Mieheni ja hänen ex-vaimonsa sopivat huoltajuuden kymmenen vuotta sitten niin, että kaksospojat asuvat isällä ja tytär äidillä. Nyt, kun pojat ovat peruskoulun 9:llä luokalla, äiti haluaisi muuttaa sopimusta siten, että pojatkin muuttavat hänen luokseen toiselle paikkakunnalle ja hakevat ko. paikkakunnalle jatko-opintoihin. Myös pojat ovat halukkaita muuttamaan, ja me mieheni kanssa järkyttyneinä vastustamme muuttoa.
Minulla ei ole omia lapsia, ja yhdeksän vuoden ajan olen ollut poikien lähiäitinä. Biologista äitiään pojat tapaavat säännöllisesti. Äiti jätti aikoinaan mieheni toisen vuoksi, ja tutustuesssani mieheeni he olivat juuri saneet sovittua huoltajuudesta, käräjille menon kynnyksellä. Minun tultuani kuvioihin äiti ei ole koskaan voinut kunnolla hyväksyä omaa päätöstään, vaan on aina koettanut mitätöidä asemaani poikien elämässä ja manipuloida poikiaan meitä vastaan. Huoltajuussopimuksen muutosehdotuksia onkin tullut häneltä tasaisin väliajoin esim. sillä perusteella, kun muutimme pari vuotta sitten naapurikuntaan (äiti itse kyllä muutti jo seuraavana vuonna vielä kauemmas toiselle paikkakunnalle). Jokin aika sitten ilmeni myös, että äidin omat sisarukset ovat olleet siinä luulossa, että kaikki kolme lasta asuvat äidin luona. Äiti on myös kehottanut poikia aina sanomaan vieraille, että ”asumme myös äidin luona”. Yhteen muuttettuamme äiti ei suostunut tulemaan meille muuta kuin tarkastamaan poikien huoneen ja itkeä tihrusti lasten nähden. Lasten koulujen juhlissa ollessamme hän loukkaantui heti, jos pojat osoittivat minulle huomiota ja kerran, kun toinen pojista kutsui häntä etunimellä (niin kuin minua), hän vastasi pojalle ankarasti ”sano äiti vaan”.
Äidin luona on erilaiset säännöt kuin meillä: siellä ei ole niin nöpönuukaa läksyjen teon, kokeisiin lukemisen ja nukkumaan menon kanssa, siellä ei tarvitse tehdä kotitöitä, käyttää pyöräilykypärää tai kiittää ruoasta pöydästä noustessa. Me edustamme mieheni kanssa ankeaa arkea ja äiti taas vapautta ja riemua. Usein poikien kanssa vaikka muistellessamme yhteisiä lomamatkoja tai muita kivoja tekemisiä he saattavatkin muistaa tehneensä niitä äitinsä kanssa tai eivät muista tehneensä ollenkaan. Kaikki äidin kanssa tapahtuva tekeminen taas on uskomattoman upeaa. Äiti on myös vuosikausia lupaillut sitä sun tätä matkaa, jotka yleensä eivät ole kuitenkaan toteutuneet (vaikka äiti ja hänen avomiehensä ovat varakkaampia kuin me) ja me olemme sitten saaneet toimia pettymyksen purkamisen kohteina. Meillä taas on tapana kertoa jostain tekemisestä lapsille vasta sitten, kun se on varmaa.
Nyt tunnemme itsemme aivan voimattomiksi: äiti on ajanut poikien päähän ajatuksen, että koska he pääsevät nyt itsenäisesti tekemään valintansa yhteishaussa, he voivat valita myös äidin paikkakunnan. Meille ajatus taas on kestämätön niin henkisesti kuin taloudellisestikin: äiti maksaa miehelleni elatusmaksua 100€/kk (sic!), ja poikien muuton jälkeen mieheni maksaisikin kolmesta lapsesta (tytär on 12v), eikä ex-vaimo varmasti suostuisi niin pieneen summaan, minkä mieheni on hänen kanssaan aikoinaan sopinut siitä pelosta, että hän yrittää viedä isältä lähihuoltajuuden. Ex-vaimo oli tuolloin vielä opiskelija ja on sittemmin saanut hyväpalkkaisen, vakituisen työn, mutta summaa ei silti ole muutettu.
Meillä on poikien kanssa hyvät välit, mutta äiti vie aina voiton asiassa kuin asiassa. Mitä voimme tehdä?
Minulla ei ole omia lapsia, ja yhdeksän vuoden ajan olen ollut poikien lähiäitinä. Biologista äitiään pojat tapaavat säännöllisesti. Äiti jätti aikoinaan mieheni toisen vuoksi, ja tutustuesssani mieheeni he olivat juuri saneet sovittua huoltajuudesta, käräjille menon kynnyksellä. Minun tultuani kuvioihin äiti ei ole koskaan voinut kunnolla hyväksyä omaa päätöstään, vaan on aina koettanut mitätöidä asemaani poikien elämässä ja manipuloida poikiaan meitä vastaan. Huoltajuussopimuksen muutosehdotuksia onkin tullut häneltä tasaisin väliajoin esim. sillä perusteella, kun muutimme pari vuotta sitten naapurikuntaan (äiti itse kyllä muutti jo seuraavana vuonna vielä kauemmas toiselle paikkakunnalle). Jokin aika sitten ilmeni myös, että äidin omat sisarukset ovat olleet siinä luulossa, että kaikki kolme lasta asuvat äidin luona. Äiti on myös kehottanut poikia aina sanomaan vieraille, että ”asumme myös äidin luona”. Yhteen muuttettuamme äiti ei suostunut tulemaan meille muuta kuin tarkastamaan poikien huoneen ja itkeä tihrusti lasten nähden. Lasten koulujen juhlissa ollessamme hän loukkaantui heti, jos pojat osoittivat minulle huomiota ja kerran, kun toinen pojista kutsui häntä etunimellä (niin kuin minua), hän vastasi pojalle ankarasti ”sano äiti vaan”.
Äidin luona on erilaiset säännöt kuin meillä: siellä ei ole niin nöpönuukaa läksyjen teon, kokeisiin lukemisen ja nukkumaan menon kanssa, siellä ei tarvitse tehdä kotitöitä, käyttää pyöräilykypärää tai kiittää ruoasta pöydästä noustessa. Me edustamme mieheni kanssa ankeaa arkea ja äiti taas vapautta ja riemua. Usein poikien kanssa vaikka muistellessamme yhteisiä lomamatkoja tai muita kivoja tekemisiä he saattavatkin muistaa tehneensä niitä äitinsä kanssa tai eivät muista tehneensä ollenkaan. Kaikki äidin kanssa tapahtuva tekeminen taas on uskomattoman upeaa. Äiti on myös vuosikausia lupaillut sitä sun tätä matkaa, jotka yleensä eivät ole kuitenkaan toteutuneet (vaikka äiti ja hänen avomiehensä ovat varakkaampia kuin me) ja me olemme sitten saaneet toimia pettymyksen purkamisen kohteina. Meillä taas on tapana kertoa jostain tekemisestä lapsille vasta sitten, kun se on varmaa.
Nyt tunnemme itsemme aivan voimattomiksi: äiti on ajanut poikien päähän ajatuksen, että koska he pääsevät nyt itsenäisesti tekemään valintansa yhteishaussa, he voivat valita myös äidin paikkakunnan. Meille ajatus taas on kestämätön niin henkisesti kuin taloudellisestikin: äiti maksaa miehelleni elatusmaksua 100€/kk (sic!), ja poikien muuton jälkeen mieheni maksaisikin kolmesta lapsesta (tytär on 12v), eikä ex-vaimo varmasti suostuisi niin pieneen summaan, minkä mieheni on hänen kanssaan aikoinaan sopinut siitä pelosta, että hän yrittää viedä isältä lähihuoltajuuden. Ex-vaimo oli tuolloin vielä opiskelija ja on sittemmin saanut hyväpalkkaisen, vakituisen työn, mutta summaa ei silti ole muutettu.
Meillä on poikien kanssa hyvät välit, mutta äiti vie aina voiton asiassa kuin asiassa. Mitä voimme tehdä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ja hänellä on oikeus tehdä mitä haluaa, lapset ovat hänen.
Niin no nyt pelkäät rahan puolesta? Heh, sen tähdenkö et halua luopua toisten lapsista, kun rahat loppuu!!! Mene töihin ja hanki ammatti, jottei tarvi lasten elatusmakuilla elää, vieläpä toisten lasten! Huh..
sinä maire/Lissu inisemästä!!!
Sitä on saatavilla noin sairaille.
Alkperäinen kysyjä kirjoitti ihan asiallisesti ja asiasta. Olet kirjoittanut vastaavia viesttejä tänne useasti, ja se kertoo vain sinusta itsestäsi ja katkeruudestasi.
Mitäpä jos menisit itse töihin, niin sinulla ei olisi aikaa kesken päivää täällä kiekua!
satkulla porskuttaakin nyky suomessa tosi pitkälle :-)))
vastauksia...mut oikeesti ne pojat jo niin isoja et niitten mielipide ratkaisee paljon tässä tapauksessa...
..äidinkään luona asu. Lohduttaudu kahdella asialla:
1) pojat tulevat kyllä myöhemminkin muistamaan teidät heidän oikeana perheenään.
2) jos elareita pelkäät, niin muista että tuossa iässähän poikien menot vasta kasvavatkin. Elarit eivät korvaa sitä ruokaan, juomaan, harrasteisiin ja muuhun kuluvaa määrää mitä teinit kuluttavat.
Teinipojat jo syövätkin aivan uskomattomia määriä.
Lisäksi äidin on silti syytä tyytyä pieniin elareihin kun hänellä kuitenkin on hyväpalkkainen työ.
Tuon ikäiset lapset saavat kyllä jo itse päättää. Usko pois, pysyt silti aina heidän sydämessään.
et lähiäitikään, vaikka kuinka lapsettomana yritit nämä lapset itsellesi saada, ja saitkin, mutta luulempa, että tässä tilanteessa äidillä ei ollut aikanaan paljon muuta vaihtoehtoa, olihan vastassa sinä ja lasten isä, kaikesta päätellen isot persoonat. Nyt lapset ovat jo isoja ja saavat itse jumalan kiitos päättää missä asuvat ja nytkös sinua harmittaa "lähi-äiti" kun joudut näistä ainokaisistasi luopumaan. Ja rahahan tässä on ratkaissut kaikki nämä vuodet,vai?
En voi ymmärtää Sinua vaikka miten päälläni seisoisin ja rautalangasta vääntäisin. Tulet olemaan lapsille aina tärkeä aikuinen, mutta päästä jo irti, lapset ovat päästäneet, ja nyt on vihdoinkin heidän oman äitinsä aika olla äiti lapsilleen, jota ei saanut olla. Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi. Tuskimpa kuitenkaan, ei sinulla ole näinä vuosina empatiaa lasten oikealle äidille muutenkaan herunut. Näitä rahanahneita nyksiä ja narsistisiä ex-miehiä on ikäväkyllä olemassa ja yhdessä toimien saavat lapsiin ja aikuisiin ympärillään paljon pahaa aikaan. Puhun kokemuksesta, vihdoinkin sain vääryydellä viedyt lapset pois 6 vuoden jälkeen oikeaan kotiin minne he ovat kuuluneet ja aina halunneet. Monta itkua on itketty puolin ja toisin, nyksällä vain viha yltyy, olemme muuttaneet kauas pois tämän naisen vaikutuspiiristä.
etkö lukenut et äiti läksi toisen ukkelin mukaan.Ei siinä sillon äidin pääs pyörinyt kun yks asia ja varmaan laskelmoi et yks muksu siinä jotenkin menee ei sitä kolmee voi hoitaa kun se uusikin ihana mies tartti hoitoa.Joten älä lässytä lukutaidoton.
...ihan lähipiiristä! nimittäin serkkuni asui isän ja tämän uuden vaimon luona 15-vuotiaaksi asti. sitten kyllästyi, kun oli tiukka kuri ym. äiti ei paljoo sääntöjä ladellut ja helpoimmalla pääs kun äidille muutti.
nyt jäi sitten lukio kesken ja rikosrekisterikin hankittu. ei saanu äidiltä huomioo, eikä ollu mitään sääntöjä. äiti oli aina ollut vaan se lapsen kaveri. siisti ja rento tyyppi... lapsi ois tarvinnu sääntöjä ja kuria. äiti ei siihen pystyny, ei ollu edes auktoriteettiä. äitiä ainenki nyt kaduttaa, kun ei tiedä mitä pitäis tehdä...
Kuulosti kovin tutulta kertomasi perusteet lapsen muuttohaluille. Olen itsekin seurannut vierestä poikien äidin kotona vieraillessani, kun äiti yritti saada poikia esim. korjaamaan vaatteensa lattialta, mutta lopulta luovutti ja keräsi ne itse.
Men eppä töihin ja ansaitse itse omat huvittelurahasi.
12-vuotias saa päättää kumman vanhemman luona haluaa asua.
12-vuotiasta kuunellaan mutta hän ei kyllä päätä missä hän saa asua,ei hän ole riitävän kypsä päättämään noin suurta asiaa.mistäs olet moista kuullut?tässäkään ap.kertoman mukaan kysymys ei todellakaan ole rahasta mutta heti täällä jotkut alkaa siihen vetoamaan heti.sitten varmaan jokaisessa uusperheessä tää"uusi nainen"on vaan rahojen perään,heh=)minäkin..mukaanlukien!!!jokaikinen lapsi haluaa asua juuri sillä vanhemmalla jolla ei ole tiukkaa kuria ym,sehän nyt on päivänselvää,meillä on juuri tämä ongelma mikä todella raivostuttaa,aina kun lapset tulevat"äidin"luota saadaan me korjata sitä paskaa sit pari päivää ennenku tilanne taas jotenkuten rauhottuu.Äidillä kun ei ole minkäälaista auktoriteettia..ei siis mitään mutta hänessähän ei ole mitään vikaa,tietenkään.tapaamisetkin menevät tietojen lypsäämiseen,missä vika!!!
Kovin on tuttua tuo "korjaaminen" tilanteen rauhoittamiseksi äidin luona vierailun jälkeen. Tuntuu, että kaikki yhdessä elämisen säännöt pitää taas kerrata, ja korjattavaa riittää myös tekemättä jääneissä läksyissä.
vaikka miten äiti olisi niin niinkusta joku sano kun kuri puuttuu rikosrekkari kasvaa! ei edes äiti aina ole se paras mahdollinen kasvattaja lapselle!!
omasta kokemuksesta voin sanoa että ei tod ole!! ja lässyn lässyn mammat pääkky umpeen;P
itselkin äiti ol alkoholisti on mennyt pitkä aika toipua kakesta siitä mitä se on tuonut tullessaan. mutta esimerkin nähneenä huonosta äidistä itse olen omalle lapselleni sitten tajunnut osannut olle erilainen raitis mutta rajat pitävä:D
minulla ei esim ollut rajoja mutta luojankiitos että löyty itsenäisyyttä ja aivoja että osas fiksut päätökset tehdä ihhan itse:)
pitäkää ne tenavat ihmeessä itsellänne hyvä ei tosta teinipoikien kans ainakaa seuraa plus monet kiristykset elari vaatimukset ja miten mein rahat ei riitä ja muuta blaa blaa paskaa.. tietäähän tollaset!
vaikka kuinka olet katkera tai rahapulassa.
väärille vesille. Aloittaja ei ollut rahapulassa eikä katkera.
Kyllä on kumma että exät luulevat olevansa maailman napa. Teidän tahtonne on täysin siinä, etä mikäli ette saa tahtoanne läpi, niin sitten kiristetään isää lapsilla. Uhataan ettei lapset tule sitten ollenkaan ja muuta soopaa, täysin alaarvoista toimintaa!
ja jos hän ne haluaa, ei siinä vieras ihminen voi mitään. Hällä ei mitään oikeutta. Kumma kun vieras alkaa toisten lapsesta tappeleen, vaikkei oo mitään sukua! huh rahasta se tappelee eikälapsesta. Loppuu rahantulo. Niin töihin vi mennä ettei tarvi elää tositen lasten rahoilla.
Lapset kuuluvat myös isälleen ja aloittajan tapauksessa ÄITI oli hylännyt lapsensa uuden miehen takia, lähtenyt tämän matkaan ja jättänyt lapset isän huollettavaksi. Isä on kantanut vastuun ja ollut luotettava tukipilari lapsilleen, samoin hänen puolisonsa, tämä kaiken osaava äiti on saanut huidella vapaasti omissa menoissaaan...
Ja sitten kun äidin elämäntilanteessen nyt sopisi lapset, hän haluaa heidät itselleen, kas kummaa...
Tässäkään perheessä aloittaja ei ole VIERAS ihminen, vaan vuosia lasten kanssa elänyt isän puoliso.
Ja hän varmasti käy töissä, joten tuo sinun ikuinen katkera vuodatus "töihin voi mennä..." on ihan puppua.
Hanki nyt itsellesi elämä ja yritä päästä tuosta omasta vihastasi ja katkeruudestasi eroon, huomaat että jonain päivänä se aurinko paistaa sinunkin risukasaan...
Lähiäiti, muutamassa kohdasa osui ihan samaan.. joskus on vaikeaa kun ei ole sellaista samassa veneessä olevaa joka ymmärtäisi näitä juttuja, moni sanoo että kyllä olet liemeen itsesi laittanut, kun tälläiset riipat harteilla. Haluaisitko vaihtaa s.postilla mietteitä? [email protected]
Kiitos vertaistuesta kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat vaivautuneet kommentoimaan tilannettani. KIITOS!