Mää kaipaan lämmintä syliä. Turvallista syliä, josta voi herätä aamulla onnellisena. Mä kaipaan sua. Miksi sää lähdit pois ja jätit mut yksin? Sää tiesit, kuinka se sattuu muhun, mut sää teit sen silti. Miksi? Ei se oo ollenkaa sun tapaistasi, satuttaa sitä, joka rakastaa sua kaikkein eniten ja jota sää rakastat.
Mää en voi olla ajattelematta sua joka päivä, vaikka muhun sattuu. Muistatko sen tuulisen päivän rannalla, kun me tavattiin? Kyllä mää tiedän, että muistat. Miksi siis sanot, ettet muista? Turha sitä on kieltää, me rakastuttiin ja se on paras asia, mitä mulle on koskaan tapahtunut ja mää tiedän, että se on parasta sunkin elämässäsi.
Vesi oli kylmää, mutta mää en tajunnut sitä, mää tajusin vain sut. Mun sydän pamppaili, kun sää kumarruit mun viereen ja suutelit mua. Sää kysyit moneen kertaan, oonko mää varmasti totta, ja mää nauroin sun höpsölle ajatuksen juoksulles. Mää olin totta, ja pois en lähtisi sun viereltäsi milloinkaan.
Enkä mää lähtenytkään, sää se olit.
Mää rakastin sun nauruasi ja huumorintajuasi. Et koskaan ollut mulle vihainen tai suuttunut, enkä antanut sellaiseen edes syytä. Sun lähelläsi olin aina onnellinen ja iloinen. Meidän rakkaus oli ihmeellinen asia. Sitä riitti joka päivälle, satoi tai paistoi. Ja niinä päivinä kun me ei nähty toisiamme, ikävä raastoi sisintä ja puhelimesta tuli niiden päivien paras keksintö. Vaikka me oltiin aina yhdessä, muille kavereille riitti silti aikaa ja ystävät ymmärsivät meidän rakkautemme.
Romanttinen persoona kun olen, mää rakastin erityisesti sun ihania pieniä yllätyksiä. Vaikka ne eivät olleet mitään romanttisia koruja tai avoautoja, sää annoit ne aina täydestä Sydämestäsi. Kaikkein paras näistä yllätyksistä oli laulu, jonka sää teit sen mulle meidän ensimmäisenä vuosipäivänä. Mää pyysin, että sää nauhottaisit sen mulle, ja viime aikoina se laulu on kuultu monta kertaa mun huoneessa.
"Älä sano, että rakastat mua, sano, että rakastat mua ikuisesti. Älä vanno sitä vuoren kautta, vuoretkin sortuvat, samoin kävisi rakkautesi. Älä vanno minkään kautta, lupaa mulle vain ikuinen rakkautesi."
Mää katson ulos ikkunastani. Näen pääskysen lentävän etelää kohti. Sielläkö sääkin olet nyt? Onko tuo se meidän oma pääskymme, yrittääkö se näyttää mulle, missä sää olet? Mää lähden seuraamaan pääskystä toivoen, että se tuo mut sun luokse uudelleen.
Enkä mää vieläkään tiedä, miksi...
Mää en voi olla ajattelematta sua joka päivä, vaikka muhun sattuu. Muistatko sen tuulisen päivän rannalla, kun me tavattiin? Kyllä mää tiedän, että muistat. Miksi siis sanot, ettet muista? Turha sitä on kieltää, me rakastuttiin ja se on paras asia, mitä mulle on koskaan tapahtunut ja mää tiedän, että se on parasta sunkin elämässäsi.
Vesi oli kylmää, mutta mää en tajunnut sitä, mää tajusin vain sut. Mun sydän pamppaili, kun sää kumarruit mun viereen ja suutelit mua. Sää kysyit moneen kertaan, oonko mää varmasti totta, ja mää nauroin sun höpsölle ajatuksen juoksulles. Mää olin totta, ja pois en lähtisi sun viereltäsi milloinkaan.
Enkä mää lähtenytkään, sää se olit.
Mää rakastin sun nauruasi ja huumorintajuasi. Et koskaan ollut mulle vihainen tai suuttunut, enkä antanut sellaiseen edes syytä. Sun lähelläsi olin aina onnellinen ja iloinen. Meidän rakkaus oli ihmeellinen asia. Sitä riitti joka päivälle, satoi tai paistoi. Ja niinä päivinä kun me ei nähty toisiamme, ikävä raastoi sisintä ja puhelimesta tuli niiden päivien paras keksintö. Vaikka me oltiin aina yhdessä, muille kavereille riitti silti aikaa ja ystävät ymmärsivät meidän rakkautemme.
Romanttinen persoona kun olen, mää rakastin erityisesti sun ihania pieniä yllätyksiä. Vaikka ne eivät olleet mitään romanttisia koruja tai avoautoja, sää annoit ne aina täydestä Sydämestäsi. Kaikkein paras näistä yllätyksistä oli laulu, jonka sää teit sen mulle meidän ensimmäisenä vuosipäivänä. Mää pyysin, että sää nauhottaisit sen mulle, ja viime aikoina se laulu on kuultu monta kertaa mun huoneessa.
"Älä sano, että rakastat mua, sano, että rakastat mua ikuisesti. Älä vanno sitä vuoren kautta, vuoretkin sortuvat, samoin kävisi rakkautesi. Älä vanno minkään kautta, lupaa mulle vain ikuinen rakkautesi."
Mää katson ulos ikkunastani. Näen pääskysen lentävän etelää kohti. Sielläkö sääkin olet nyt? Onko tuo se meidän oma pääskymme, yrittääkö se näyttää mulle, missä sää olet? Mää lähden seuraamaan pääskystä toivoen, että se tuo mut sun luokse uudelleen.
Enkä mää vieläkään tiedä, miksi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
....noi mää sanat pilas koko tunnelman..
....noi mää sanat pilas koko tunnelman..