Viime viikonloppuna suositulla tanssilavalla.
Suurin osa naisista seisoi urhoollisesti koko illan etiketin mukaisesti rivissä, odotteli kärsivällisesti hakuja ja otti vastaan myös niiden ei-toivottujenkin hakijoiden tanssiinkutsut.
Entäpä miehet sitten.
Heti tanssien alusta miespuolinen tanssikerma loisti hakualueella poissaolollaan. Suurin osa näistä kyyristeli ja kurotteli hakualueen ulkopuolella nurkissa ja käytävillä. Naistenhaulla nämä sankarit katosivat näkyvistä sitten kokonaan. Hiipivät kahvioon tai painuivat maan alle. Osa taisi juosta jopa ulko-ovelle asti jossa sitten värjöttelivät odotellen tuttujen heitä sieltä hakevan.
Hatunnosto sille joukolle ns. tavallisia tanssimiehiä jotka kestivät rivissä niinkuin asiaan kuuluu.
Itsekkyys, oman nautinnon maksimointi ja yhteisten pelisääntöjen venyttäminen näyttävät olevan tänä päivänä tanssilavojen tanssitaidoiltaan kehittyneimmän miesryhmän tavaramerkki.
Mikäli lavakäyttäytymistä tarkastellaan yhteiskuntana pienoiskoossa niin tällä tavallako rakennetaan tähän valtakuntaan yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä? Tässäkö on se tosimiesten esimerkki ja käyttäytymismalli mitä lapsille ja nuorisolle halutaan antaa?
Suurin osa naisista seisoi urhoollisesti koko illan etiketin mukaisesti rivissä, odotteli kärsivällisesti hakuja ja otti vastaan myös niiden ei-toivottujenkin hakijoiden tanssiinkutsut.
Entäpä miehet sitten.
Heti tanssien alusta miespuolinen tanssikerma loisti hakualueella poissaolollaan. Suurin osa näistä kyyristeli ja kurotteli hakualueen ulkopuolella nurkissa ja käytävillä. Naistenhaulla nämä sankarit katosivat näkyvistä sitten kokonaan. Hiipivät kahvioon tai painuivat maan alle. Osa taisi juosta jopa ulko-ovelle asti jossa sitten värjöttelivät odotellen tuttujen heitä sieltä hakevan.
Hatunnosto sille joukolle ns. tavallisia tanssimiehiä jotka kestivät rivissä niinkuin asiaan kuuluu.
Itsekkyys, oman nautinnon maksimointi ja yhteisten pelisääntöjen venyttäminen näyttävät olevan tänä päivänä tanssilavojen tanssitaidoiltaan kehittyneimmän miesryhmän tavaramerkki.
Mikäli lavakäyttäytymistä tarkastellaan yhteiskuntana pienoiskoossa niin tällä tavallako rakennetaan tähän valtakuntaan yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä? Tässäkö on se tosimiesten esimerkki ja käyttäytymismalli mitä lapsille ja nuorisolle halutaan antaa?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miehet eivät ole lavalla rakentamassa mitään tai antamassa esimerkkiä kenellekään vaan pitämässä hauskaa vapaa-ajallaan. Mitä hauskempaa heillä on, sitä useammin he tulevat. Jos heitä painostetaan tekemään jotain mikä ei ole heidän mielestään hauskaa niin he jäävät yhä useammin kotiin. Olisiko se hauskaa?
Miehet eivät ole lavalla töissä, vaan tanssi on kahden ihmisen vapaaehtoista huvittelua yhdessä jonka on tarkoitus olla kivaa kummallekin. Mies voi olemalla hakurivissä ilmaista että on halukas tanssimaan kenen tahansa kanssa, tai poistumalla rivistä varata mahdollisuuden kieltäytyä. Naiset voivat tietysti tehdä samoin.
Jos naisilla olisi varaa käyttäytyä samalla tavalla niin osa heistä tasan tekisi niin, ja niin osa itseasiassa tekeekin.
Jos naiset haluavat useammin tanssimaan ja parempien miesten kanssa niin ratkaisu ei ole yrittää sälyttää olemassaoleville miehille velvollisuuksia, koska jos se onnistuu niin se vähentää miesten määrää entisestään. Parempi ratkaisu on houkutella lavoille lisää miehiä. Kyllä miehet muuttumat nöyremmiksi kun kilpailu kovenee. Ja vaikka eivät muuttuisikaan niin muutamasta karkurista ei ole enää niin suurta haittaa.
Tuossahan tuo jo tuli edellä sanottua. On se kumma että pitää vaan jankata.
Ongelma on pikemminkin siinä, että naiset 'hyväksyvät' heidän toimintansa... Jos miehiä ei haettaisi, kun he käyttäytyvät näin - niin he eivät kauaa jatkaisi tällaista toimintaa. :)
Sinänsä oikeassa olet, eli hyväksyntä olisi ratkaisu. Naiset eivät täsääkään tule hyväksymään niinkuin monessa muussakaan asiassa miesten toimintoja.
Naisissa on aika paljon heitä jotka oikeesti tekee juuri kerrotusti eli pakoilee ja valikoi sen avulla. Osa kuluneista pro tanssijoista istuu lavanreunalla koska aika on ajanut yli.
Osa on aina jossain muualla kuin hakurivissä ja sitten on yksi osa jotka pakenee sen vuoksi kalastelemaan miehiä koska eivät yleensä tule kovin paljoa haetuksim mutta haluasi säilyttää "paljonhaetun" leiman sekä eivät kestä sitä että eivät tule haetuksi.
Miehet yleensä tanssii ja hakee ja sitten eivät tanssi eli eivät ole haettavissa eikä hae itse.
Näitä miehiä ei paljo puristele se jos heitä ei hae sellainen tyttölauma joiden kanssa hän ei halua tanssia tai olla muuten tekemisissä. Nämä miehet jotka karttavat miestenriviä saavat tanssia jokatapauksessa tarpeekseen. Jos joku naistenrivissä kököttävä saamaton kurttukulma ei siitä pidä niin mitä sitte?
Ei, koska näillä miehillä ei olisi enää mitä puristella. Nämä heille mieluisat naiset tanssivat kurttuittakin jokaisena tanssi-iltana enemmän kuin useimpien vastaavien miesten fysiikka edes kestää.
Miksi heidän pitäisi juosta etsimään näitä karttelevia miehiä kahviosta. Samat miehet hakevat heitä kilpaa hakurivin kärjestä päästäkseen heidän kanssaan tanssimaan.
Samat naiset tanssivat monin kertaisella tanssitahdilla koko illan. Pitäisikö vielä juosta cooper kahvioon ja takaisin päästäkseen tanssimaan omalla hakuvuorollaan. Kohtuutonta.
Kyllä samoilla kohtuullisuussäännöillä paikka miehillekin löytyy vastaavasti hakurivin kärjestä. Muualla (kahviossa) oleskelu on merkki levon tarpeesta (tanssihaluttomuudesta).
Tiedän kokemuksesta, että minua ei haeta naistenhaulla. Siksi menen suosiolla kahville, ettei tarvitse luikkia aina keskeltä lattiaa yksin pois. Miesten haun aikana pyrin hakemaan aktiivisesti.
Aika outo ajatus, että miesten pitäisi tanssia vihdyttääkseen naisia, enemmän kuin oma fysiikka kestää. Tosi nautinnollisia hetkiä tulevalle aviomiehellesi. Hyi helevetti..
Näin olen tehnyt jo monta vuotta en viitsi lähteä juoksentelemaan moisten karkulaisten perässä, kun on aivan ilmiselvää että he eivät jaksa, tai pelkäävät naisia jotka ovat parempia kuin he itse. Tämä on myös julki tuotu tansseissa. Kokonaisuudessaan kun on niin että naiset ovat taitavampia kuin miehet, osaamis skaala on montakertaa laajempi. Sen huomaa nykyään kasvavasta naispari määrästä, naiset on parempia viemään kun tietävät miltä tanssin tulisi tuntua, vievät samalla tyylillä. Minulle on monesti miehet sanoneet että olen niin kevyt ja helppo vietävä, että sellaisia ei naisissa paljon ole, mutta siinä on takana vankka taito myös viemiseen ja sitä myöten myös tiedän miltä pitää viejästä tuntua, enkä lähde sooloilemaan omiani
"kulunut" tanssija, pro tai sitten ei. Miesten haulla tanssin suunnilleen joka tanssin. Ei ole mitään tarvetta esittää "paljonhaettua" juoksemalla naistenhaulla nurkkiin pakenevien miesten perässä. Päinvastoin. On mukava hengähtää hetki ja seurata toisten tanssia tai käydä kahvilla. Mutta ongelma onkin sitten se, että minua hakeneet miehet ovat loukkaantuneita, kun en ole hakenut heitä takaisin naistenhaulla!!
Ja minä kun en kahviosta, ovensuusta ja nurkista etsiskele. Jos on halukas kanssani tanssimaan, seisoo sitten kiltisti tyrkyllä, ihan samoin kuin minäkin teen.
Hauskaa pitämään olen minäkin tullut, enkä mitään velvollisuushakuja suorittamaan.
...tanssijoita, paikkoja ja olosuhteita sekä suhtautumisia on hyvin monenlaisia.
Tuo sinun kuvaamasi on lähellä ns. suuren enemmistön tilannetta.
Siinäkin tosin varjopuolena lähes kaikilla tanssipaikoilla on miestenrivistön sijoittuminen tanssialueelle naisten eteen asettuessaan.
Siitä sen miesjoukon kuuluisi hävitä ensimmäisen minuutin aikana. Varsinkin helposti ruuhkautuvilla tanssipaikoilla, jollaisia kaikki suosituimmat ovat, haitta on melkoinen ja lisääntyy kaiken aikaa siksikin, että myös naistenrivistö laajenee edeten kohti keskilattiaa.
Jossakin Kolmilammin kokoisessa (ja niin suositussa) paikassa sen miesten poistumisen tanssijoiden tieltä pitäisi tapahtua jo paljon alle puolessa minuutissa.
Erilaisia tanssijoita ja suhtautumisia taas on esimerkiksi siten, että varsin moni kokenut tanssija hakee aina ja kaikkialla niitä vuosien varrella kaiken aikaa kasvavaan suosikkikaartiinsa kuuluvia hyviä ja siis myös suosittuja tanssijattaria.
Näillä taas laatunsa vuoksi on myös suuri joukko mielihaettavia, joten sillä kohdin, missä he seisovat vakiopaikoillaan on melkoinen ryväs tanssimiesten parhaimmistoa (tai ainakin olisi, mikäli osa näistä ei suosiolla pysyttelisi sivummalla).
Huomaavainen konkaritanssija ei lähde tyrkyttäytymään suosikeilleen suoraan näiden edessä seisten, koska tietää heillä olevan vhintään riittävästi mieluisia haettavia siinä suoraan lähituntumasta noukittaviksi.
Olisi siis jopa epäkohteliasta ja joka tapauksessa typerää mennä ikäänkuin velvoittamaan suosikkejaan tekemään hakuja, joita nämä eivät ensisijassa olisi muuten tekemässä.
Sivummalle sijoittuneina konkarimiehet kuitenkin useimmiten saavat naistenhakujen aikana suuren osan juuri haluamiaan hakijoita noukkimaan heidät paikoista joissa nämä tietävät heidän oleskelevan.
Systeemi toimii oikein hyvin ja palvelee molempia osapuolia hienosti antaen valikoivalle osalle tanssiväkeä mahdollisuuden saada optimaalisesti nautintoa tanssiharrastuksestaan.
Niin kauan kuin kyseisellä tavalla toimivia ei ole liian paljon, on menettelystä kaikille pelkästään hyötyä -siis myös niille, jotka seisovat rivistössä.
Siitä valikoivien joukon liian suureksi kasvamisesta taas tuskin ihan pian on pelkoa, koska useimmille miehille ei näytä olevan niin kovin suurta merkitystä, keiden kanssa kulloinkin tanssivat.
Laatutietoiselle tanssijalle sensijaan on eri tanssilajeille omat suosikkitanssitettavansa (ja tanssittajansa), monille heistä jopa joillekin tietyille kappaleille on vain muutamia harvoja toivottuja hakijoita.
Tuollaista valinnan mahdollisuutta ei rivissä seisten voi ylläpitää. Sivummalta haettaessa sensijaan on molemmilla osapuolilla paljon suurempi mahdollisuus onnistua.
Eihän tuossa mitään ongelmaa ole jos kerran selkeästi on hakualueen ulkopuolella. Silloin erottuvat toisistaan yleisesti haettavana olevat ja parinsa tarkememmin valikoivat. Myös kaikkein taitavimmat naiset harvoin viihtyvät rivissä.
Hakualueen ulkopuolella oleminen ei rajoita matalan taitotason henkilöiden hakuja, mutta se tehokkaasti rajaa heikon itsetunnon omaavien ja itsestään epävarmojen hakuja. Usein edistyneet tanssijat haluavat parin, joka ei esimerkiksi koe ongelmaa siinä että tanssia katsotaan. Rivistä hakevat runsaasti myös he, jotka haluavat hyvän parin tukemaan tanssiharjoitteluaan ja haluaisivat upota massaan tajuamatta, että on mahdottomuus tanssia keskimääräistä paremmin ja samalla huomaamattomasti.
Tuohon ei muuta voi sanoa
Se että tulisi tanssia huomaamattomasti!?
Miten se voi olla jokin odotusolotila jota ei todella voi saavuttaa. Yleisillä tanssipaikoilla.
Minusta on tosi hyvä kun osaamatonkin tanssii iloiten ja ollen oma itsensä eli mokaillen reilusti ja ei vahtaa muiden regointia.
olen hankkinut taitoni useilla kursseilla , seuran harkoissa ja lähes mestarinaisten avulla kutsuttuna Fiilisteleen, Joten en halua käyttää taitojani tumpuloiden kanssa ,jollei ole sitten riittävän nuori ja notkea, silloin teen tietenkin poikkeuksen ja opetan tanssin alkeetkin
Miksi toisten pitää tieten tahtoen täällä prosoida riitoja? Ettekö osaa keskustella tanssista asiallisesti? Jos ei ole mitään sanottavaa, pysyisitte poissa!
Aivan varmasti tähänkin muodostuu pitkä eipäs-juupas-väittely, ellei sheriffi puutu asiaan!
Tosiaan, on mukavaa ja kohtuullista että, kaikki "haettavat" olisi sopivasti "saatavilla.
Tanssin aina molempiin suuntiin eli haen ja olen haettavissa, tunne juuri niinkuin kerrot että tulee olla haettavissa ja vaikka yleensä on jo aika paljon tanssinut ennnen naisten hakua en tohtisi lähteä pois hakualuellta koska mikäli haetaan niin se sopii ja on tervetullutta.
Mutta että tuo yhteiskuntamalli on aivan räystäästä repäisty, sillä se on turha vertailu sillä ei tosiaan yhteisöllisyys ja sen arvorakenne ole valtakulttuuria tanssipaikoilla vaan siellä on laajalti yksilötialtneissa olevia ja siksi ei kukaan voi tanssia enempää velvollisuudesta kuin että yhteiskuntavastuustakaan.
yhteisöllisyys olisi tosiaan hyvä mutta perusyksikkö ja parisuhde sekä vakaa avoisuhde ovat niitä joilla lapsille kerrotaan ja näytetään mistä turva tulee. Ei "jalkapallojoukkuilla eikä tanssilaumoilla".
Aloitus esimerkkipaikankin olisi voinut mainita.
Onko siellä poikkeukselliset nt:t
Normitansseissa miestenhakuaika alusta n. 2-3 tuntia, joten ymmärrettävästi aktiivisesti
tanssiva mies jo kaipaakin pientä huilia.
Joten usein se nt:lla onkin mukavinta pitää.
Jaksaa sitten loppuillankin vielä heilua
parketilla.
Oliskoha olluna nua uutuuttaan karhiat vuorohakutantsut. Kova kohtalo etelän veljillä, elkää työ huoliko, kylä niihhinkii tottuu eikä sitten ennää tarvihe karata, vaan saapi tuota rauhas kaffetella.
Osa naisista hakee jahtaamansa humppamiehen vaikka kiven kolosta. Miehen pyydystäminen on tällaisilla naisilla päällimmäisenä motiivina. Miehen tanssitaidolla ei ole väliä.
Osa naisista on kuntoilemassa, osa hakemassa tanssinautintoa.
Jos kuvittelet ymmärtäväsi miesten ajatusmallia, menet metsään ja lujaa.
Ketä sinä väijyit?
Aika jännää, yleensä suurin osa kirjoituksista on pro /vastaan tavis.
Nyt on sohaistu kai pro "ryhämän" sisälle! Kun alkoi yhä yksilökeskeinen kinastelu kuka missäkin voi /saa olla ja kuinka paljon on kyettävä tanssimaan ja missä saa olla.
Eikä tämä oikeasti osoita sen yksilökeskeisyyden ja yhteisöllisyyden haavoittuvuuden koska älyttömillä yli tunteilla suhtaudutaan kun ei tule minule heti kaikki toiveen mukaisesti.
Alkaa määräily moraliisointi.
Miehet ja naiset ovat huomioinnin arvoisia ja niin jokainen joten ei ole mitään hölmömpää kuin alkaa arvostelemaan vaan tulisi opiskella ihmisyyttä avuksi suvaitsevaisuuteen ja käyttää sitä onnisutmisina ja opiskeluna.
Se hienotunteisuus mikä on tansijoissa on tosi mieluisaa kykyä (mikä päälle päin näkyy). Onko sitenkin susi lammasten vaaatteissa.
Kaikessa joukko ja ryhmä sekä yhteistapaamisissa sekä "peleissä" on vaihtopenkki ja osa seuraa sekä osa osallistuu. Ei tuo luulis olevan ylitsepääsemätön asia muuta kuin ylemmydentuntoiselle suorittajalle. (tuloksen tekijälle).
Olen kuullut useampienkin miesten kommentteja aiheesta eli naistentunneilla hakurivistä poistumisesta, ja täytyy sanoa että ymmärrän täysin sen syyt.
Miesten hakiessa valtaosa hakijoista odottaa kiltisti, että musiikki alkaa tai tulee edes jotain tietoa seuraavaksi tanssittavasta musiikista. Naisilla on tällöin täysi mahdollisuus ajan kanssa joko siirtyä hiukan taaemmaksi tai poistua rivistä kokonaan (eli viestittää että tulossa oleva tanssilaji ei suuremmin houkuttele ja/tai tekisi mieli pitää pieni tauko). Naisten hakiessa taas vastaavalle ei ole miehillä useimmiten mitään mahdollisuuksia, kun hakuaalto käynnistyy jo suunnilleen edellisen kappaleparin hiljennyttyä.
En tarkoita etteikö naisten käyttäytyminen olisi täysin ymmärrettävää: kun miehiä on lavoilla vähemmän ja hakuaikaakin naisilla keskimäärin vähemmän, aletaan helposti mennä viidakon lakien puolelle. Tämän seurauksena tapahtuva miesten käyttäytyminen eli hakurivistä pakoilu on kuitenkin mielestäni ihan yhtä ymmärrettävää, ja muutosta siihen saadaan vasta kun naistenhaku toimii käytännössä samoilla pelisäännöillä kuin miestenhakukin.
Miehet voisi opetella tanssimaan muitakin lajeja kuin boogieta ja vaihtoaskelta.
Jos hallitsee suurinpiirtein kaikki lajit, niin ei tarvitse pakoilla.
Kun lajeja eri tyylilajeineen on yli 20, niin saa siinä vaihtelua iltaansa.
Ymmärsin tuon edellisen kirjoittajan tekstin niin päin, että nämä mollatut miehet haluavat nimenomaan tanssia lajeja joista pitävät (joka on eri asia kuin osaaminen) ja naisten kanssa, jotka osaavat.
Usein olen kuullut tilanteen, että hakemaan tullut nainen ei olekaan osannut seurata, miten mies olisi sillä hetkellä soivaan musiikkiin halunnut tanssia.
Ongelmalliseksi taitavammille viejille homman tekee se, että tanssiessa oikein hyvän viejän kanssa itsestä tuntuu, että seuraa kuin enkeli ja tanssi on upeaa. Kuitenkaan se ei välttämättä tunnu tästä taitavasta viejästä sille, koska hän joutuu tekemään paljon työtä saadakseen tanssin toimimaan ja ikään kuin paikkaamaan naisen osaamattomuutta.
Onko sellaisiakin miehiä, jotka tanssivat vain boogieta ja vaihtoaskelta? Aika erikoinen lajiyhdistelmä. Ainakin meidän nurkilla boogien osaajat ovat harvassa (jos nyt boogie-woogieta tarkoitetaan, eikä esim. buggia).
Perusjätkä tanssii valssia, hyppyhumppaa, tangoa ja foksia kävelyaskelin. Vaihtoaskel on ylellisyyttä.
Jos boogieta ja vaihtoaskelta tanssii, yleensä sujuu kaikki muutkin tanssit.
Useassa tanssipaikassa voitaisiin siirtyä ravintolamaiseen hakuun eli kahvio tilaan tai vst muutettaisiin korkeat baaripöydät joista haettaisiin ilman hakuvuoroja, Pöydissä voitaisiin nauttia alkoholia, seurustella, odottaa hakua ilman rivissä käpristelyä. Tanssit muuttuisivat paljon sosiaalimmiksi ja alkoholin myynti kasvaisi (liput halpenisi)
Mitä en tanssilavoille halua yhtään enempää mitä siellä jo myydään kepsu ja siideri riittäköön.En kaipaa sinne tappeluita joita humalaiset saavat aikaan jo pelkästään tanssiessa vahingossa heihin törmätessään mikä sekin useimmin tapahtuu humalaisesta itsestään.Pidettäköön tanssit hauskanpidon merkeissä nauttimaanhan me sinne menemme.Jos joku menee baariin karkuun niin antaa mennä mitä niistä täälläkään ruikutetaan.Kyllä siellä meitä tanssi halukkaita miehiä riittää ainakin niillä lavoilla joissa itse käyn.Jos tanssilavoille tuodaan väkevät viinakset niin sen jälkeen ne on tanssi ravintoloita ja silloin luultavasti minä lopetan niissä käynnin OLEN MIES....
Minusta tuntuu et olet pupu
Olisiko se sitten hyvä, että alkoholia tansseissa alettaisiin käyttää enemmän? Ei minun mielestäni. Ei ole kiva tanssia kännikalojen kanssa. Eikä kiva seisoskella baaripöydän äärellä, missä joku kännikala lyöttäytyy "seurustelemaan", eikä muut miehet sitten uskalla hakea. Kyllä siinäkin eräänlaisia pakkeja joutuu jakelemaan, kun saa hätistellä pois näitä seuraan lyöttäytyjiä, ja saa ehkä siten nirpan maineen.
Ravintolatanssit ovat omanlaisiaan, sinne monet menevät ihan muussa kuin tanssitarkoituksessa. On hyvä että on vielä paikkoja, missä voi nauttia myös tanssimisesta ilman että alkoholinkäyttö ja parinmetsästys ovat pääosassa. Olkoonkin sitten liput kalliimpia.
Laadusta kannattaa maksaa.
Haloo. Se on harrastus. Harrastuksen tarkoitus on tuottaa harrastajalle mielihyvää.
Tämä on ihan ikuisuusaihe tanssipiirien keskusteluissa. Aina joku urputtaa parempien tanssijoiden itsekkyyttä. Toisten tanssiajattelun perusta tuntuu olevan "käytä rahasi ja aikasi opetellessasi tanssimaan hyvin, jotta voit viihdyttää muita".
Ei parempien tanssijoiden suosioon (ja piireihin) pääseminen mitään salatiedettä ole. Opettelee hyväksi tanssijaksi, on innostunut, aktiivinen ja mukava. Niin hekin ovat tehneet.
Minä taas olen miehien puolella tässäkin asiassa. Kyllä se parempien miestanssijoiden käytös ihan naisista johtuu. Seuraapa seuraavan kerran sitä naislauman käytöstä niitä hyviä miehiä kohtaan.
Näin sanoo Wikipedia harrastuksesta (joka tässä tapauksessa siis on tanssi, ei muiden viihdyttäminen):
"Harrastus voi olla mitä tahansa vapaa-ajan toimintaa. Harrastuksia tehdään kiinnostuksen ja nautinnon takia, ei sen takia että niistä saisi rahallista palkkiota. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen taidon, tiedon tai kokemuksen hankkimiseen. Kuitenkin päätarkoituksena on mielenkiinto.
Yleisesti ottaen ihmistä, joka tekee jotain siksi että pitää siitä, ei palkan takia, kutsutaan amatööriksi (tai harrastelijaksi) erotuksena ammattilaisesta. Sana amateur (
tällä?
"Minä taas olen miehien puolella tässäkin asiassa. Kyllä se parempien miestanssijoiden käytös ihan naisista johtuu."
Voitko tarkentaa? Jos mies on hyvä tanssimaan, hyväkäytöksinen, ulkoisesti miellyttävä, niin tämän miehen käytös johtuukin naisista.
Mikäli mies on jotenkin hyväksyttävissä naisille niin se tarkoittaa että, se on naisen aiheuttama tuote.
Eli miten nyt mies itse voisi olla vaikuttaja moiseen.?
Mies vaan
...todella niin, että et ole koskaan nähnyt "mantamyrskyä" täydessä voimassaan?
Oletan nimittäin Nannan tarkoittaneen juuri tätä ilmiötä.
Ainakin suosituimmissa tanssipaikoissa, suosituimpien yhtyeiden iltoina, kohdistuu niihin suosituimpiin (ovat yleensä tanssitaitoisimpia myös) miehiin ankaraa kilpailua, joka ilmenee ihan konkreettisestikin kilpajuoksuna.
Hyvin harvoin suosituimmat miehet enää aemansa saavutettuaan asettuvat hakurivistössä eturintamaan, mikäli ovat rivistössä tyrkyllä lainkaan -yleensä eivät ole.
Sieltä rivistön takaa tai kauempaakin salista heitä haetaan todellakin usein juosten.
Kohtalaisen usein käy niin, että kaksi tai jopa kolme naista on kiinni kohteessaan yhtäaikaisesti.
Jopa minullekin käy noin suhteellisen usein, vaikka en siinä hakurivistössä enää ole aikoihin ollutkaan.
Muinoin jopa eturivissä seistessäni joduin liian usein jakamaan salomonintuomioita tuollaisissa tilanteissa. Toisinaan tuosta aiheutui ongelmia, jonkinasteista mielipahaa kuitenkin melkein aina.
Toki useimmiten toinen naisista luovuttaa suosiolla.
Ratkaisematonta tilannetta tietysti voi yrittää hetikin hoitaa korvikeratkaisulla: mikäli on kyseessä kiinteän otteen tanssilaji, tanssitaan sandwichina. (Avo-otteen duppeleita en enää vie, koska en ole niitä harjoitellut. Vaaratilanteita syntyy liian helposti.)
Tuolloin jo kuitenkin on väistämättä laitettava naiset jonkinlaiseen arvojärjestykseen -toinen on aina lähempänä kuin toinen. Tosin toiselle kappaleelle järjestystä vaihtaen tilanne jonkin verran korjaantuu.
Itse mieluummin kuitenkin olen pyrkinyt korjaamaan asian hakemalla hävinnyttä osapuolta miestenhaulla mahdollisimman pian. Aina sekään ei tosin onnistu, koska tuollaiseen osallistuvat naiset ovat yleensä melkoisen suosittuja myös ja niin ollen vaikeasti tavoitettavissa.
Tuosta kaikesta on ajan mittaan aika monen suositun miehen kohdalla seurauksena jättäytyminen pois hakurivistä.
Vaikka tuollainen kilpailu tietysti hiveleekin miehen itsetuntoa, johdattaa itsesuojeluvaisto kuitenkin välttämään mahdollisia liian kiusallisia tilanteita.