on rauha vihdoin sydämeni vallannut
surun jälkeen ilo sinne löytänyt
en enää katso tähtiin teitä etsien
sieltä lohdutusta enää hae en
vaikka kuolee rakkaus, se jää olemaan
sielun nurkkaan, siellä muuttaa muotoaan
tilaa antaa jotain uutta tuntemaan
jotain muuta nyt voin kylvää kasvamaan
niin arvaamatonta on tämä elämä
se jakaa iskut tuntematta sääliä
kaiken peittää alleen kylmyys, ikävä
ei valon häivää näy, on aina pimeä
toivon, että joskus vielä uudestaan
uusi rakkaus löytää minun elämään
en vielä valmis ole sitä kohtaamaan
en sitä etsi, se ehkä saapuu aikanaan
itkin pitkään, koska teitä rakastin
muistot rakkaat siitä ovat aarteitain
teidät muistan sydämessäin ainiaan
kaikki muistot mahtuu sieluun asumaan
nyt tunnen, että valmis olen luopumaan
teidät rauhaan voin nyt jättää lepäämään
kun taas katson tähtiin, en jää itkemään
olen valmis yksin matkaa jatkamaan...
surun jälkeen ilo sinne löytänyt
en enää katso tähtiin teitä etsien
sieltä lohdutusta enää hae en
vaikka kuolee rakkaus, se jää olemaan
sielun nurkkaan, siellä muuttaa muotoaan
tilaa antaa jotain uutta tuntemaan
jotain muuta nyt voin kylvää kasvamaan
niin arvaamatonta on tämä elämä
se jakaa iskut tuntematta sääliä
kaiken peittää alleen kylmyys, ikävä
ei valon häivää näy, on aina pimeä
toivon, että joskus vielä uudestaan
uusi rakkaus löytää minun elämään
en vielä valmis ole sitä kohtaamaan
en sitä etsi, se ehkä saapuu aikanaan
itkin pitkään, koska teitä rakastin
muistot rakkaat siitä ovat aarteitain
teidät muistan sydämessäin ainiaan
kaikki muistot mahtuu sieluun asumaan
nyt tunnen, että valmis olen luopumaan
teidät rauhaan voin nyt jättää lepäämään
kun taas katson tähtiin, en jää itkemään
olen valmis yksin matkaa jatkamaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja tunnetta täynnä oleva runo.
Lopulta kuitenkin, kaikkien vastoinkäymisten jäl-
keen ilo löytää luo ja sydän saa rauhan.
Tuskinpa se rakkaus etsimällä löytyykään, eiköhän
se yllätä aina.
Viimeinen säkeistö on lohdullisen kaunis.
Pidin kokonaisuudesta.
Kiitos, lindalinda1, palautteestasi, se taas lämmitti mieltä.
Kyllähän rauha ja ilo tulee, kun on niiden vuoro,
kun vaan jaksaa odottaa, kun vaan jaksaa elää läpi sen mikä on läpikäytävä.
kerrottu. Pidin kyllä.
Erityisesti jäi mieleen soimaan lause" kaikki muistot mahtuu sieluun asumaan"
vähän liiankin pikkunättiä ja sievää...
Puolustaudun sillä, että tämä vaan oli kirjoitettava pois, että pääsee siirtymään aiheesta eteenpäin...
Kiva, kun pidit. Ja kiitos palautteesta.
...asui sinussa ja lopulta se hyvästeli
lähtien matkoihinsa.
nyt kunnon tuuletus sydämen huoneissa
jotta kaikki vanha lähtee ja uusi odottava
raikkaus jää väreilemään odottavana
ja tervetuloa matto sydämen oven eteen
odottamaan...tulijaa...nimeltänsä rakkaus.
pitää sanoa että sinun runot pysäyttää,
laittavat kauneudellaan ajattelemaan
syntyjä syviä.
niin..nämä ovat lukuelämyksiä,todella!!!
hyvä iivee!!!
kylläpä osasit hyvän mielen tuoda...kiitos!
Pikkuisen kyllä kutkuttaa ajatus noista matoista. Voin mielikuvitella oikean kammion portille maton "tervetuloa" ja vasemman kammion portille maton "tervemenoa". Läpät siinä läpättäisivät mennen tullen...Sori, taisi olla asiatonta, mutta houkutus oli suuri...
Pitkä tie, meren verran kyyneleitä.
Suru, kuin tuuli,
sirut itkee itse ei voi,
rakkaus ajallaan kokoaa,
pois ottaa surun.
Astiaks säröiseks,
kannammme
muistojen aarteet,
rakkauden rikkauden.
Sinulle voimia uudelle tielle...Liisa
Suru ja itku ovat jättäneet näkyvän jäljen kasvoilleni. Toivon, että se jälki pysyy ja peiliin katsoessani voin muistaa minkä takia se jälki on siinä. Ei se ole surun ja itkun takia, vaan rakkauden takia.
Kiitos kannustuksesta ja kauniista sanoistasi.