Kun kakka ei tule

Meillä ei hermo kestänyt ihan vaan odottaa. Ehkä kakkakauhu olisi mennyt ohi, ehkä ei, mutta meistä tilanne oli kestämätön. Tyttömme oli ollut ns. siisti jo puoli vuotta, mutta kakan teki vain vaippaan. Jos emme antaneet vaippaa, hän ummetti viikon ja alkoi sitten vaikeroida. Sitten kakattiin koko päivä - lopulta yleensä vaippaan. Mitään järjellistä selitystä ei ollut, vaikka olihan se vatsa aika kova.

Käytimme peräruiskeitakin, mutta se ei ollut kivaa - ei meidän eikä tytön mielestä. Toisaalta pottakammo sitten lopulta hävisi peräruiskeiden avulla. Viikon päivä elettiin niin, että joka toinen päivä laitettiin peräruiske ja sitten lapsi puoliväkisin potalle kakkaamaan. Kolmannen istunnon jälkeen lapsi oli tyytyväinen pottatuotokseensa ja alkoi leuhkia sillä. Sen jälkeen asiat ovat luistaneet.

Voihan se olla, että puutuimme asiaan, johon ei pitäisi puuttua, ja ties mitä traumoja olemme lapsellemme aiheuttaneet, mutta ei sitä kestä, että pitää kakkapyllyä pestä niin isolta lapselta, jota ei jaksa nostaakaan. Lapsi on mielestämme itse ollut asian ratkettua tyytyväinen ja helpottunut.

Vielä yksi juttu: lapsemme oli kaksivuotiaaksi lehmänmaidottomalla dieetillä. Samoihin aikoihin kun potalle sitten lopulta selvittiin, jätimme maitotuotteet (suurimmaksi osaksi) pois. Annoimme tilalle kalkkia ja kauramaitotuotteita. Myös mallasuutetta annettiin alkuun, että vatsa pysyi taatusti liukkaana.

Tsemppiä teille. Kyllä se siitä.

Lilli kirjoitti:

Meillä ei hermo kestänyt ihan vaan odottaa. Ehkä kakkakauhu olisi mennyt ohi, ehkä ei, mutta meistä tilanne oli kestämätön. Tyttömme oli ollut ns. siisti jo puoli vuotta, mutta kakan teki vain vaippaan. Jos emme antaneet vaippaa, hän ummetti viikon ja alkoi sitten vaikeroida. Sitten kakattiin koko päivä - lopulta yleensä vaippaan. Mitään järjellistä selitystä ei ollut, vaikka olihan se vatsa aika kova.

Käytimme peräruiskeitakin, mutta se ei ollut kivaa - ei meidän eikä tytön mielestä. Toisaalta pottakammo sitten lopulta hävisi peräruiskeiden avulla. Viikon päivä elettiin niin, että joka toinen päivä laitettiin peräruiske ja sitten lapsi puoliväkisin potalle kakkaamaan. Kolmannen istunnon jälkeen lapsi oli tyytyväinen pottatuotokseensa ja alkoi leuhkia sillä. Sen jälkeen asiat ovat luistaneet.

Voihan se olla, että puutuimme asiaan, johon ei pitäisi puuttua, ja ties mitä traumoja olemme lapsellemme aiheuttaneet, mutta ei sitä kestä, että pitää kakkapyllyä pestä niin isolta lapselta, jota ei jaksa nostaakaan. Lapsi on mielestämme itse ollut asian ratkettua tyytyväinen ja helpottunut.

Vielä yksi juttu: lapsemme oli kaksivuotiaaksi lehmänmaidottomalla dieetillä. Samoihin aikoihin kun potalle sitten lopulta selvittiin, jätimme maitotuotteet (suurimmaksi osaksi) pois. Annoimme tilalle kalkkia ja kauramaitotuotteita. Myös mallasuutetta annettiin alkuun, että vatsa pysyi taatusti liukkaana.

Tsemppiä teille. Kyllä se siitä.

Lue lisää

Tyttö oli siis tuon tapahtuessa miltei kolmevuotias. En tainnut mainita.

Lilli kirjoitti:

Tyttö oli siis tuon tapahtuessa miltei kolmevuotias. En tainnut mainita.

on yleensä psyykkinen ongelma, joka johtuu yleensä liian ankarasta äidistä. Kakkaamattomuus pottaan on lapsen psyykkinen taisteluase - lapsi vastustaa "siistiksi" ryhtymistä. Vaipassa sitä kapinaa ei ole, joten vaippaan lapsi kyllä kakkaa. Potasta on siis tehtävä mukava "lelu", jolla istumisesta kiitetään, samoin tuotoksesta, mutta koskaan ei saa pakottaa kakkaamaan siihen. Kapina on silloin valmis.

marketta kirjoitti:

on yleensä psyykkinen ongelma, joka johtuu yleensä liian ankarasta äidistä. Kakkaamattomuus pottaan on lapsen psyykkinen taisteluase - lapsi vastustaa "siistiksi" ryhtymistä. Vaipassa sitä kapinaa ei ole, joten vaippaan lapsi kyllä kakkaa. Potasta on siis tehtävä mukava "lelu", jolla istumisesta kiitetään, samoin tuotoksesta, mutta koskaan ei saa pakottaa kakkaamaan siihen. Kapina on silloin valmis.

Lue lisää

Joo, tuli luettua noitakin nettisivuja silloin kun tää kakkaongelma oli akuutti. Sain hirveät syyllisyydet ja suoraan sanottuna olin aika kauhuissani. Asiantuntijat vakuuttavat, että kakkaongelmat on tosi pahoja ongelmia, joista seuraa taatusti loppuelämän ajan vaikka mitä, että äiti on tosiaan syypää ja ainut keino on vuosien terapia äidille ja lapselle.

Meillä ongelma siitä huolimatta vain hävisi edellä kuvatuin ottein. Ajattelen näin, että ehkä on muitakin kuin psyykkisiä ongelmia. Siis voi olla syystä tai toisesta kova vatsa, joka johtaa ummetukseen ja tämä taas johtaa kakkaamispelkoon. Miksi sitten vaippa kelpaa? Ainakin meillä vaippaan kakattiin seisten, eli asennolla saattoi olla väliä.

No psykiatrien mielestä minä tietysti vain väistelen ja kiellän perheeni ja omat kauheat psyykkiset ongelmat. Uskon ja toivon silti, että meillä koko juttu on nyt ohi. Kakka alkoi kulkea eikä nykyään ole mitään ongelmaa: ihan normaalia ja iloista kakkaamista vain.

Isä oli meillä aika keskeinen tässä ratkaisuvaiheessa, enkä väitäkään, etteikö jutussa ollut myös psyykkistä puolta. Minulta meni pahiten hermot ja minä vähän vihoittelinkin lapselle. En silti usko, että kyseessä oli ihan hirveän traaginen tilanne, että minä olisin kauhean ankara äiti tai että ratkaisu olisi ollut psykiatrian alaa. Useinkin moniin pieniin psyykkisiin ongelmiin pätee ihan fyysiset lääkkeet.

Potassa kakka ainakin haisee kamalalta. Vaipassa haju jää vaippaan ja pytyssä vesi auttaa.

Voisihan se olla noin. Meilläkin tyttö tykkää pytystä enemmän kuin potasta. Joskus hän pyytää vettä pottaan!

Joo, toden totta, kaikki nää vaippaankakkajat on alkaneet kakata suoraan pyttyyn. Syynä voi olla kylläkin se että ovat olleet isokokoisia kaikki ja pytyllä on ollut kivempi istua kuin ihan lysyssä potalla...?
mitä tulee äitien ankaruuteen, niin näillä mun tietämillä on kaikilla ollut kyllä ihan erityyppiset äidit. Pikemminkin lapset on olleet kaikki hyvin vahvatahtoisia.