneksi lunta oli 150 cm ja vetäisin tyylillä aidan yli laskettelurinteen puolelle. sitten rinteen reunaa pitkin alaspäin ja takaisin reitille.
en kyllä mene toiste. levi on paljo loivempi, matalampi ja helpompi!!!
sieltähän menee ihan reitti yli ei ole ku cruisailla meneen. Järven puolelta on kyllä aika makea reitti ylöspäin. Alhaalla hyviä hyppyreitä ja ylempänä näkee kauas ni voi luukuttaa ihan huoletta.
Hahhahhaa!! :D
Vai että oikein legendaarinen temppu... Ylläsjärven puolelta reitti on luokkaa moottoritie, eikä jyrkkää nousua ole kuin yks pieni nyppylä (ja todellakin pieni nyppylä, siitä pääsi reitin vierestä umpista pitkin tunturin huipulle ilman mitään ongelmia).
Mutta joo, ettei ihan höpöhöpöprovoksi menis niin:
Lompolon puoleinen nousu on vähän vaativampi, mutta ei mikään kummoinen sekään. Ylösnousu on helpompaa kuin alastulo, koska jarruttelu rinteessä on vähän whiddumaisempaa (tela menee helposti suttiin ---> vauhti vain kiihtyy). Ei kuitenkaan mikään ylivoimaisen vaikea reitti, ellei se sitten ole peilijäällä... Silloinkin sinne ylös pääsee, mutta silloin on ajettava reitin vierestä.
Melko kokeneena kelkkailijana annan pari neuvoa joilla itse olen päässyt pitkälle.
- Kun nouset jyrkkää rinnettä ja toteat että kelkka alkaa sutimaan niin pahasti ettet pääse rinnettä ylös, niin käännä suosiolla takaisin alas (tämän oppii huomaamaan kun saa sen "perstuntuman" kelkkaan). Ja vältä jäisiä rännejä, ellei matossa ole piikkejä.
- Hae alhaalta uusi vauhti, ja aja hieman eri jälkeä, jos pitoa löytyis paremmin. Mikäli umpista pitkin ajat, niin sitten vain samaa jälkeä hanat auki.
(Sitä rinnettä ei kannata sitten edes yrittää ylös umpiselta alle 100hv kelkalla, monesti itsellänikin tunturin "valloituksessa" nopeusmittari on näyttänyt luokkaa 100km/h, ja silti on jäänyt rinne nousematta)
- Muista pitää paino ylärinteen puolella koko ajan, ei ole mukavaa jos kaadut alarinteeseen ja kelkka kierii ylitsesi.
Älä ylitä omia rajojasi, niinkuin monet turistit ja vähän kelkkailleet joka vuosi tekevät.
Se että olet ajanut mönkijällä, moottoripyörällä tai autolla vaikka 30 vuotta, ei auta sua pätkääkään moottorikelkan sarvissa.
Turvallista ylitystä ja turvallisia kelkkailuja. Pidä järki mukana.