Aurinko hymyili aina, kun te tutustuitte elämään.
Yhdessä. Mummo ja mummon poika.
Teidän välillänne sellaiset langat,
etteivät ne koskaan menneet solmuun.
Ei mutkia. Täydellinen yhteisymmärrys.
Maailman tärkeimmät ihmiset. Toisillenne.
Toinen toistanne opettaen, ehdoitta rakastaen
katselitte elämän ihmeellisyyksiä.
Pieniä, suuria asioita.
Äärettömän paljon kärsivällisyyttä. Kummallakin.
Yhdessä näitte unenne, silloinkin
aivan kiinni toisissanne. Mummo ja mummon poika.
Mummot lähtevät. Mummon kullat jäävät.
Sielussaan rikkaus, jota ei kukaan toinen
olisi voinut antaa.
Yhdessä. Mummo ja mummon poika.
Teidän välillänne sellaiset langat,
etteivät ne koskaan menneet solmuun.
Ei mutkia. Täydellinen yhteisymmärrys.
Maailman tärkeimmät ihmiset. Toisillenne.
Toinen toistanne opettaen, ehdoitta rakastaen
katselitte elämän ihmeellisyyksiä.
Pieniä, suuria asioita.
Äärettömän paljon kärsivällisyyttä. Kummallakin.
Yhdessä näitte unenne, silloinkin
aivan kiinni toisissanne. Mummo ja mummon poika.
Mummot lähtevät. Mummon kullat jäävät.
Sielussaan rikkaus, jota ei kukaan toinen
olisi voinut antaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hutilus teki alkeellisen kirjoitusvirheen...
p.o.
Mummot lähtevät. Mummon kullat jäävät.
Sieluissaan rikkaus, jota ei kukaan toinen
olisi voinut antaa.
Minä en koskaan ehtinyt tutustumaan mummooni (kumpaankaan heistä), sain vain kateellisena kuunnella isosiskojen tarinoita, millaista heidän kanssaan oli...
Olisin niin toivonut!
Jos minusta joskus tulee isoäiti, lupaan olla kuin tuo runosi mummo =)
Ihana runo - niin lämpöinen!
sinusta tulee!
Minä tunsin toisen mummoni. Hän ei ollut aivan tuon runon mummon kaltainen, mutta silti paras mummo.
Sivusta seurattu on tämä runon mummo. Sellainen pitäisi jokaisella lapsella olla. Mummot ovat hyviä opettajia.
tällä menee kyllä toisinaan langat solmuun 5
ween kanssa, mutta aina on selvitty. Tyttö on
sellainen pippuri ( kehenköhän lie tullut =) )
ettei aina vallitse yhteisymmärrys. Lempeästi mi-
nä silti häntä käsittelen, ja toivon voivani jät-
tää itsestäni hänelle hyvän muiston sitten
joskus.
Lämminhenkinen ja sulonen on runosi iivee.
Kyllä minulla meni nyörit silloin tällöin mummon kanssa solmuille ja sykkyröille, mutta ei se mitään, se kuului asiaan ja mummo oli minulle paras mummo.
En epäile ollenkaan, ettetkö jättäisi kaunista ja hyvää muistoa jälkeesi, sehän säteilee tänne asti... Eihän siihen mitään temppuja tarvitse tehdä. Ja taas antaa lausuntoja hän, jolla ei ole mitään käytännön kokemusta...;-)
Kiitos lindalinda1!