saksanpaimenkoira pentuna

Olet valinnut mahtavan rodun, sakemanni oppii
nopeasti ja ennen kaikkea mielellään. Tärkeää
kaiken uuden oppimisessa on pitää yllä iloa ja
kiitosta, agressiivisuudella saat vain vihaisen
koiran.
Oma sakemannipentuni 15 vuotta sitten jäi heti
pentuna yksin kotiin työpäiviksi. Se sopeutui
tilanteeseen hyvin ja oppi silti sisäsiistiksi
kohtuullisessa ajassa. Hampaiden vaihtumisen
aikaa vähän pureskeltiin: Pari kertaa turvavyö
autosta ja yksi liian alas jätetty nahkahanska.
Helpolla siis meni.
Kun annat pennulle tiukat rajat rakkaudella, saat
sakemannista loistavan kumppanin. Pentuna se on
aivan hurmaava suurine korvineen!
Toivottavasti saat myös lonkiltaan terveen
pennun, sakemannin sairaudet olivat syy siihen,
että meillä telmuaa nyt Grat Japanese Dogin
pentu, eikä uutta sakemannia.

Oma sakemannipentuni oppi suhteellisen nopeasti
talon tavat. Sisäsiisteys ei tuottanut juuri
missään vaiheessa ongelmia, toisinaan tuli
sisälle vahinko, mutta ulos se oppi pyytämään jo
reilun viikon aikana saapumisestaan. Yöt menivät
rauhassa ja sisälle pissimättä/kakkimatta.
Fiksuna ja erittäin kilttinä ja se oppi mihin saa
katsoa mutta ei koskea.. =) Yksinolon opettelu
meni vähän niin ja näin. Meillä on toinenkin
koira, jonka kanssa mikään ei ollut mahdotonta,
ei edes yksin jääminen. Mutta aivan omillaan
oleminen ei ottanut tulta alleen. Meillä koirat
ovat päivisin erikseen niin, että portti erottaa
ne. Pentu alkoi räpeltämään jo 12-viikkoisena
reilun metrin korkean portin yli, mutta kun
kerran pääsin yllättämään sen itseteossa, leikki
loppui lyhyeen. Lapsukainen on kovasti minun
perääni, ja se tuotti alkuun suuria vaikeuksia.
Ensimmäisellä koirallanikin on samaa
"läheisriippuvuutta", jostain syystä toinenkin
taaplaa samalla tyylillä... =) Autossa
matkustaminen sujui myös alusta alkaen
loistavasti. Että näin meillä!

Minulla on kolmevuotias sakemanniuros, joka oli
ja on edelleenkin varsin toimelias otus. Meille
tullessaan (10 viikkoa) pentu sai olla meidän
kanssa kotona yhteensä kuusi viikkoa
(järjestettiin kesälomat osaksi eri aikoihin
avomiehen kanssa) ainakin jomman kumman seurassa.
Ensimmäisen yön nukuin koiran kanssa lattialla,
ettei tullut hirveä ikävä pienelle emoa ja
sisarruksia. Sitten joskus parin viikon päästä
alettiin totutella yksinoloon aluksi niin, että
mentiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni, sitten
ulkorappusille jne. aikaa pikkuhiljaa pidentäen.
Johtunee siitäkin, kun ei ole ollut mitään
metelöintiä meidän perää, että meillä oli koiran
tullessa kaksi aikuista kissaa (on vieläkin ja
ihan ovat ehjiä) jotka piti sakemannia pentuna
kovassa kurissa. Nyt on tainnut osat vaihtua, kun
koira on jo aikuinen, mutta aika hyvin tulevat
yleensä toimeen keskenään.
Koira otettiin omakotitalosta (kennelistä) jossa
oli jo alettu opettaa sisäsiisteyttä ja kun me
asuttiin rivitalossa, oli helppo päästää pentu
yölläkin (pyysi pienellä äänellä pennusta lähtien
itse ulos) aidatulle takapihalle. Toki sitten kun
mentiin töihin vahinkoja sattui, vaikka
käytettiin koiraa ruokatunnillakin ulkona, mutta
kuka sitä nyt vauvana heti osaa?
Mitään suurempia tuhoja pentu ei tehnyt, tähänkin
auttoi varmaan kissat ja SUURI kopallinen
kaikenmaailman leluja. Esim. kengät meillä ei
ollut pentuaikanakaan eteisestä pois ja yhtään
niistä ei kyllä syötykään.
Yksi halpa konsti on tehdä koiralle vanhasta
pyyhkeestä "tyyny" eli ommella pyyhe tyynyn (tai
miksei muunkin) muotoiseksi ja täyttää vanulla.
Saumat kannattaa ommella tosi vahvoiksi, niin
lelu kestää muutaman kuukauden (ainakin meillä)
pienellä paikkailulla silloin tällöin.
Ja kaikki koiranpennut( aivan erityisesti tietty
sakemannit) on varmaan juuri sen takia niin
suloisia, että niitä tuhoja, uhmaikiä ym. kestää
paljon paremmin kun suloinen luppakorva katsoo
vierestä vaikka revitty mattoa ilmeellä " oho,
minä ihan vahingossa?"
Ja koulutuksesta vielä, me mentiin koirakouluun
heti neljän kuukauden (rokotukset kunnossa)
ikäisenä. Leikin avulla tietty sen ikäisiä
koulutetaan, ei tosiaankaan mitään tottista,
mutta minun mielestä sen parempi mitä aikaisemmin
koulutus aloitetaan. Meidän koiran uhmaiät kun
oli melkoisia, ensimmäinen alkoi n. vuoden iässä
ja siitä sitten tasaista tahtia suunnilleen 4-6
kuukauden välein puuskittain välillä enemmän,
välillä vähemmän uhmaa. Mutta kun koulutus oli
ajoitettu ajoissa, niin ei uhmaikäinen päässyt
pomoksi asti kun omistajilla oli jo hyvä "ote"
koiraan, eli aika paljon sananvaltaa siinä kuka
määrää.
Hyvän rodun olet valinnut(meidänkin uhmat alkaa
olla jo takanapäin) ja mitä niihin sairauksiin
tulee, niin niitähän löytyy kaikista koirista.
Meidän koiralla ei ole mitään allergioita,
ongelmia lonkista, silmistä tms. Lonkkakuvissakin
aioin koiraa käyttää ihan mielenkiinnon vuoksi,
kun isällä on A-lonkat ja emällä C niin
kiinnostaa tietää mitä sitten pennulla.

Minun kumpikaan saksanpaimenkoirani ei ole
koskaan syönyt mitään kiellettyä tai tuhonnut
paikkoja, edes pentuna. Saku on pentunakin jo
älykäs (kuten myös hyvin monet muut koirat) ja
tarpeellinen määrä tekemistä ja hellää hoivaa
pienelle pallerolle, niin kyllä siitä siitä
kasvaa mahtava kaveri. Ja kentälle tutustumaan
heti kun rokotukset kunnossa. Toki aluksi vain
katselemaan.

Meidän edellinen koira oli häkissä kasvanut
sakemanni, joka tuli meille tosiaan vasta 8 kk
ikäisenä. Pelkäs joka asiaa ja ei ollut
sisäsiisti =)... Eli alku oli tosi "lystiä",
mutta kyllä se sitte rupes suttaantumaan ja
pelokkaan ja sekaisin olevan, ihmisiä
kummastelevan pennun sisältä löytyi todellinen
*superkoira*. Tytteli oppi todella nopeasti uusia
temppuja ( esim. ½ h:ssa oppi ryömimään käskystä,
eikä tätä tarvinnu enää sen jälkee pahemmin
harjotella ku koira osas ja muisti sen
automaattisesti =). Sisäsiisteyskin tuli opittua
melko usean viikon kasojen siivouksen jälkee,
mutta siitähä ei voinu syyttää pentua joka oli
asunut häkissä erossa ihmiskontakteista noinki
pitkään.
Kyllähän se pureskeli mun lapikkaat kahteen
kertaan ja yksi ruokakirjasarja meni kans vähä
hajalle =). Koulutus alotettii heti kun pentu oli
kotiutunut ja se ei enää ollu ihan hämillää
ihmisten kanssa asumisesta. Olihan se tosiaa ollu
ihmisten kanssa tekemisissä kassvattajallaanki
mutta verrattaen vähä. Telkkarissa haukkuville
toisille sakemanneille vastasi ulvomalla, mutta
muiden koirarotujen ääniin ei reagoinut =).
Erikoinen ja harvinaisen älykäs tapaus.

Omani oli täystuho... Söi huonekaluja, kenkiä,
television kaukosäätimiä, sähköjohtoja, kirjoja
ja kaikkea mihinkä ulottui... Ja oven
kiinnilaittaminen ei auttanut mitään, sillä oppi
kovin nopeasti aaan ovet! Nykyään 2-vuotias
neitoseni on ihana karvaturri, joka tottelee
paremmin kuin hyvin ja ei tee tuhojaan... Joskus
1,5-vuotiaana saattoi vielä ilmaista mieltään
kantamalla kengän sänkyynsä, muttei enää...