ystävän, niin jos sinä pidät jotakin ystävänä, mistä tiedät, että hän pitää myös sinua ystävänään.
Itse olen sen verran varovainen, etten tuputtaudu kenenkään ystäväksi, vaan annan toisen tehdä aloitteen.
Itse olen sen verran varovainen, etten tuputtaudu kenenkään ystäväksi, vaan annan toisen tehdä aloitteen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mielenkiintoinen aihe, ja aina niin ajankohtainen. Mun kriteeri olisi se että tavataan nokitusten. Ei tarvitse tavata edes usein. Sitten kun tapaa on ihan se tunne kuin ei aikaa olisikaan kulunut välillä. Eli ihminen ei muutu, tosiystäväkin aina pysyy samana. Sitten on toisenlaisia ystäviä, kavereita tai tovereita. Näitä joita näkee joka päivä ja jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja on samanlainen huumori. Sitten kun ei enää ollakaan samassa työpaikassa tai ei enää olla naapureita tämä ystävyys vaan jää ja unohtuu.
Voiko olla ystävä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa? Sanoisin että kaveri tai toveri kyllä, mutta tosiystävä ei. Silloin puhuttaisiin jo rakkaussuhteesta jos näin olisi.
Sen huomasin, sen huomasin. Oli pitkähkö aika, kun ei erään ystävän kanssa tavattu, ei yhteistä säveltä enää löydy, en tiedä kumpi on muuttunut enemmän. Mikä lie se ystävän ja kaverin ero, kai se menee tunnepuolelle. Ehkä se näin miehenä on helpompi pitää naispuolisiakin ystävinään ilman rakkausuhdetta, en tiedä.
Aloittaja
muodostuminen vie aikansa. Mielestäni kummankin osapuolen pitää olla aktiivinen. Sekä minulla, että tyttärilläni on ollut ns. ystäviä, jotka vain pyrkivät hyötymään toisesta. Ei ole oikeaa ystävyyttä. Vasta leskenä olen tutustunut ystävyyteen miehen ja naisen välillä. Minulla on kaksi miesystävää, joiden kanssa harvakseltaan vaihdan mielipiteitä. Tässä tapauksessa pitää kunnioittaa toisen osapuolen parisuhdetta. Minulla on kaksi tosi läheistä naisystävää. Ystävyys ja avunanto toimii kumpaankin suuntaan.
Rakkaus-suhde lopettaa ystävyyden,
ja kun rakkaus-suhde on ohi,
niin ei ystävyyttäkään enää ole.
pidä paikkaansa. Kyllä ystävyys voi jatkua, vaikka rakkaus-suhde katkeaa, voi siinä vähän väliä kyllä ola.
Useinmiten kyllä on näin että suhteen loppuminen tekee niin kipeää jotta puheet loppuvat. Jos suhteen päättymiseen on kuulunut riitoja, lapsista,rahasta tai pettämisestä niin niiden unohtaminen on milteipä mahdotonta.
Minulla on kokemus erottisesta ystävyydestä joka on kestänyt 10 vuotta. Olen koko tämän ajan ollut sinkku paitsi nyt yritin kiinteää parisuhdetta parin vuoden ajan. Mies petti ja lähti nuoremman mukaan. Lopuksi paljastui hänen siipeilynsä naisten kustannuksella. Oli kovin mustasukkainen. En saanut pitää yhteyttä sukuuni,ystäviini. Samaan aikaan hän haki seuraa netistä ja petti minua entisten naisystävien kera.
Sukuni ja ystäväni olivat tukenani kun räpiköin taas sinkuksi. En ollut tähän erottiseen ystävääni missään yhdeydessä yli kolmeen vuoteen. Itkin kyllä usein ja herkistelin meidän lemppari musaa kunnellen. Yllättäin näin syksyn pimeänä iltana HÄN soitti!! Oli niin tutun oloista keskustella.
tämän siipiveikon takaisin???
Ystävyys punnitaan silloin kun elämään astuu vaikea sairaus, vararikko tai perheenjäsenen kuolema. Tosi ystävä jää, muut häipyvät kuin tuhka tuuleen.
Kun elämä palaa raiteilleen nämä etääntyneet ns. ystävät kyllä ottavat uudelleen yhteyttä. Minulle on ainakin käynyt niin, että en ole pystynyt jatkamaan ystävänä., vaan olen sanonut tuttavuuden irti.
Elämässäni on paljon tuollaisia naapureista ja harrastusten parista löytyneitä kavereita/tovereita, ihan mukavia ihmisiä, mutta kanssakäyminen on kuitenkin vähän pintapuolista.
Tosi ystäviä on muutama, heistä on kaksi miestä. Toisen heistä olen tuntenut neljäkymmentä vuotta.
Nuoruuden ystäviin olen valitettavasti kadottanut yhteyden. Mieheni ei sallinut yhteydenpitoa, ja eikä avioliittomme alkutaipaleella minulle minkäänlaisia ystävyyssuhteita.
on vastaavanlainen kokemus, joskin lyhyempi eikä mies tosiaankaan ollut siipeilijä. On vain tyyppi, joka ei voi olla uskollinen. Nyt jatkamme ystävyyspohjalla, keskustelemme. Eroottinen puoli on jäänyt pois. Hänellä on hyvin vähän kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, minä taas ole kovin eläväinen varsinkin hänen mielestään.
Olin aviossa 23vuotta alkoholistin ja lasteni isän kanssa. Meillä oli toimiva liitto. Viimeiset kummen vuotta olimme ystäviä. Sexi oli jäänyt pois. Lasten kodin säilymisen vuoksi olimme yhteisesti sopineet jotta emme pura kotia. Kun nuorin lapsemme antoi luvan niin erosin. Mieheni ei oli halunnut erota. Hoidinhan hänen huononevaa kuntoaan huolehtimalla hänen puhtaudestaan ja säännöllisestä aterioinista. Myöhemmin kyllä tajusin tehneeni väärin. Mahdollistin hänen juomisensa ja kasvatimme lapset rakkaudettomassa kodissa. Muutoin toimi mukavasti. Olimme molemmat nuorempina mukana järjästöelämässä. Meille soitteli miehet ja naiset. Mieheni naisten lentopallovalmentaja. Mustasukkaisuutta ei ollut.
Minulla on myös yksi siskoistani ollut läheinen ystävä. Vaikka asumme 500km matkan päässä toisistamme tapaamme monta kertaa vuodessa. Olemme tehneet upeita matkoja yhdessä. Monta hauskaa juttua koettu nyt aikuisena. Soitamme useita kertoja viikossa. Voimme kertoa salaiset asiat ja huojentaa vaikeuksia uskoutumalla toisillemme. Kovin monia sydänystäviä en kaipaa. Tuttuttavia on kyllä muutamia.
No en todellakaan. Mutta en syytä ketään. Oma moka. Rattopoikia on ollut aina. Minun suojavarustukseni läpäisi tämä älykköyksilö. Miehet ehkä tekevät salatummin tuota ammattia tai heistä ei puhuta samoin kuin naisista. Miehelle tekee myös ikävuosien karttuminen tepposet. Jos rahaa ei ole viagaraan ammati lopahtaa.
Usein nämä velikullat osaavat katsoa syvälle silmiin ja vakuttaa miten kunnon miehiä ovat.
sanotaan. Miksi naiset rakastuvat renttuihin.
Käsitykseni mukaan renttu on jollain tapaa avuton, ja se vetoaa naisten hoivaviettiin. Kun yksi jättää rentulla on yleensä puolikymmentä uutta ottajaa, ajatuksena, edellinen ei ole osannut hoitaa. Mutta yleensä kaikille jää hyvä mieli, siinä mielessä nämä ovathyviä, koska saavat mone onnelliseksi ainakin joksikin aikaa.
Pinnallisia tuttavuuksia tarvitaan ja paljon ystäviä odotellessa.
Ehkä tällaiselle rosoiselle miehelle ainakin parempien tuttavuuksien saaminen on suht helppoa.
tunnen siitä, että hän elää kanssani läpi elämän.
Hän ottaa yhteyttä, vaikka aikaa olisikin kulunut pitkään sitten edellisen kuulumisen.
Hän ei tyrkytä itseään, ei neuvojaan, vaan antaa minulle valinnanoikeuden.
Hän ei puhu pahaa kenestäkään, joten ei sitten minustakaan.
Paras ystäväni tosin on puolisoni, hän täyttää kaikki kriteerini, ystäväkseni, todelliseksi.
Ystäviä ei noin vain saada, sen suhteen syntyminen vaatii molemmilta osapuolilta samojen arvojen ja toisen ihmisen kunnioittamista ja hyväksymistä.
Luottamus on a ja o.
Suvun saa syntyessään, ystäviksi ei synnytä, ystävät ansaitaan.
Omat ystävyyteni punnittiin vaikeuksien keskellä, moni osoittauti sanahelinäksi, siipeilijöiksi jotka nauttivat vain mukanani tulleesta toisenlaisesta elämästä.
Kevyitä ovat akanat tuulessa, pitää paikkansa kun ystävien apua todella kaipaa.
Onnekseni ne ystävät joihin silloin voi luottaa, ovat yhä ystäviäni joiden suhteen aikakaan ei ole tuonut negatiivisia piirteitä.
Uusia ystävyyssuhteitakin syntyy, aika näyttää kuinka vahvoin sitein sidottuja.
Sisarukset voivat olla parhaat ystävät toisilleen, mutta myös toisinpäin. Siskoni on ystäväni jonka kanssa voin jakaa kaiken, lapsuuden muistoja myöten.
Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan, eikä ystävyys säily, jos haluat vain taluttajan.
Tartu ystävän käteen ylämäessä, juokse rinnalla alamäessä, tavoite on aina yhteinen; hyvä mieli.
ei asiaa voi ilmaista.
Mutta on siinä yksi juttu. Jos ystävä tarvitsee niin paljon apua, ettei sitä ole mahdollista antaa, niin taloudellisella kuin henkisellä puolella. Jos vielä on ajattelemattomuuttaan ajautunut sellaisiin vaikeuksiin, miten silloin ollaan rinnalla.
Mikäli huomaa ystävän ajautuneen taloudelliseen ahdinkoon, voihan hienovaraisesti kysyä miksi asiat ovat näin. Kaikilla ei ole voimia, eikä tietoakaan mistä apua voisi etsiä, ystävänä voi antaa neuvoja.
Eihän ystävyys voi velvoittaa olemaan pelkkänä talouden tasapainottajana, auttamassa pulasta rahallisestikin, hetkellinen apu tietenkin paikallaan.
Henkinen kriisi on helpompi huomata, mutta siihen puuttuminen riippuu ystävyyden laadusta.
Jos ystävyys on luja, voi olle henkisenä tukena, ja parhaassa tapauksessa ohjata toinen saamaan hoitoa, terapeuttina, kuulijana voi ystäväkin olla, mutta ystävä ei aina kykene sairautta parantamaan.
Voi vain kulkea rinnalla, kuunnella ja tukea.
Sekin on monelle kuin lääkettä.
Älä koskaan umohda masentunutta ystävääsi selviytymään yksin.
Silloin hän eniten kaipaa tukeasi.
Luultavasti mulla ei ole sellaisia ystäviä ollutkaan, jolla olisi kauheita vaatimuksia.
Eikä itselläkään ole vastavaatimuksia.
ei pidä sekoittaa ystävyyteen. En esim. koskaan menisi takaamaan ystäväni lainoja. Pientä tilapäisapua voi antaa, mutta suuriin juttuihin ei pidä sekaantua. Olen kuullut monen ystävyyden kaatuneen taloudellisten seikkojen vuoksi.
tilanne, josso eräs alkoi pitää minua parhaana ystävänään, koska hänellä ei muita ollut. Raskasta oli välillä, kun hänellä oli henkisen puolen ongelmia, hyvinkin koulutettu ja arvonsa tunteva ihminen.Miten siinä esittää, että hänen olisi hyvä mennä ammatti-auttajalle. No jotenkin siinä luovittiin aina elämä mallilleen. En kyllä oikein tiedä, mitä sellainen ystävyys on, mutta se on ohi, hän on mullan alla. Koin olleeni hänelle tarpeellinen.
seurakunnalle kaikki asiani, tarvitsee kaiken aikaa minulta uusia vaatteita ja veisi koko vaatekaappini mieluummin myyntiin, laittaa lapsensa naukumaan minulta rahaa, kun olemme kävelemässä, kertoo ensi rakkaudelleni sepittämiään tarinoita jne.- On ihana olla ilman ystävää.
nimität?
Kyllä sitä olen miettinyt, miksi näin täytyy olla.
Sitä mielellään luottaisikin johonkin.
minäkin luotin ex-sääni sokeesti.Hänkin petti minut verisesti.Nyt hän on kyl jo pilven reunal.Meni sinne vähän aikaa sit;(Ikävä kuiteskin;(
ystävyyden, sanoitko ystävyyden irti vai jätitkö huomiotta. Ymmärsikö hän heti tilanteen.
suoraan, etten pidä häntä ystävänä, mm.yllämainituista syistä. Tämä ihminen ei ymmärtänyt vähällä, kävi soittamassa ovikelloa, soitti puhelimella, mutta ei auennut minun oveni enään, ei juotu kahvia yhdessä, enkä nostanut luuria, kun näin hänen numeronsa. Hankala kokemus, joka teki sen, että olen vain mieheni kanssa nykyään. Muuten voisi olla naisystävä kiva omistaa.