Ystävältäni kuoli vanha koiruli, ja perheen nuori
jäljelle jäänyt koira tästä masentui. Ystäväni
tuumasikin, että kaveri on hankittava. No, hän
ajatteli myös, että mikä ettei tämä uusi tulokas
voisi olla tällainen löytökoira, jos vaan sopivaa
löytyisi. Niinpä lähdimmekin (minä seurana)
eräälle löytökoiratarhalle koiratilannetta
katsomaan.
Havaitsimme tämän reissun jälkeen seuraavaa:
Syy koirien tarhalla oloon:
10 % hoitokoiria (omistaja matkoilla, ja koira
väliaikaisesti hoidossa)
80 % koiria, joista omistaja oli luopunut (esim.
ero, kumpikaan ei halua koiraa)
10 % löytökoiria
Aika hätkähdyttävä toteamus. Eli tarhan koirat
olivat likipitäen kaikki koiria, joita omistajat
eivät halunneet pitää itsellään, ja ne oli
sysätty tänne tarhalle. Osa näistä oli ollut jo
kuukausia siellä. Me lähinnä ihmettelimme, että
miksi ei vaivauduta hommaan koiralle uutta
"oikeeta" kotia, jos siitä koirasta kerran täytyy
eroon päästä.
"Rotujakauma":
10 % metsästyskoirarotuja, keskikokoa pienempiä,
"seurakoiria"
30 % metsästyskoirarotuja, keskikokoa suurempia
30 % palveluskoirarotuja, keskikokoa suurempia
30 % sekarotuisia, keskikokoa suurempia
Eli tarhalla oli siis lähestulkoon ainoastaan
keskikokoa suurempaa koiraa. Ja myöskin vaativia
rotuja, sillä sekä metsästyskoirat että
palveluskoirat kuitenkin vaativat jotakin
omistajiltaan. Sekarotuisten osuudesta voi vain
todeta, että näistä on kai helpompi luopua jo
ihan "muuten vaan".
Tarhaoloja ei tässä ole siis tarkoitus tuomita,
vaan vertailla ainoastaan tarhan koiria. Ja eihän
tämä otos kuitenkaan ole kuin yhden tarhan otos.
Eli ei tätä kuitenkaan voi minään aitona
tilastotieteenä pitää.
Muuten, koirakaveria ei tästä porukasta löytynyt.
Kaikki mahdolliset olivat "väärää sorttia" ja
liian isoja ystäväni koiran seuraksi.
jäljelle jäänyt koira tästä masentui. Ystäväni
tuumasikin, että kaveri on hankittava. No, hän
ajatteli myös, että mikä ettei tämä uusi tulokas
voisi olla tällainen löytökoira, jos vaan sopivaa
löytyisi. Niinpä lähdimmekin (minä seurana)
eräälle löytökoiratarhalle koiratilannetta
katsomaan.
Havaitsimme tämän reissun jälkeen seuraavaa:
Syy koirien tarhalla oloon:
10 % hoitokoiria (omistaja matkoilla, ja koira
väliaikaisesti hoidossa)
80 % koiria, joista omistaja oli luopunut (esim.
ero, kumpikaan ei halua koiraa)
10 % löytökoiria
Aika hätkähdyttävä toteamus. Eli tarhan koirat
olivat likipitäen kaikki koiria, joita omistajat
eivät halunneet pitää itsellään, ja ne oli
sysätty tänne tarhalle. Osa näistä oli ollut jo
kuukausia siellä. Me lähinnä ihmettelimme, että
miksi ei vaivauduta hommaan koiralle uutta
"oikeeta" kotia, jos siitä koirasta kerran täytyy
eroon päästä.
"Rotujakauma":
10 % metsästyskoirarotuja, keskikokoa pienempiä,
"seurakoiria"
30 % metsästyskoirarotuja, keskikokoa suurempia
30 % palveluskoirarotuja, keskikokoa suurempia
30 % sekarotuisia, keskikokoa suurempia
Eli tarhalla oli siis lähestulkoon ainoastaan
keskikokoa suurempaa koiraa. Ja myöskin vaativia
rotuja, sillä sekä metsästyskoirat että
palveluskoirat kuitenkin vaativat jotakin
omistajiltaan. Sekarotuisten osuudesta voi vain
todeta, että näistä on kai helpompi luopua jo
ihan "muuten vaan".
Tarhaoloja ei tässä ole siis tarkoitus tuomita,
vaan vertailla ainoastaan tarhan koiria. Ja eihän
tämä otos kuitenkaan ole kuin yhden tarhan otos.
Eli ei tätä kuitenkaan voi minään aitona
tilastotieteenä pitää.
Muuten, koirakaveria ei tästä porukasta löytynyt.
Kaikki mahdolliset olivat "väärää sorttia" ja
liian isoja ystäväni koiran seuraksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vierailin myös jokin aika sitten
löytökoiratarhalla kun etsein itselleni koiraa.
Kyseisen tarhan koiravalikoimaan ei edes päässyt
tarkemmin tutustumaan. Puhelun perusteella tarhaa
pitävä mies kertoi yhden sopivan olevan ja se
olikin maremma/kaanaan koiran sekoitus.. Mitään
tietoja miksi koira oli siellä hän ei suostunut
kertomaan, sanoi että jos sen otan niin sitten
kertoo!! No enpä ottanut. Siis todella aika
uskomatonta toimintaa.
että koirista on luovuttu kuin että ne
pidettäisiin edelleen ja sitten kohdeltaisiin
huonosti. Tiedän tässä lähellä yhden
löytöeläinkodin, jonka hoitaja tekee kaikkensa,
että eläimet saavat hyvän kodin. Jos taas
koirasta luopuva etsii itse lemmikilleen kodin
niin uusi koti ei välttämättä ole hyvä.
Aika uskomatonta, että tarhan pitäjä ei suostunut
kertomaan koiran entisistä oloista. Entiset olot
on tiedettävä aina mahdollisen tarkkaan, jotta
koiran uusi omistaja osaa kohdella koiraa sen
mukaan. Ja entiset olot voivat myös vaikuttaa
ottamispäätökseenkin.