Ajattelin jakaa tarinani muiden tinnittäjien kesken, ehkäpä joku saa siitä lohtua/motivaatiota.
Huomasin korvien soivan konsertin jälkeen vuonna 1993. Aiemminkin korvat olivat soineet "huumaavasti" konserttien jälkeen, mutta aina aamulla herätessä vinkuna oli loppunut. Toisin oli tämän konsertin jälkeen; korkea ja kimeä vinkuna ei laantunut edes viikkojen aikana.
Vinkuminen oli korkeataajuista, ja peittyi helpohkosti pieneenkin hälyyn. Sain sen kuitenkin kuuluviin hiljaisessa ympäristössä, esim saunan kuistilla kesäiltana. En koskaan voinut vaeltaa täysin hiljaisessa metsässä, koska vinkuna nousi aina esiin ilman hälyääniä. Hyväksyin tilanteen, ja opin jopa nauttimaan mökkisaunasta, jossa otin niin kovat löylyt, että korvat soi.
Vuosien aikana opin elämään vinkunan kanssa. En mennyt kovaäänisiin tilaisuuksiin ja käytin korvatulppia tarpeen tullen. Opin kantamaan tulppia aina taskussa.
Unohdin vaivan, totuin siihen 14 vuoden aikana niin että en tiedostanut sitä enää lainkaan ongelmaksi. Loistavaa!
Sitten jouduin, tai menin, tilaisuuteen jossa juotiin alkoholia ja soitettiin kovaäänistä musiikkia. Ja arvatkaapa oliko tulppia juuri silloin mukana. Olisin "halunnut lähteä", mutta "en voinut". Ja yllätys yllätys, seuraavana aamuna huomasin, että tinnitus oli pahentunut dramaattisesti.
Mietin asiaa jatkuvasti, kuuntelin vinkunaa ja murehdin omaa typeryyttäni. Ennen kaikkea minua hävetti, suorastaan itketti, oma ajattelemattomuuteni! Aikuinen ihminen ei osannut lähteä pois melusta, vaan hankki elinikäisen vaivan.
Märehdin asiaa, ja kävin lääkärillä. Lääkäri kuunteli tarinani, mutta ei edes katsonut korviin. Yleisen elämäntilanteeni takia sain lääkettä, joka auttoi nukahtamiseen ja rentoutumiseen. Tein päätöksen, etten enää kuuntele vinkunaa.
Kului puoli vuotta, ja olin taas sinut vinkunan kanssa. Se oli pahempi kuin ennen, mutta en kuullut sitä kuin muutaman kerran viikossa, iltaisin, hiljaisessa asunnossa.
Viime viikonloppuna sain tinnituksen jälleen ärtymään, mielestäni tekemättä mitään. Tein pieniä puutöitä joululahjoiksi, ja käytin erittäin huolellisesti korvatulppia. Ehkä ärsytys liittyy niihin...?
Uskon, tai jopa tiedän, että tinnitukseni johtuu sisäkorvan vauriosta, joka on aiheutunut melusta. Sitä ei voi korjata, mutta raskas elämäntilanne pahentaa sitä. Uskon, ja toivon, että hieronta, liikunta, rentoutuminen ja positiivinen asenne auttaa jälleen kerran hillitsemään vinkunan häiritsevyyttä.
Tällä kertaa menen kuulotestiin, vertailun vuoksi otan mukaan 10 vuotta sitten tehdyn testin tuloksen.
Jos kiinnostaa, voin kirjoitella tänne tuntemuksiani ensi viikon kuulotestin jälkeen.
Huomasin korvien soivan konsertin jälkeen vuonna 1993. Aiemminkin korvat olivat soineet "huumaavasti" konserttien jälkeen, mutta aina aamulla herätessä vinkuna oli loppunut. Toisin oli tämän konsertin jälkeen; korkea ja kimeä vinkuna ei laantunut edes viikkojen aikana.
Vinkuminen oli korkeataajuista, ja peittyi helpohkosti pieneenkin hälyyn. Sain sen kuitenkin kuuluviin hiljaisessa ympäristössä, esim saunan kuistilla kesäiltana. En koskaan voinut vaeltaa täysin hiljaisessa metsässä, koska vinkuna nousi aina esiin ilman hälyääniä. Hyväksyin tilanteen, ja opin jopa nauttimaan mökkisaunasta, jossa otin niin kovat löylyt, että korvat soi.
Vuosien aikana opin elämään vinkunan kanssa. En mennyt kovaäänisiin tilaisuuksiin ja käytin korvatulppia tarpeen tullen. Opin kantamaan tulppia aina taskussa.
Unohdin vaivan, totuin siihen 14 vuoden aikana niin että en tiedostanut sitä enää lainkaan ongelmaksi. Loistavaa!
Sitten jouduin, tai menin, tilaisuuteen jossa juotiin alkoholia ja soitettiin kovaäänistä musiikkia. Ja arvatkaapa oliko tulppia juuri silloin mukana. Olisin "halunnut lähteä", mutta "en voinut". Ja yllätys yllätys, seuraavana aamuna huomasin, että tinnitus oli pahentunut dramaattisesti.
Mietin asiaa jatkuvasti, kuuntelin vinkunaa ja murehdin omaa typeryyttäni. Ennen kaikkea minua hävetti, suorastaan itketti, oma ajattelemattomuuteni! Aikuinen ihminen ei osannut lähteä pois melusta, vaan hankki elinikäisen vaivan.
Märehdin asiaa, ja kävin lääkärillä. Lääkäri kuunteli tarinani, mutta ei edes katsonut korviin. Yleisen elämäntilanteeni takia sain lääkettä, joka auttoi nukahtamiseen ja rentoutumiseen. Tein päätöksen, etten enää kuuntele vinkunaa.
Kului puoli vuotta, ja olin taas sinut vinkunan kanssa. Se oli pahempi kuin ennen, mutta en kuullut sitä kuin muutaman kerran viikossa, iltaisin, hiljaisessa asunnossa.
Viime viikonloppuna sain tinnituksen jälleen ärtymään, mielestäni tekemättä mitään. Tein pieniä puutöitä joululahjoiksi, ja käytin erittäin huolellisesti korvatulppia. Ehkä ärsytys liittyy niihin...?
Uskon, tai jopa tiedän, että tinnitukseni johtuu sisäkorvan vauriosta, joka on aiheutunut melusta. Sitä ei voi korjata, mutta raskas elämäntilanne pahentaa sitä. Uskon, ja toivon, että hieronta, liikunta, rentoutuminen ja positiivinen asenne auttaa jälleen kerran hillitsemään vinkunan häiritsevyyttä.
Tällä kertaa menen kuulotestiin, vertailun vuoksi otan mukaan 10 vuotta sitten tehdyn testin tuloksen.
Jos kiinnostaa, voin kirjoitella tänne tuntemuksiani ensi viikon kuulotestin jälkeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
suunnilleen yhtä kauan kumpikin korvani on vinkunut, tottunut olen enkä enää "kapinoi" vastaan, mitä sitten tulee vinkumisen voimakkuuksiin, niin ne on vaihdelleet aivan yht'äkkisesti mitään ulkoista syytä olematta, joskus hiljenee "melkein olemattomiin ja sitten taas on voimakkaita kausia, kyllä kaikki rentoutus auttaa ja henkinen positiivisuus myös, kuulotestejä on tehty monta ja eipä juurikaan ollut paljoa muuttunut monen vuoden jälkeen, meluvammasta olen sisäkorva vauriot saanut, tottakai kiinnostaa aina kuulla kuinka toisilla menee.
Minusta on kauniisti ajateltu jakaa oma tarina muiden tinnittäjien kesken.
Minulla tarinaasi on muutama kommentti.En tiedä mitä lääkärisi sanoi vanhasta kuulokäyrästä, mutta kohdallani se on muutaman kerran osoittanut, että se ei tuo mitään uutta vaan todetaan, että kuulo on ikään nänden normaali vain korkeat äänet alkavat kuten kaikilla iän myötä hiljalleen häipyä.
Magneettikuvaus osoittaa myös.että iän myötä tapahtuu muutoksia kaulassa. jotka ovat luonnollisia.
Sisäkorvarappeutuma on ilman selvää diagnoosia myös vaikea käsittää.
Muuten tinnituksen hallitsemiseksi olet oikealla tiellä omien kokemusteni perusteella. Miten on jos korvatulppien asemasta käyttäisit korvalappustereoita, joista tulisi mielimusiikkisiasi ?
Vertaistuki on kriisistä selviävälle ihmiselle suorastaan hullaannuttavaa. Tinnitus ei ole ehkä ulkopuolisen ajattelema "oikea kriisi", mutta pelko terveyden menetyksestä, ahdistus ja masennus voidaan sellaiseksi jo lukea.
Useita ihmisiä jo tieto siitä, että on olemassa kohtalotovereita, jotka juuri samalla hetkellä kamppailevat täsmälleen samankaltaisten ongelmien kanssa, helpottaa kummallisella tavalla.
Kuulokäyräni on pudonnut 10 vuodessa vähintään 10 dB kaikilla taajuuksilla, korkeilla taajuuksilla muita enemmän.
Koska korvat soivat, ja kuulon huononeminen on selkeästi havaittavissa, pitäisi asiaa lääkärin mielestä tutkia. Lääkäri myös ihmetteli miksei tinnituksen syytä ole tutkittu aiemmin.
Korvista löytyi myös korvakäytävän tulehdus, joka on ilmeisesti seurausta korvatulppien käytöstä. Niitä ei kuulemma pitäisi käyttää kun tilapäisesti. Usein tai pitkiä aikoja käytettynä korvakäytävän iho menee todella helposti rikki.
Kuulo pitää kuitenkin suojata melulta aina, mutta "erityisesti" jos on tinnitus. Kovaäänistä työtä tehdessä musiikin kuuntelu kuulon suojaamisen sijaan ei siis onnistu.
Tinnituksen osalta homma etenee siten, että aloitan menemällä hammaslääkärille poistattamaan viisaudenhampaat. Sitten lisään niska- ja hartiajumppaa, ja jos ja kun ne eivät auta, saan lähetteen kunnollisiin tutkimuksiin. Samoihin aikoihin voidaan myös kokeilla samaa lääkitystä kuin Menieren taudissa.
Vinkuna on kova, mutta niin vaan siihen tottuu. Tahdonvoimaa se kuitenkin vaatii. Ensimmäinen askel on se, että ei koskaan peitä sormilla korvia, ja kokeile vieläkö tinnitus kuuluu. Toinen askel on "tinnitusmaskerin" käyttö. Eli esim omassa toimistotyössäni päässäni on 8 h päivässä kuulokkeet, joista tulee linnunlaulua, puron solinaa ja meren kuohua. Luonnonäänet peittävät vinkunan niin, että pystyy keskittymään muuhunkin.
Kun tinnituksen ajattelemista välttää ja tinnituksen peittää, sen saa myös unohtumaan mielestä, aluksi ainakin näin työpäivän ajaksi. Siitä on hyvä jatkaa.
Haluamatta manipuloida tai antaa mitään neuvoja siitä miten tinnituksen kanssa tulisi edetä ja elää totean,että minun kohdallani ei ensinmäisinä toimenpiteinä ole tullut esille viisaudenhampaiden poisto.Korvalääkäri ehdotti kyllä hammaskiskon käyttöä.mutta hammaslääkäri puolestaan totesi sen käytön hankalsksi ja siitä luovuttiin.Se on jossain tapauksissa kyllä kuulema auttanutkin.
Niin .miksei tinnitusta ole tutkitttu tarkemmin?. Olen tutustunut alan julkaisiuhin ja täytyy todeta, että sen syyt ovat moninaiset ja vaikeasti todettavissa.Tinnituksen hallinta on vielä kokemusperäitä eli kokeillaan erilaisia menetelmiä tai lääkkeitä,jotka mahdollisesti auttaisivat.
Hieronnasta tai akupunkitiosta,(josta minä en), joku saattaa saada avun.Minua on auttanut muut asiat.
Pidä huolta yleiskunnosta,yöunista ja voimia jaksamiseen.
Kommentteja henkilökohtaisista kokemuksistani riittää, sillä tiedän mitä tinnituksen kanssa eläminen todella on.
Vertaistuki helpottaa, teho on kai siinä koska tiedetään mistä on kyse. Aika järkevästi suhtaudut vaivaasi ja pyrit systemaattisesti eliminoimaan haittatekijät, luulenpa että saat helpotusta mainitsemillasi toimilla, kuitenkin kokemuksesta lausun pienen varoittavan sanan; ettet aseta liian suuria toiveita etukäteen kuntoutus-toimintojen tehoon, on muistettava se tosi-asia että sisäkorvassa vioittuu(ehkä) pysyvästi ne "ääni-karvat" joita ei vielä ole saatu uusiutumaan, eli itse olen asennoitunut pitkään kestäneeseen tinnutukseeni siten että on ja pysyy(meluv.), kuitenkin juuri hampaiden terveydellä ja purennalla on kait suuri merkitys pään ja hartiaseudun toimintoihin ja hermoratoihin ja sitä kautta hermoratojen sähköiseen heijaste-toimintoon joka voi olla tinnutukseen vaikuttava tekijä, koskapa rentouttava hieronta ja lihashuolto voi tinnutusta vaimentaa.
Jo 15 vuotta tinnituksen kanssa eläneenä osaan suhtautua asiaan hyvin. Nykyisen tason kanssa tulen toimeen, joskus loistavasti, joskus asia taas harmittaa.
Viimeisin lääkärikäynti aiheutui äkillisestä tinnituksen tason noususta, joka on minulle uutta.
En elättele toiveita tinnituksen parantumisesta. Korvat vinkuvat meluvaurion seurauksena. Mutta elintapojen parantamisella, stressin vähentämisellä ja liikunnan lisäämisellä ei voi muuta kuin voittaa.
Itsekään en usko hammashoitojen auttavan tähän tilanteeseen. Menen kuitenkin hampaanpoistoon, jota olen lykännyt turhaan jo pari vuotta, nyt kun lääkäri "käskee". Sama pätee tuohon liikunnan lisäämiseen. Tieto liikkumisen eduista on varmasti kaikilla, liikunnan aloittamiseen tarvitaan kuitenkin joku syy, usein se motivaatio puuttuu.
Meille "konkareille" tinnituksen kanssa eläminen on arkea, mutta näitä keskusteluja lukee moni muukin, joille asia voi olla aivan uusi.
Jäin miettimään kirjoituksesi kohtaa, jonka mukaan liikkumiseen taevittaisiin syy ja motivaatio.Itselläni ollen "kovassa prässissä" syytä ja motivaatiota on tarpeeksi Kaikki mitä voidaan kokeilla tai tehdä tinnituksen helpottamiseksi on tehtävä. Tulin juuri 4km:n lenkiltä ,jonka teen n.4-5 viikossa ja jälleen kerran huomasin miten tärkeää se minulle on. Aluksi "kellotin" matkan, mutta se oli virhe.Rauhallinen kävely joko metsässä tai "asvaltilla" ei väliä. Jos hiki tulee se tuntuu hyvältä, mutta hien saamiseksi ei saa ponnistella eikä sykettä mittailla.Kaiki ponnistelu koventaa minulla tinnitusta.
Saman ilmiön saa aikaan liiallinen "henkinen ponnistus".
Ei muuta kuin toimeksi vain ja ulos. Tulokset eivät tunnu heti päivien jälkeen tarvitaan hiukan aikaa.
En tahdo saada tinnitusta tai olla äänentoistolaitteiden vieressä.
Hyvää asiaa on www.ohimeni.fi
sivuilla.