Toinen koira

Riippuu aika paljon vanhemmasta koirasta. Onko se
tottunut pentuihin? Miten muutoin suhtautuu
vieraisiin koiriin? Lemmikkieläimiin jne? Eli
itse parhaiten tunnet kuinka uskallat pennun ja
aikuisen antaa kohdata.

Itselläni on 8v. uros joka ei siedä vieraita
koiria ja pentuja se ei ymmärrä ollenkaan. Neljä
vuotta sitten tuli uusi pentu kotiin ja kaikista
varotoimenpiteistä huolimatta pari kertaa pääsi
puremaan (ei onneksi pahasti ja onneksi
narttupentu oli todella kovapäinen - nykyinen
pomo). Pidin pari viikkoa koirat erillään ja
samassa tilassa vain tarkan valvonnan alla. Uros
ei hyökkäillyt mutta pentu jästipäänä oli aina
menossa härnäämään. Ja sitten kun yhteiselo
sujui, jäivät pentu ja aikuinen vielä joiksikin
kuukausiksi yksin kotiin jäädessään eri
huoneisiin, kaiken varalta, kunnes pentu oli
jo "koiran kokoinen" eikä minkäänlaista epäsopua
enää.

Nyt on tullut taas uusi pentu ja urokseni on
suhtautunut todella hienosti, kai sitä elämä ja
selässä kiipeilleet kissanpennutkin ovat
opettaneet :) Eli kertaakaan ei yrittänyt purra,
eikä välittänyt pennusta tuon taivaallista. En
tietenkään yksin jättänyt niitä silti kun pentu
oli ihan pieni, ja vaikka uros ei ollutkaan
ongelmana niin pentuhan helposti kiusaa vanhaa
koiraa roikkumalla raivelissa koko ajan. Vanhaa
koiraa ajatellen, sen on toki saatava olla
rauhassa pennulta. Itse en siis jättäisi hyvin
keskenään toimeen tuleviakaan pentua & aikuista
koskaan yksin, ennenkuin pentu on jo vähän isompi
ja vanhempi voi sitä "vaaratta" vähän ojentaa jos
käy riehuminen hermoille.

Johtajuushommat koirat kyllä selvittävät yleensä
ihan itse. Nelivuotias narttuni on nuoresta asti
pitänyt urosta "tossun alla", ei siihen olisi oma
puuttuminen auttanut vähääkään, se se vasta
luonnotonta olisi jos uroksen egoa pönkittäisin
kun narttu on se dominoivin. Nyt täällä
pelätäänkin vaan kun tämä nykyinenkin narttupentu
vaikuttaa samanlaiselta että miten niiden suhteen
käy kun se aikuistuu..

vanhemman koiran luonteesta kuten edellinen
kirjoittaja jo mainitsi. meille tullessaan annoin
pennun ja vanhemman tutustua heti toisiinsa, koska
olihan kennelissäkin muita koiria ympärillä. ainut
asia jota varoin ensin oli yksin jääminen. eli
varmuuden vuoksi laitoin pennun toiseen
huoneeseen, koska vanhempi koira on epäsosiaalinen
ja äkäilee helposti. tosin vanhempi koira kyllä on
kärsivällisempi kun on kyseessä pentu. tein noin
muutaman päivän ja sitten annoin koirien olla
keskenään kun olin poissa. koirat tulevat hyvin
toimeen (narttu ja uros). pientä arvovalta kiistaa
on ollut, mutta vanhempi pitää päänsä eikä anna
pennun hyppiä silmille ja pentukin jo tietää
paikkansa hyvin.

en suosittele koirien pitämistä erillään muuta
kuin siinä tapauksessa jos ne ei todellakaan tule
toimeen, jota kyllä epäilen. eikös
suomenlapinkoira ole aika leppoinen luonteeltaan.
ihan rohkeesti pidät koiria, korkeintaan jos
pelkäät isomman riehaantuvan ym. kun olet pois
niin voit laittaa pennun toiseen huoneeseen, mutta
kuitenkin kannattaa alottaa totuttamaan niitä
olemaan kahdestaankin kun olet pois.

meillä ei ollut yhtään mustasukkaisuutta vanhemman
koiran puolelta, se oli iloinen kun sai kaverin.
kannattaa kuitenkin tehdä pennulle "selväksi" että
ainakin nyt alussa vanhempi koira on ylempänä, eli
anna vanhemmalle ruoka ensin, päästä vanhempi ulos
ensin.. jne. tuo vahvistaa vanhemman asemaa. jos
kohtelet koiria "tasavertaisina" (molemmat saavat
ruuan samaan aikaan jne..) niin pentu ei tiedä
välttämättä että vanhempi on ylempänä.

muistahan piilottaa kaikki johdot, kasvit.. ym.
kiinnostavuudet pennun ulottuvilta! :) varaa
pennulle oma nukkumapaikka, tai kenties se nukkuu
vanhemman vieressä kuten meillä kävi. muista
sitten alkaa sosiaalistamaan pentua tuttuihin ja
turvallisiin koiriin! ja sitten kun rokotukset on
kunnossa niin ei kun ihmisten ja koirien ilmoille
totuttelemaan pentua :)