Diakissa on opiskelu kuin suossa. Ainakin Järvenpäässä. Toiset saa hyväksilukuja ihan mistä vaan ja minkä verran, ei mitään loogisuutta ja toisissa yksiköissä ei oikeastaan mistään, eikä ainakaan koulupohjalta.
Opinnäytetyön ohjaajilla ei ole aikaa eikä motivaatiota. Teologit ovat suojatyöpaikassa, ja osa opettajista vääntää tohtorin väitöksiä, joita opiskelijat auttaa.Lopuilla on projekteja, etteivät ehdi opettaa.Luentoja perutaan ja valittajat haukutaan ja käsketään niiden olla hiljaa.Julkistamisseminaareihin ei tule lukijat ja on opettajia jotka ovat joutuneet myöntämään etteivät ole lukeneet koko opinnäytetyötä. Ja voi niitä raukkoja jotka opiskelevat diakoniksi, niillä ei ole ihmisarvoa, niitä voi kohdella kuin rupuja konsanaan. Kuitenkin yksikkö sijaitsee seurakuntaopiston tontilla ja luulisi sillä olevan jo perinteiden velvoite. suurin osa opettajista ottaa arvostelun niin henkilökohtaisesti etä loukkaantuvat ja näyttävät sen opiskelijoille.
Tämä on talo johon miesten kannattaa hakeutua, siitä on hyötyä. Sillä varjolla voi olla pois luennoilta, saada anteeksi tehtäviä ja parhaat harjoittelupaikat.
On ihan melkein mahdottomuus keksiä hyviä puolia tästä talosta. Onhan se kauniilla paikalla.
Opinnäytetyön ohjaajilla ei ole aikaa eikä motivaatiota. Teologit ovat suojatyöpaikassa, ja osa opettajista vääntää tohtorin väitöksiä, joita opiskelijat auttaa.Lopuilla on projekteja, etteivät ehdi opettaa.Luentoja perutaan ja valittajat haukutaan ja käsketään niiden olla hiljaa.Julkistamisseminaareihin ei tule lukijat ja on opettajia jotka ovat joutuneet myöntämään etteivät ole lukeneet koko opinnäytetyötä. Ja voi niitä raukkoja jotka opiskelevat diakoniksi, niillä ei ole ihmisarvoa, niitä voi kohdella kuin rupuja konsanaan. Kuitenkin yksikkö sijaitsee seurakuntaopiston tontilla ja luulisi sillä olevan jo perinteiden velvoite. suurin osa opettajista ottaa arvostelun niin henkilökohtaisesti etä loukkaantuvat ja näyttävät sen opiskelijoille.
Tämä on talo johon miesten kannattaa hakeutua, siitä on hyötyä. Sillä varjolla voi olla pois luennoilta, saada anteeksi tehtäviä ja parhaat harjoittelupaikat.
On ihan melkein mahdottomuus keksiä hyviä puolia tästä talosta. Onhan se kauniilla paikalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..helvetti!!! Ja mä oon just sinne hakenut, pääsykoe tiistaina, ehkä rupeenkin toivoo, etten pääse!! :)
Käyttämästäsi sanastosta voi päätellä, että tosiaan opiskelet Diakissa tai ainakin tunnet paikan hyvin.
Ihmettelen vain purnaustasi. Mikähän sulla on nyt mennyt pieleen?
Minäkin olen ollut Diakissa. Kolmessa eri yksikössä (Järvenpäässä ja Helsingin molemmissa yksiköissä ennen kuin ne yhdistettiin). Olen ihan eri mieltä kanssasi. Missään en ole kohdannut niin hyvin opiskelijaa kannustavaa ilmapiiriä kuin Diakissa. Ja inhimillisiä opettajia ja opoja. Tosi on, että meiltä myös vaadittiin paljon. Ja opetettiin olemaan kriittisiä! Olet näköjään oppinut tuon kritiikin antamisesta vain toisen puolen, ainakin meille opetettiin rakentavia tapoja.
Älä säikähdä Liinu, ei ole huono valinta. Joku vain joskus ei jaksa.
ei minulta mikään ole mennyt pieleen.
Olet tyypillinen syyllistäjä, niitä diakissa on tosi paljon. Olen selvinnyt itse erittäin hyvin ja valmistun etuajassa.
Minusta on vaan tolkutonta, että harjoittelupaikat voi kohdella opiskelijoita huonosti. On ollut huonoa kohtelua, työpaikkakiusaamista ja pahimmillaan harjoitteluohjaajat eivät ole edes kiinnostuneita mitä ohjaukseen kuuluu ja moni sosionomi opiskelija on tehnyt töitä harjoittelusta kuin lähihoitajat. Arvostelukriteerit on huonosti opastettu työelämälle.
Opinnäytetyön ohjaamisesta ei pidetä ohjauspäiväkirjaa ja niistä on kuitenkin ihan yhteisesti korkeakoulunrehtorien tekemät ohjeet, joita ei noudateta. Jos minun työelämänohjaaja ei lisi ollut niin innostunut asiasta, että ohjasi sitä, en oppilaitoksen ohjaajalta saanut kuin 2 kertaa ohjausta 15 minuutin ajan. Sovitut ajat hän peruutti ja jopa jäi sellainen kuva ettei halunnut ohjata. Rehtorien ilmoituksessa on selkeät toimintaohjeet.
Hopseista; hyväksi luvuista selkeästi sanotaan, ettei toiseasteen tutkinnot edellytä hyväksilukuja ja kuitenkin lähihoitajat saavat niitä.
Turhauttavaa mutta onneksi jo ohi.
Anteeksi kuoma, ei ollut tarkoitus syyllistää. Meillä vain oikeasti on oppilaitoksesta erilaiset kokemukset. Sen varmaan sentään suostut minulle suomaan.
.. ei ne oikeat työpaikat mitään paratiiseja ole. On työpaikkakiusaamista ja sortoa ja toisen varpaille astumista, kiipijöitä, panettelijoita jne. ja kukaan ei välitä sinusta. Pointti on siinä että oppii luovimaan ja näkemään sen, että nyt täällä on joku pielessä eikä ota sitä itseensä ja pikkuhiljaa hakeutuu muualle. Minä opiskelen diakissa eikä minulla ole juuri sen kummallisempaa valitettavaa kuin Heliastakaan, samanlaista sielläkin oli. Opettajat ovat ylityöllistettyjä ja uupuneita, mutta niin ovat työntekijät monissa muissakin paikoissa. Ei opiskelijaa tarvitse pitää kuin kukkaa kämmenellä. Itsestään on otettava vastuu ja ajettava omia asioitaan (esim. hyväksiluennat olen huomannut että saa jos osaa puhua hyvin ja sitkeästi ja oikeille ihmisille... niinkuin oikeassa elämässäkin jutut toimii).
Ei kannata pelotella ketään syyttä suotta, jokainen kokeilkoon, pääseehän oppilaitoksesta aina pois, ei se mikään pakkolaitos ole! Se mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle, ihan niinkuin työpaikatkin.