On tullut ajankohtaiseksi miettiä perheenlisäystä
ja kotona on kolme karvakuonoa, josta kaksi
koiruutta ja yksi kisuli.
Olen aina pelännyt tulevani allergiseksi tai
astmaattiseksi ja joutuvani luopumaan
karvakuonoista.
Nyt huomaan pohtivani jos saamme vauva ja se on
allerginen ja joudumme luopumaan kaikista
karvakuonoista.
Olemme kokeneet, niin paljon yhdessä, vaikean
masennukseni jne.
En tiedä kestäisinkö eroa karvakuonoista ja
antaisinko luopumista itselleni anteeksi.
Tiedä sitten miten äitiyteen kasvaisi,
ajattelisiko sitä automaattisesti lapsen etua.
Miten asia on kohdattu lapsiperheissä???
ja kotona on kolme karvakuonoa, josta kaksi
koiruutta ja yksi kisuli.
Olen aina pelännyt tulevani allergiseksi tai
astmaattiseksi ja joutuvani luopumaan
karvakuonoista.
Nyt huomaan pohtivani jos saamme vauva ja se on
allerginen ja joudumme luopumaan kaikista
karvakuonoista.
Olemme kokeneet, niin paljon yhdessä, vaikean
masennukseni jne.
En tiedä kestäisinkö eroa karvakuonoista ja
antaisinko luopumista itselleni anteeksi.
Tiedä sitten miten äitiyteen kasvaisi,
ajattelisiko sitä automaattisesti lapsen etua.
Miten asia on kohdattu lapsiperheissä???
Vastaukset 3
Vanhimmat
On olemassa myös erilaista siedätyshoitoa, jossa
lapsi totutetaan jo pienenä tiettyyn esim.
karvaelukkaan. Hoito kestää 2-4 vuotta ja se,
ettei ole ainakaan niin pahasti allerginen esim.
koiralle, kuin ennen voi kestää jopa 15 vuotta :)!
(Siis ettei tule oireita)
Nythän uusimmat tutkimustiedot näyttää siltä,
että kun elukoita on perheessä jo kun vauveli on
pieni, niin tämä saattaa jopa suojata lasta
allergioiden puhkeamiselta (esim.viimeisin
Koiramme-lehti.Ja jos ei itselläsi (eikä lapsen
isällä?)ole allergiaa,niin on varmaan melko
todennäköistä ettei lapsesi saa allergiaa.Eihän
sitä ikivä tiedä, mutta toivottavasti kaikki
sujuu hyvin!Tiedän yhden koiria kasvattaneen
perheen (myös kissa oli porukassa mukana),jonka
poika oli pahasti astmaattinen.Harvalla tietysti
on sellaiseen mahdollisuutta, mutta tuossa
perheessä asia oli ratkaistu niin että eläimillä
oli omat tilansa.Ne eivät tulleet ihmisten
puolelle, eikä poika mennyt koirien "kämppään".
Kun astma oli pahimmillaan,piti vaihtaa vaatteet
ennenkuin tuli koirien luota sisälle. Mutta iän
myötä pojan astma helpotti.Nykyisin perhe asuu
kerrostaloasunnossa ja heillä on yksi koira,
poika selviää lääkityksellä.
Ainakin lapsenlapseni äiti on hyvin allerginen;
ei voi edes tulla meille kylään (2 koiraa, 1
kissa, 3 marsua..).
Olimme pettyneitä, ettei hän edes viitsinyt
imettää lasta kuin muutaman viikon; se kun olisi
osaltaan voinut ehkäistä allergioiden
periytymisen.. Kai sitten allergiaan suhtaudutaan
nykyään tavallisena asiana, mitä ei edes
yritetäkään torjua?
Ihme kyllä, poika ei (5.v)ole osoittanut
allergian merkkejä, hän on meillä kylässä n. joka
toinen viikonloppu. Myös muutoin hän on ollut
ihmeen terve päiväkodin muihin lapsiin
verrattuna.
Kun ajattelee, ettei ennen vanhaan ollut
tällaisia "yliherkkyys"-tauteja, kun joka talossa
oli elikkoja omaan käyttöön ja oltiin enempi
ulkona, eikä niin hemmetin yliyhygieenisiä..
Joten miksi nykyäänkään pitäisi sanoa: elukat
pois aiheuttamasta näppyjä, sen sijaan sietäisi
ihmetellä miksi nykyään ollaan niin hemmetin
sietokyvyltään heikkoja ja mitään ihmiselämän
normaaleja asioita ei kestetä..?