Päivä harmaa apattinen,
albumia availen.
Yhtä kuvaa sormes osoittaa,
pientä pöytää
kurkkaas sen alakanteen?
Tiedänhän
meidän tyttö
kynät kädessä syntyi.
Tärkeän sanan
pienen lapsen kädet piirsi
siirsi aikaan tulevaan.
Isoin tikkukirjaimin
pöydän alla puhuu.
YHTEINEN
Sana tuo herää
kyyneliä pöydän päällä.
Esikoinen
kaukaako jo ties
maalas taulun?
Ihmisiä myrskyssä
vasten sadetta,
riehuvaa tuulta,
eteenpäin ponnistaa.
YHTEISTÄ
Siipiä toistemme ylle
matkalla kiedottu.
Enhän muuta
niin toivokkaa
kuin tämän
tärkeän sanan.
YHTEINEN
Syliini mahdutte kaikki
vaikka teitä on monta.
albumia availen.
Yhtä kuvaa sormes osoittaa,
pientä pöytää
kurkkaas sen alakanteen?
Tiedänhän
meidän tyttö
kynät kädessä syntyi.
Tärkeän sanan
pienen lapsen kädet piirsi
siirsi aikaan tulevaan.
Isoin tikkukirjaimin
pöydän alla puhuu.
YHTEINEN
Sana tuo herää
kyyneliä pöydän päällä.
Esikoinen
kaukaako jo ties
maalas taulun?
Ihmisiä myrskyssä
vasten sadetta,
riehuvaa tuulta,
eteenpäin ponnistaa.
YHTEISTÄ
Siipiä toistemme ylle
matkalla kiedottu.
Enhän muuta
niin toivokkaa
kuin tämän
tärkeän sanan.
YHTEINEN
Syliini mahdutte kaikki
vaikka teitä on monta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sylvi Kekkonen on sanonut:
'Pieni on se äidin syli, johon ei mahdu kuin omat lapset'.
ja minä olen erittäin samaa mieltä, vaikka ne rakkaimpia onkin,
syliin täytyy mahtua tuhat kertaa tuhat lasta.
Yhteisiä - näin ajattelen - ovat - meillä aikuisilla on velvollisuus huolehtia,
olla esimerkkinä, synnyttää näin uusia suuria sylejä, johon mahtuu taas,,vai mittee!
Sinun syliin, Liisa, uskon niin, mahtuu paljon ja halausta varmaan saa nauttia moni! :)
Lumisateen keskeltä Murukulta huiskuttaa mukvaa viik.lop.
Sinnepäin hiutaleita Muru puhaltaa! :¤ 'puuhhhhh'..
On paikka missä monet itkut tauonneet,
siihen saanu nukhtaa,silloin kun oli pieni.
Tulen juuri tyttöni luota,sielä lämmin vastaan otto.
Elämän sivua yhdessä luettin, tiedostan olen tärkeä.
Sylvi Kekkonen vaatimaton maanhiljaisia naisia ,
hänessä kasvoi elämän viisautta.
MURUU...täälä sade jymisten soinu, nytki taivas tumien pilvien peitossa.
Sateenkaari kaikissa väreissä kaartoi taivaankannen.
Oiii...Sinulla jo sielä lunta valkoista,
joko oot tehny lumilyhdyn?
Kiitos jaoit sylin tärkeydestä,
mikä ei onneks oo vanhanaikasta..Liisa
Kuin hetki kuin olisi vasta
aikaa, kun hän syliini takertui.
Yhteiset päivät kuin suurta taikaa,
niin syvästi isä häneen Rakastui.
Nappi silmät ja arka hymy, onnen
itkuun ne isän johdatteli. Isän
syli kuin suuri tyyny, oma
pikkuinen siinä katseli.
Kaikki yhteiset kuljetut päivät,
korua elämän kalleinta. Ilot
saurut ja huolen häivät, kaikki
elämää Rakkainta.
Nyt jo vierellä iso tyttö, nuori
nainen hehkuvana. Silti aina
hän tulee isän tykö, aina ja
ikuisesti yhtä Rakkaana.
Elämän rakentaa voi moneen kuvaan,
monia värejä siihen asettaa. Isän
onni liittyy oman lapsen kuvaan,
siihen koko elämän värit suodattaa.
Enempää ei Rakkaus voi olla.
Kiitos runostasi.
Hellä ja kaunis runosi.
Kosketti ja hiljensi mielen.
Tällaista saa lukea harvoin.
Kiitos että nyt sain sen
tehdä!
Voimia iltaasi.
On lapselle malli,
sen kantaa mukanaan ja
tahtoo sylin,
sen lämmön lapsilleenki jakaa.
Miten pian pieni,
onki suuri,
ihmettelen kesä
hetkessä lehdessä.
mies-v57
Empien tänne laitoin,
omintakeista tarinaa.
Olen otettu,
annoit lämpimän palautteen.
Sinulle sydämelles lämmin kiitos
hyvää pyhäinpäivää..Liisa
ja lämminhenkinen, kodikas runo.
Albumi on muistojen kehto, herättää meissä
erilaisia tuntemuksia ja mieleen kuvia menneistä
ajoista.
Ja tuo tärkein
' syliini mahdutte kaikki
vaikka teitä on monta '
Äidin ja mummun rakkautta, pyyteetöntä.
Kiitos Liisa runostasi.
Sydämen tiellä
palaa rakkauden kynttilät,
ei niitä sammuuttaa voi.
Monet kasvot muistoineen,
lasken kukan ikitulen,
sukupolvien katkeamattomaan.
Osani aikani
nyt olla sylinä,
täälä kylmässä maaailmassa.
Rakkaus ikuinen
siihen sydän avoin.
lindalindal1..
Sinulle ajatuksiis, askeliis,
käden, sydämen ojennus..Liisa
ovat arvokkaita muistoja :-)
Muistikuvia, mielikuvia, yhdessä eletyn elämän jälkiä. Ihania, niinkuin myös runosi.
Muistot sydämen aarteet.
Koostuu yhteisistä,
rakkauden nauhoin kiedottu.
Pyhäinpäivä
kirkon kellot soi,
kalmiston kummuilla,
palaa kynttilämeri.
Sinulle lämmin kiitos..Liisa
Liiskukka, *lämpöinen hali*
runosi niin äärettömän kaunis, herkkääkin herkempi,,,koskettaa,
saa mut kyyneliin~~
muistelen taas keskustelujamme
syvissä vesissä uidessamme,
tänään voimia ja jaksamisia
kun askeleesi vie rakkaasi kummulle
kera kukkien,,,,,,,,,
,,,,,,,,,,
,,,,ikuinen on rakkaus~~
suuri rakkautesi
vetää puoleensa surullisen tirpusen
ja syliisi,,,,,,,,
,,,,,,,,,,,,,
,,lennähdän,,,,,,,,
,,,,,,,
http://www.youtube.com/watch?v=z9g6OhKq7-c
,,,,lensit rakkauden siivin,
sydän avoin sielä rakkauden tuli.
Huokaan,,,,
laskeudut alas,,, tulee kuva eteeni,
jerikontie,,,sielä,
Et vain nää,,,ohitse kulje,
sidot kärsivän haavat,,,,,,
Lähde
missä pulppuaa kirkas vesi,,,,
janoisten luo,,,kiitos.
Pyhäinpäivän
tie vei,,,,isäni haudalle
kiitttämään,,,muistan kerran sain
istua isän sylissä.
Miten suuri merkitys,,,
Luojani
Yhteinen
lasten kanssa askeleet vie,,,,,
haudalle jonka äärellä,,,,
koemme syvän,,,,,yhteyden.
Lämmin halaus,,olet ystänä minulle,
voimia yöhös,,tähtitaivaisiin,,,,
tuttua valvoa,,,,kulkea rinnalla kärsivän.
Rakkaudella..Liisa