Olen tehnyt viime valtuustokaudella otsikossa olevalla nimikkeellä valtuustoaloitteen. Siinä esitettiin erilaisia mahdollisuuksia, joilla kuntalainen otetaan mukaan asioitten valmisteluun ja käydään hänen kanssaan rakentavaa vuoropuhelua.Netin keskutelupalstat eivät ollenkaan riitä! Aidon keskustelun edellytys on ainakin se,ettei huudeta puskasta nimimerkin suojassa. Mutta mikä olisi paras tapa?
Reetta Perän kanssa haaveilimme pitkään perustavamme "turpakäräjät" tai "kansalaisfoorumin" Lammasmäen taloon (järjestöjen talo), mutta talohan piti tietysti myydä pois järjestöjen ja kuntalaisten käytöstä. Olisimme vapaaehtoisina järjestäneet sinne ajankohtaisia keskustelutilaisuuksia, hankkineet asiantuntijat jne. Tällaiseen olen vieläkin valmis. Mutta hankkeen pitää olla yhteinen.
Reetta Perän kanssa haaveilimme pitkään perustavamme "turpakäräjät" tai "kansalaisfoorumin" Lammasmäen taloon (järjestöjen talo), mutta talohan piti tietysti myydä pois järjestöjen ja kuntalaisten käytöstä. Olisimme vapaaehtoisina järjestäneet sinne ajankohtaisia keskustelutilaisuuksia, hankkineet asiantuntijat jne. Tällaiseen olen vieläkin valmis. Mutta hankkeen pitää olla yhteinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tällaisten turpakäräjien ongelma on siinä, että ihmiset eivät sellaisille viitsi vaivautua ellei ole jotain erityistä houkutinta. Homma jää muutaman samanmielisen heristelyksi. Nettipalstat vetävät laajemman porukan, mutta ongelma on tuo nimimerkkiprovoilu.
Mitä on nimimerkkiprovoilu? Ei ainakaan minua kiinnosta yhtään tietää, kuka täällä kirjoittaa, mutta ítse asiat kiinnostavat usein kovastikin. Joillekin taas tuntuu olevan tärkeämpää kirjoittajan henkilöllisyyden selville saaminen kuin itse asia.
Toisekseen. Myös provoilua tarvitaan, muuten nämäkään ketjut eivät pyöri. Olen itse aloittanut monta tuhansiin lukukertoihin yltänyttä ketjua pikkuisen tarkoituksella "asiaa hämmentäen" ja saanut näin hiljaiseksi hyytyneeseen keskusteluun eloa. En kuitenkaan koskaan mene näissä "provoiluissa" henkilökohtaisuuksiin.
Palstojen ehdoton etu on spontaanius, vaikka asioiden pitkan tahtaimen eteenpainvieminen vaatiikin sita nokatusten istumista.
Usein pitkaan palstoilla keskustelleet ihmiset haluavat tavata jossain vaiheessa, kun ollaan tultu tutuiksi kirjoittelun kautta. Nimimerkilla asioiden hammentaminen kuuluu myos yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kuuluisin esimerkki lienee vuosikymmenten takaa Pekka Peitsi. Aikaisemmin hammennettiin lehdissa, nyt palstoilla.
Mutta kylla minua on hammastyttanyt se, miten vahan kuntapaattajia Suomessa ylipaatansa kiinnostaa kuntalaisten kuuleminen.Tapoja olisi monenlaisia; Kun Jamsan paattajat nyt tietavat, etta taalla keskustellaan, niin mika estaa poikkeamasta silloin talloin. Tuttu tanskalainen opettaja pitaa nuorille suunnattua yhteiskunnallista foorumia netissa
Harva viitsii lähteä kotoaan jonnekin kunnan asioista käräjöimään. Tuskinpa minä ainakaan, vaikka niitä aktiivisesti seurailenkin. Paljon helpompaa on seurailla keskustelua läppärin ruudulta vaikka tv:n mainoskatkojen aikana.
Ja edes osaamista sen käyttämisessä. Siksi tuo fyysisen tapaamisen mahdollisuus olisi hyvä asia esim. ikäihmisille palautteen, vaikuttamisen suhteen. Meille surfareille tämä netti keskustelupaikka on ihan jees.
Pidetään keskustelua yllä.
Väheksymättä ollenkaan kaikkia perinteisiä tapoja olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, en voi mitään sille, että nämä sinun ajatukset ja varsinkin esimerkki tanskalaisesta opettajasta, ovat sitä mistä meidän vanhojenkin kannattaa ottaa vaarin ( itse tosiaan olen jo lähes vaari). Nuoret liikkuvat netissä globaalisti ja sehän me ollaan heille kustannettu.
Nyt toivon, että te vihreät ja muut uudella tavalla ajattelavat ja toimivat, pidätte jotain kirjanapitoa myös näistä ajatuksista mitä täältä tulee - vaikka kuinka spontaanisti. Kaikki muukin kirjoittaminen ja vaikuttaminen oli se sitten blogia tai perinteistä yleisönosastoa on ihan jees. t. sen
Tässä on hyvä esimerkki keskustelun avauksesta.
Kuka meistä tiesi mitään Arja Paakkasen valtuustoaloitteesta tätä ennen? Nyt tietävät ne jotka seuraa tätä keskustelua. Saara Peutere-Heikka on sitä mieltä, että jossain vaiheessa tekee mieli tutustua muutenkin. Ok mutta silloin pitää jonkun vähän organiseerata - kutsua koolle.
Timo Virtanen toteaa, että kaikilla ei ole nettiä. Eipä niin, mutta ei voi mitään. Joku jää aina ulkopuolelle. Ihan jopa omasta halustaan.Arja P sanoo lopuksi, että hankkeen pitää olla yhteinen. Siinäpä sekin ongelma.Miten hänen valtuustoaloitteelleen kävi? Tämä tapa keskustella on helppo. Eikä kai provosoituminen niin iso ongelma ole. Sehän tässä on ollut ongelmana, että kukaan ei viitsi edes kysyä miten yhteiset asiat on hoidettu. Me jotka täällä kirjoitamme ja luemme, emme tarvitse muuta, ellei sitten joku halua järjestää jne....
Jos nettikeskustelu pysyy asiallisena ja vilpittömänä, siinä on meille turpakäräjät, käytettiinpä nimimerkkiä tahi ei.
Ei tarvitse raahautua taloloille. Monet eivät yksinkertaisesti ehdi ja jaksa, mutta illan päätteeksi voi vähän lueskella ja kirjoitella nettipalstalle. Ja mikäs estää lähettämästä suoraa sähköpostia päättäjille?
Arja P:n ajatus on sinänsä ok, mutta jotenkin liian muodollinen ja byrokraattinen. Ei kai anonyymiys naista/miestä pahenna?
täällä keskustelu on vapaampaa ja voi puhua itsensä - ei virkansa tai työmaansa näkökulmasta.
se on meinaan semmonen juttu että kun upm työllistää sen 1400 ja uusijämsä 1800 henkilöä niin aika moni näistäkin kirjoittajista on joku umpilla tai kaupungilla tuunissa tai ainakin se kauniinpi puolisko on.