Niin mitähän tänne 5-kymppisten ompeluseuraan mahtaa kuulua näin sateisena aattopäivänä ? Nyplätäänkö täällä vai virkataan kaitaliinaa, vai peräti päiväpeittoa? Itse aamuvirkkuna 6-kymmpiä lähestyvänä miehenä aamukahvilla jo 05.00 ja pian sen jälkeen lenkille ennen sadetta,ja kun aloittaa varhain ehtii useamman kerran päivässä, mitä se sitten kunkin kohdalla merkitsee. Lähestyin kainosti oman ikäluokkani naisia reilu viikko sitten huonolla tuloksella, viestini luettiin kiitettävästi, mutta läheisemmän tuttavuuuden teko tyssäsi, miksiköhän?Olen lukenut, kuullut, jopa nähnytkin kuinka varttuneemmalle yksin eläminen tuottaa suurta tuskaa,sitä yritetään helpottaa alkon tuotteilla, jotkut liiankin usein.Saman ikäinen mies kun tulisi iholle, tuoden lämpöä ja hellyyttä niin pakit tulee.Muuten tämä viikon iltatyttö Jenni nimeltään olisi muodoiltaan,väriltään unelmieni nainen,ikää tosin voisi olla se 50 , mutta muuten kyllä.Katselin torstain iltiksestä kuvaa niin tuollaista misua palvoisin sohvalla, nostaisin jopa sohvapöydälle nautiskelemaan kanssani. Pitää kai tyytyä yksin elämiseen niin ei tarvitse pettyä.
Mitä tänne ompeluseuraan ?
"Kauris"
13864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
...mieluummin mua päähän, kuin asetatte virkkuukoukun mun käteeni. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka osaavat virkata. Äitini oli aikoinaan kova kutomaan ja virkkaamaan.
Minä en jaksa, on liian hidasta hommaa.
Kyllä mä ainakin miehen päästäisin iho-etäisyydelle, jos semmonen "ihollinen" mies eteen tupsahtaisi :) Mutta en ala testailemaan urakalla eri Ihoja, kuin sovituskopissa vaatteita.
Liian moni Iho näyttää jo metrien päässä sopimattomalta.
Kattelen täs "mualimaa", jos se Iho jostakin löytyis :)
Sohvapöytä on erittäin hyvä paikka ihostella. Sinne minäkin mieluusti halajan :))
Parempi olla hyvin yksin, kuin huonosti kaksin.
Ei kantsi takoa päätään seinään, kuulostaa lauseenakin hullulta, saati sitten ihan oikeesti-oikeesti :)
veit jalat suustani tuolla viestilläsi.
Mun systeri virkkaa mulle kaiken mitä haluan ja kutoo kans.
Mä pidän kuulemma virkkuukoukkuakin kun kynää ja niin ei sais tehdä.
Olin koulunkäyntiavustajana joskus menneinä vuosina ei musta ollu käsityöluokassa apua kun sain opettajalta kysyä kun ensin joku tytöistä tuli multa kysymään.
Ja mitä niihin ihoihin tulee, se oikea on haussa mutta kait se on eri puolella suomea aina kun minä.
Kun olen lapissa onse varmaan täällä etelässä ja vastoin päin.
Mäkään en pahemmin valittele tätä oloani nautin elämästä ja mitä siihen paikkaan tulee mä haluaisin laavulle oikein tähtikirkkaana kuutamoyönä nuotion loisteeseen.
...tulokseen minäkin oon tullut, että Iho on aina eri paikassa, kuin minä. Mutta oon ihan, ihan varma, että JOS vahingossa mä ja Iho ollaankin samassa paikassa, niin se Iho tarrautuu muhun pääsemättömästi kiinni. Kuin Tarra.
No TOTTAKAI laavu nyt yhden sohvapöydän voittaa :)
arvasinhan mä
parempaa paikkaa kuin sohvapäydän....
munkin sohvapöydällä on niin paljon tavaraa ettei sekaan mahu.
Ja tää tietsikka menis rikki jos vetäsis kamat lattialle. Enkä mä sitä haluis.
Ja paikkojahan on niin kuin vuorokaudenaikojan ja paljon.
Noh, viittiks kertoa mulle vaikka, vaikka, vaikka 83 parempaa paikkaa?
Ei vaiskaan, 29 riittää.
Ei sitte. Oikeastaan mäkin tiedän muutamia parempia paikkoja. Ja hyviä paikkoja paikoille.
:)
joka etsi viriiliä naista?
Ei monikaan halua tunnustautua viriiliksi, varsinkaan jos ei viikset kasva. Viriliteetti on 100% miehinen ominaisuus...voi johtua siitä että hieman mietitytti.
Mutta hiuksia sen enempää halkomatta: kyllä täällä on koko joukko seuraa kaipaavia naisihmisiä sans tai avec viiksillä. Harvat ehkä iltatyttö Jennin veroisia...
Olemme oman aikamme Jennyja kaikki tyynni. Nyt meillä on toiset kujeet, emmekä jouda iltatyttönä poseeraamaan. Olemme kotikoneiden kuva-arkistoissa perhealbumeissa ja arkipäivässä harrastuksiemme ja ystäviemme parissa. Mutta aina joukkoon mahtuu yksi hyväihoinen, huumorintajuinen herrasmies.
niin kauris taisi loikkia tien yli pusikkoon....
Muuten ompeluseurasta...mä saan allergisen reaktion heti kun puhutaan ompelemisesta tai virkkaamisesta. Tai pitsin nypläämisestä. Tai paikkaamisesta, parsimisesta jne. Olen täysin hyödytön yksilö. Mutta haastan sun on-line tietsikkapeliin jos haluat.
murhemieltä, aaveiden ja enkelten yötä; muistojen surutyötä. Äitini näin viimeisen kerran 11 vuotta sitten. Niityillä vehreillä lähellä lapsuutensa Ounasvaaran hänenen mielensä silloin jo asui ja kuulimme viime sanoinaan, kirkkaalla pienellä äänellä: "Äiti, äiti, miten kauniita kukkia täälä onkaan, tule katsomaa." Seuraavana päivänä varhain, aamulla aivan hän kuoli pois. Muistojen helminauhaa siis punon.
näiden keskustelujen alapuolelta aukeavasta linkistä.
täällä harrastetaan, pikkusintit pääsee vaan karkuun :)