Niin, juuri sitä. Paljon miehiä. Mutta miksi? Paljo...hah, eikö se ny yks riitä? Mulle ainaki...en kaipaa useita. Hmm...pidetäänkö sellaista naista erinomaisena, jolla on ollu paljo miehiä, kokemusta? Minä ite oon aina ajatellu sillee, etten halua elämässäni kovin monen kanssa seurustella...yksi tapaus riittää. Tosin, ennen omaa rakasta poikaystävääni seurustelin yhen kerran, sitä kesti kyllä vain kuukauden (enkä välttämättä sanois sitä seurusteluks). Kuukausi on erittäin pieni aika... Vuosi, ei vaan monta vuotta, koko elämä on hyvä aika... Tämän nykyisen (toivottavasti viimeinen) kanssa tulee ihan pian se vuosi...
Ei kertakaikkiaan mä en ymmärrä,,,miksi joittenkin pitää saada monta miestä? Sitte jättää ne kaikki... Onko niillä niin suuri tarve saada huomiota tai tuntea että "olen kiinnostava ihminen"?
Mielipiteitä, kiitos! Laitetaan keskustelu pystyyn tästä aiheesta! :)
Ei kertakaikkiaan mä en ymmärrä,,,miksi joittenkin pitää saada monta miestä? Sitte jättää ne kaikki... Onko niillä niin suuri tarve saada huomiota tai tuntea että "olen kiinnostava ihminen"?
Mielipiteitä, kiitos! Laitetaan keskustelu pystyyn tästä aiheesta! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oon seurustellu ~10 kertaa ennen nykystä poikakaveria. Edellisistä suhteista pisin oli 4kk lyhyin 2 viikkoa. Mut on vaan kerran jätetty, ja siinäkin suhteessa harkitsin iteki välien poikki pistämistä, joten yllärinä ei tullut. Miks sitten pitää alkaa seurustella, jos tietää heti alkuun, ettei koko suhteesta koskaan tuu mitään? Yksinkertanen selitys on siinä, että mulla ei ole mitään "unelmien miestä", en tiedä, millasen ihmisten kanssa haluun viettää loppuelämäni. Exiin kuuluu sen takia niin kilttejä poikia kun tuhmiakin, niin nörttejä kun koviksia, muusikoita, urheilijoita.. ect. Nuorin on ollu mua vuoden nuorempi, vanhin mua 14 vuotta vanhempi. Ite en oo tainnu koskaan edes pyytää ketään kimppaan, oon vaan aina menny mukaan leikkiin joskus huvikseni joskus ihan mielenkiinnosta. Vaan kahdessa suhteessa oon ollu tosissani, toinen niistä on tää nykynen. En tästä huolimatta oo mikään ns. helppo nakki, ja ehdokkaitakin oon karsinu kovalla kädellä (eli täysin vitsinä en edes jaksais/viittis seurustella), enkä sängyssäkään oo ollu kun tän nykysen kanssa.
Nykysen kanssa suhdetta takana päälle 2 vuotta (KAUAN!) enkä oo varma haluanko juuri tän miehen kanssa naimisiin ja muksuja. Totta kai rakastan ja välitän, muuten oisin pistäny poikki jo aikoja sitten. Kokemusta on takana, joten tiedän, mitä haluan suhteelta ja tiedän taas, että mitä en.