Hei,
olisiko jollain tuoretta tietoa, onko ennen 1970-luvulla uudistunutta isyyslakia syntyneiden, isyyden vahvistusta hakevien "vanhojen lasten" asemaan tullut jotain muutosta? Löysin Suomi24-sivuilta vuonna 2004 käynnistyneen keskusteluketjun, mutta sen jälkeenhän on voinut tulla uusia tapauksia. Tuosta ketjusta ilmeni, että on ollut jopa asiaa puoltavia ennakkotapauksia.
Biologinen isäni jätti äitini hänen tultuaan raskaaksi - tämä tapahtui 1950-luvulla. Äiti meni raskausaikanaan naimisiin toisen miehen kanssa, joka siis merkittiin isäkseni. He erosivat jo kauan sitten, ja tämä mies on ollut jo pitkään kuolleena.
1990-luvun alussa sain kuulla, että biologinen isäni onkin aivan toinen mies. Olin kuitenkin luullut hänen jo kuolleen, mutta kesällä sain tietää hänen yhä elävän, joskin kovin iäkkäänä ja dementoituneena. Hänestä ja minusta on nyt kuitenkin otettu verikokeet, jotka varmistavat isyyden 99,9-prosenttisesti. Nyt haluaisin tälle isyydelle juridisen vahvistuksen ja tämän miehen "viralliseksi" isäkseni. Näin historian kirjat asettuisivat kohdalleen.
Onko jollain kokemusta, kuinka oikeusistuimet nykyisin suhtautuvat näihin asioihin? Ottavatko käsiteltäväksi, ja millaisin päätöksin? Olisin kovin kiitollinen kaikista tiedoista!
olisiko jollain tuoretta tietoa, onko ennen 1970-luvulla uudistunutta isyyslakia syntyneiden, isyyden vahvistusta hakevien "vanhojen lasten" asemaan tullut jotain muutosta? Löysin Suomi24-sivuilta vuonna 2004 käynnistyneen keskusteluketjun, mutta sen jälkeenhän on voinut tulla uusia tapauksia. Tuosta ketjusta ilmeni, että on ollut jopa asiaa puoltavia ennakkotapauksia.
Biologinen isäni jätti äitini hänen tultuaan raskaaksi - tämä tapahtui 1950-luvulla. Äiti meni raskausaikanaan naimisiin toisen miehen kanssa, joka siis merkittiin isäkseni. He erosivat jo kauan sitten, ja tämä mies on ollut jo pitkään kuolleena.
1990-luvun alussa sain kuulla, että biologinen isäni onkin aivan toinen mies. Olin kuitenkin luullut hänen jo kuolleen, mutta kesällä sain tietää hänen yhä elävän, joskin kovin iäkkäänä ja dementoituneena. Hänestä ja minusta on nyt kuitenkin otettu verikokeet, jotka varmistavat isyyden 99,9-prosenttisesti. Nyt haluaisin tälle isyydelle juridisen vahvistuksen ja tämän miehen "viralliseksi" isäkseni. Näin historian kirjat asettuisivat kohdalleen.
Onko jollain kokemusta, kuinka oikeusistuimet nykyisin suhtautuvat näihin asioihin? Ottavatko käsiteltäväksi, ja millaisin päätöksin? Olisin kovin kiitollinen kaikista tiedoista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä KKO:n ennakkopäätös vuodelta 2003 viiden vuoden kanneajasta, joka koskee ennen isyyslain voimaantuloa syntyneitä lapsia. Uudempaa oikeuskäytäntöä ei ole.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2003/20030107
Kansanedustaja Päivi Räsänen on tehnyt po. asiasta 2005 eduskunnalle kirjallisen kysymyksen:
http://209.85.135.104/search?q=cache:K8LTJFLVylcJ:www.eduskunta.fi/triphome/bin/akxhref2.sh?{KEY}=KK 1099/2005 isyyden vahvistaminen Euroopan&hl=fi&ct=clnk&cd=3&gl=fi&lr=lang_fi
Ei ole muutosta tullut, mutta rikollisin menettelyin on ainakin yksi isyysoikeudenkäynti käyty. Samanaikaisesti on kanteella biologisen isän isyys kumottu ja vahvistettu "rikas mies" kantajan isäksi. Meidän oikeuslaitoksemme on korruptoitunut ja siellä tehtään päivittäin oikeusmurhia. Tuomioistuimissa kytee myös oikeusmurhasalaliittoja, jolloin asianajajat vetelevät muhkeita palkkioita tuomareiden avustamana ja perinnönjakoja viivästytetään 10, jopa 30 vuotta. Jako tehtään, kun pesä on tyhjä varallisuudesta.