Olenpa harvinaisen tietämätön siitä,onko nykyään kodinhoitajia enää olemassakaan?
Itse koululaisena ollessani äitini sairasti tuberkuloosia ja joutui sen takia olemaan pitkän aikaa(siltä se ainakin tuntui) sairaalassa ja isä kävi töissä.
Kyllä meillä silloin kävi kodinhoitaja laittamassa ruokaa ja ehkä siivoilemassa ym.
Kovin tarkkaan en enää muista, taisin olla ala-asteella silloin eli siitä on jo muutama kymmentä vuotta.
Se oli juuri sitä apua mitä siinä tilanteessa tarvittiin.
Miten nykyään?
Itse koululaisena ollessani äitini sairasti tuberkuloosia ja joutui sen takia olemaan pitkän aikaa(siltä se ainakin tuntui) sairaalassa ja isä kävi töissä.
Kyllä meillä silloin kävi kodinhoitaja laittamassa ruokaa ja ehkä siivoilemassa ym.
Kovin tarkkaan en enää muista, taisin olla ala-asteella silloin eli siitä on jo muutama kymmentä vuotta.
Se oli juuri sitä apua mitä siinä tilanteessa tarvittiin.
Miten nykyään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuka enää työtä viitsisi tehdä kun kunta ruokkii muutenkin. Viimeiset kodinhoitajat turposivat ja virat lakkautettiin, tai vaihdettiin toisennimisiksi, niissä ei työtahti rasita. Oi niitä aikoja......... !
toistakymmentä vuotta sitten.
Itse asuin 11 v sitten juuri uudelle paikkakunnalle muuttaneena kaksin vauvani kanssa, ei ollut siis tuttavia lähettyvillä. Astmaatikkona voin flunssa-aikaan saada äkkiä korkean kuumeen, joka nousee yhdessä yössä 39:ään asteeseen ja silloin en pysty enää paljon muuta liikkumaan kuin käymään vessassa ja keittiön vesihanalla.
Tuollaisessa tilanteessa soitin ja kysyin sellaista palvelua, että meille tuotaisiin ruoka-ostokset kotiin ja pidettäisiin vauvaa ulkona edes hetki siinä yhteydessä. Se olisi kuulema kuulunut kodinhoitopalveluun, eikä lapsiperheeseen ollut mitään mahdollisuutta saada sellaista. Älyttömintä oli kun väitettiin, että edes pienen pienen mahdollisuuden aikaan saamiseen olisi kodinhoitaja pitänyt pyytää jo kahta viikkoa aikaisemmin...
Sama tilanne on jatkunut aivan viime vuosiin asti. Näitä tapauksia on ollut tv:n ajankohtaisohjelmissakin, miten vanhemman määräaikaisen sairastumisen takia on ainoa tarjottu apu lasten huostaanotto. Jos äiti käy läpi vaikka raskasta syöpähoitoa, lähtevät lapset sijoitukseen jne.
Nyt kodinhoitajien takaisin saamiseksi on puhuttu niin paljon, että en tiedä tämän päivän tilannetta, onko Helsingissä otettu jo palveluseteleitä käyttöön ja jos on, niin onko palvelua kaikille tarvitseville. Yleensä sosiaaliviraston edustajat tv-haastatteluissa pyrkivät jostain syystä kaunistelemaan asioita huomattavasti - en ymmärrä miksi. Onko takana kuntapoliitikkojen antamat ohjeet vai mikä.
tuorein tuntemani tapaus on kymmenen vuotta sitten, kun yksinhuoltajaäidille annettiin kodinhoitaja-apua.
Lapsia hoidettiin, että äiti pääsi välillä kaupoille, kodinhoitajat vaihtoivat vaippoja, laittoivat ruokaa ja silittivät jopa pyykkiä.
Ne taitaa olla niitä viimeisiä aikoja ilmeisesti kun sitä hommaa tehtiin.
oikein muistan, samalla laiskuus lisääntyi.
Minä olin kuumeessa v 2004 ja pyysin apua sossusta, sitä olisi saanut muutaman päivän päästä, silloin pääsin kauppaan jo itsekin. Se oli viimeisin avunpyyntöni.
viime vuosina käytössä ollut lastensuojelun perhetyö olisi yhtä kuin kodinhoitotyö, mutta se ei pidä paikkaansa.
Meille tupattiin väkisin pari perhetyöntekijää hoidollisen huostaanoton valmisteluvaiheessa ja tarkkaan selitettiin jo etukäteen, että he eivät tee mitään kodinhoitoon liittyviä töitä. No, en olisi sellaista tarvinnutkaan, mutta kerran kysyin, voivatko auttaa ikkunanpesussa sen verran - koska keittiön ikkunat olivat tosi hankalasti käsiteltävän mallisia - että pitävät avattua ikkunaruutua paikallaan kun pesen sitä. Niin eivät voineet kuulema, se olisi ollut kodinhoitotyössä auttamista :D
Muutenkin ärsytti heidän meillä kahvittelu ja istuskelu, koska heidät laitettiin meille ihan vain siksi, että laittomassa huostaanotossa tehtäisiin edes jotain oikein. Toisin sanoen papereihin voitiin kirjata, että avohuollon tukea on tarjottu, mutta siitä ei ollut hyötyä. Miten helkkarissa heidän meillä kahvittelustaan olisi ollut hyötyä, kun lapsi tarvitsi sellaisia lakisääteisiä terveyspalveluja, joihin hänellä olisi ollut oikeus täysin ilman huostaanottoakin!
onneksi mahdollista tilata kaupasta lasten ruuat puhelimella tai netistä, jos itse on just esim. kovassa kuumeessa. Mutta ei kodinhoitajan käynti sellaisessa tilanteessa pahaa tekisi, jos on leikki-ikäisiä lapsia. Kouluikäiset osaavat kyllä ottaa jo ruokaa itsekin ja löytävät puhtaita vaatteita tarvittaessa. Mutta tietysti heidänkin turvallisuuden tunteelleen olisi kiva, jos joku terve aikuinen kävisi edes 1-2:een tunnin ajan katsomassa, että asiat hoituvat.
On lasten edun vastaista, että vastustajat ovat näilläkin palstoilla halunneet kieltää kotiavun yh-äideiltä tuollaisissa tilanteissa.
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/aula:-lapsiperheiden-tuki-toisi-säästöjä(55429).ece
Aula: Lapsiperheiden tuki toisi säästöjä
13.1.2008 14:32
(Päivitetty 13.1.2008 15:22) STT – Sini Ihanainen Alanko
- Lapsiperheiden kodinhoitoapu on pudonnut joitakin kuntia lukuunottamatta palvelurakenteestamme lähes kokonaan, harmittelee lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.
- Perheen ongelmat alkavat monesti pienistä asioista. Jos silloin saisi ajoissa apua ja tukea, vältyttäisiin usein kalliilta, raskailta toimilta.
Vielä 1990-luvun alussa useimmissa kunnissa oli kodinhoitajia, jotka auttoivat lapsiperheitä, jos lapsi tai vanhempi sairastui tai perheeseen tuli lisäystä. Apu tuli heti kun sitä tarvittiin.
Nykyään konkreettista apua lastenhoitoon ja kodin askareisiin ei juurikaan ole saatavilla. Yksityisiä palveluita ei ole kaikissa kunnissa tarjolla, eikä lapsiperheen rahat tahtoisi niihin riittääkään.
- Ennaltaehkäisevä työ on hiljalleen rapautunut. Suomalainen perhepolitiikka on nykyään palokuntatoimintaa, lapsiasiavaltuutettu pohtii.
- Yksi keskeisimpiä tekijöitä lastensuojelun taustalla on vanhempien jaksamattomuus ja uupumus. Lastensuojelun raskaat toimet ja huostaanotot ovat hyvin kalliita toimenpiteitä.
Lapsiperheiden asema romahtanut
Suomalaisten lapsiperheiden asema on monien tutkimusten mukaan huonontunut. Erityisen hankalaa on yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä.
1990-luvulla poistettiin myös lapsiperheiden verovähennysoikeus. Tulonsiirtoja oli tarkoitus kehittää, mutta se on jäänyt toteutumatta. Tarkistukset tulonsiirtoihin ovat olleet lähinnä kosmeettisia. Esimerkiksi lapsilisien ostovoima on heikentynyt merkittävästi.
Lapsiasiavaltuutettu harmittelee suomalaisen perhepolitiikan heikkoa tilaa: neuvolapalveluita on karsittu, perhevalmennuksia on leikattu, kouluterveydenhuolto on puutteellista, koulujen ryhmäkokoja on kasvatettu.
- Ongelmana on, että asioita on ajateltu putkinäköisesti ja sektorikohtaisesti. Tarvitsisimme kokonaisvaltaista sitoutumista yhteiskunnan lapsiystävällisyyteen, valtakunnantason strategiamuutosta.
Tarvitaan konkreettisia tekoja
Lapsiasiavaltuutettu on huomannut valtioneuvoston tasolla pientä heräämistä lapsiperheiden hyväksi. Hallitusohjelmassakin on lasten ja perheiden politiikkaohjelma. Uusi lastensuojelulaki on myös pieni askel parempaan.
- Hallitus on sitoutunut painopisteenä näihin asioihin. Nyt pitäisi edetä kuitenkin politiikkatason uudelleensuuntaamiseen ja konkreettisiin tekoihin, Aula vaatii.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Aiemmin mainittujen lapsiperheiden palveluiden ja tulonsiirtojen lisäksi lapsiasiavaltuutettu perää kokonaisvaltaista perheen ja työn yhteensovittamista.
Myös päivähoitoon tarvittaisiin joustavampia ratkaisuja ja asuntopolitiikkaa pitäisi tarkastella uudelleen. Asuminen on Suomessa hyvin kallista.
- Muissa Pohjoismaissa esimerkiksi vanhempainvapaat ovat paljon pidempiä. Siellä tehdään enemmän osa-aikaista työviikkoa ja työelämässä ja päivähoidossa tehdään joustavampia ratkaisuja.
____________
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2003/06/174273
Lapsiperheiden saaman kotiavun määrä romahtanut
24.06.2003 08:37
-
Lapsiperheiden saaman kotiavun määrä on laskenut 90-luvun alun 80 000:sta 20 000:een, kertoo aamun Helsingin Sanomat. Lasten huostaanottojen lisääntyessä kotiavun järjestäminen siirtyy yhä enemmän järjestöjen ja seurakuntien vastuulle.
Lapsiperheiden saaman kotiavun määrä on romahtanut. Kun kunnallisia kodinhoitajia oli lapsiperheiden käytössä vielä 1990-luvun alussa 80000, vuosikymmenen lopussa määrä oli supistunut 20000:een, Helsingin Sanomat kirjoittaa tiistaina.
Kotiavun järjestäminen pikkulasten perheisiin on siirtynyt yhä enemmän järjestöjen ja seurakuntien vastuulle. Ne pystyvät kuitenkin vastaamaan vain pieneen osaan avuntarpeesta.
Huostaanotot ja muut kriisitoimet ovat lisääntyneet samaan aikaan kun kotiavun ja ennaltaehkäisevän perhetyön määrä on vähentynyt.
Sopimuksia lasten huollosta tehdään nykyisin lähes kolme kertaa enemmän kuin runsas kymmenen vuotta sitten.
Lapsiperheet ovat myös köyhtyneet samaan aikaan kun ns. kevyet tukipalvelut ovat vähentyneet, muistuttaa tutkimusprofessori Marjatta Bardy Stakesista.
(MTV3 - STT)
_________________________
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/0494.html
”Lapsiperheiden kotipalvelun tila katastrofaalinen”
________________
http://www.stkl.fi/tiedote_22.10.2008.html
.................
Palvelujärjestelmään on syntynyt aukko, josta kärsivät sekä lapsiperheet että vanhukset.
– Kotipalvelu on ihmisten tukemista heidän omassa elinympäristössään, kun omat voimavarat eivät riitä ja ennen kuin ongelmat kärjistyvät.
Se on juuri sitä ehkäisevää työtä, jota palvelujärjestelmän strategioissa korostetaan. Käytännössä tämä ei näytä toteutuvan, sanoo järjestöpäällikkö Marja Vuorinen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL).
Vuorisen mukaan lapsiperheiden kotipalvelujen saannin tyrehtyminen saattaa jopa lisätä raskaampien palvelujen,
kuten huostaanottojen tarvetta..............
http://www.raahenvasemmistoliitto.fi/index.php/component/content/article/16-raahe/182-mitae-lasten-kotipalvelulle-tapahtuutapahtui-
Mitä lasten kotipalvelulle tapahtuu/tapahtui ?
Kirjoittanut Viljo Lehmusketo,
Kunnallisvaalien alla ympäristöministeri aloitti keskustelun lapsiperheiden kotipalvelusta vaatimalla niitä lisää. Pääministeri jatkoi. Sitten Sdp:n varapuheenjohtaja tuli esiin kertoen onnellisuustarinoita Espoosta. Myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ryhtyi vaatimaan palveluja kuntoon. Samoin on tehnyt nyt moni muukin, jopa paikalliset valtuutetut, jotka supistuslinjaa ajoivat vuosikausia. Näin kunnallisvaalien alla ihmettelee, miten tietoisesti sivutetut ja tehdyt supistukset ollaan muka nyt vaalien alla poistamassa. Mielestäni niiden puute on tietoisesta politiikkaa markkinavoimien ehdolla vaadittua tehostamista, kilpailukyvyn ja kasvun nimiin koko maassamme.
Nyt kun asia tuli esille niin poikani muistutti; Mehän olimme yli 7 vuotta sitten Oulussa tilaisuudessa, jossa oli suuriakin päättäjiä ja viranomaisia. Silloinhan ne jo luvattiin panna kuntoon.!!
Itse olen muistellut ja miettinyt mitä todella tapahtui ja päätynyt Kelan vääryyskirjan analyysiin: hyvinvointipalvelujen muutos näkyy selvästi myös kotipalveluissa. Lapsiperheet ovat lähes kokonaan poistettu kotipalvelujen piiristä eivätkä ikääntyneiden palvelut ole lähelläkään sitä maailmanennätystasoa, jolle ne nousivat 1980-luvulla. Omaisten odotetaan ottavan aikaisempaa suuremman vastuun hoivasta. Yksityisten ja järjestöjen tuottamat kotipalvelut kasvavat nopeasti. (lapsiperheille ei niihin ole varaa. Olen ymmärtänyt, että kunnallisilla maksuilla on tietoisesti osa kotipalvelujen tarpeessa olevista, erityisesti lapsiperheet, sysätty ulos.)
Oulun lääninhallitus toteaa peruspalvelujen arviointiraportissa 2007, s.146 läänissä s kotipalvelu on edelleen vähentynyt ( vertailuvuodet 2002 – 2006 ) jokseenkin saman verran kuin koko maassa.
Kysyn mistä enää supista kun ne jo aikaisemmin on supistettu lähes nollaa ??!
Kun tuli Raahen töihin Saloisten sosiaalisihteeri Maunula kertoi, miten heidän kuntansa hoiti normaalipalvelujen ohella lapsiperheiden kriisejä ja palveluja kodinhoitajilla. Todella hyvin. Kokemuksesta voin olla jälkikäteen samaa mieltä.
Palvelun kehittäminen tapahtui väestöliiton avulla. Puhuttiin aluksi kotisisarista. Raahessakin 1950 alussa toiminta alkoi kotitalouslautakunnan toimesta. Ilmeisesti asenteellisesti se oli helpompaa.
Toiminta vakiintui 1950-luvulla lainsäädännöllä. Samalla se siirtyi sosiaalihuoltoon ollen ensimmäisiä sosiaalipalveluja.
Minulle ovat jo keski-iän ohittaneet muistelleet kaiholla, miten suuri apua ja ammattitaito kodinhoitajilla oli. He saivat perheen arkielämän kuntoon ja tukivat aidosti työnsä avulla myös perhettä henkisestikin. Muistellaan Irmaa ja muita hyviä työntekijöitä.
Vielä 1980 luvulla oli laaja lapsiperheiden kotiapua. Sitä saivat muutkin kuin kiiretilanteissa olevat perheet. Se oli oiva apu arkielämän tukemiseen kaiken kokoisille perheille.
Raahessa kehitettiin sairaan lapsenhoitajapalvelu vastaamaan päivähoidon tarvetta. Kehitysvammaisellekin oma hoitaja. Meillä oli Ollisaaressa kokeilu, missä kahden vuoden aikana tuettiin toisin kuin Alvarissa ja perhetyössä asiakkaista. Tuolloin jo selvisi, että kun asiakkaasta tai hänen tilanteestaan tulee ”ongelma”, yhdessä tekeminen usein loppuu ja tuki koetaan pakottamiseksi. Näissäkin tapauksissa paras lääke on normaali kotipalvelu.
Hämmästyttävää mutta aikaansa kuvaa on se, että lapsiperheiden kodinhoitajakoulutuskin lopetettiin vuosia sitten. Uudet tutkinnot ovat liian kaukana entisestä.
Laman nimissä kaikki alkoi muuttua. Muistan vanhuspalvelun kokouksia, missä erityisesti terveydenhuollon johtavat esimiehet oudoksuivat, mitä lapsiperheiden kotipalvelut täällä tekee. Palvelun nimikin muutettiin kotihoidoksi vaikka laki ei tätä nimikettä vieläkään tunne.
Nyt ollaan aivan uudessa tilanteessa. Kerrotaan siitä, miten kunnat kieltävät tai ohittavat perheen tarpeen: kolmen alle 3 vuotiaan lapsen äiti pyysi kotiapua ( ei Raahessa ). Tarjottiin osapäiväpaikkaa päiväkodissa. Kun tuntee perheen arvot, äiti ei voinut siihen suostua. Suoraan sanotaan hoida lapsesi kun olet niin monta tehnyt jne.
Tuntuu todella erikoiselta, että kunnat ovat lipsuneet vastuusta. Lakihan on kuitenkin voimassa. Nyt vaalien alla lehtien mukaan jopa Etelässä lääninhallitukset kovistelevat kuntia.
Vääryyskirja on huikaiseva esimerkki: kuka pelkää kotiäitiä? Jopa OECD piirissä kannetaan huolta siitä, että muka kotihoidon tuki haittaa naisten työllistymistä. Markkinavoimat haluaa kaikki, jopa isojen perheiden äidit, töihin usein hyvin huonolla palkka. Onko tarkoituksen ohjata ” tuottavuutta ” lisääntyvällä hoivaköyhyydellä.
Viljo Lehmusketo