Sanotaan, että päälle 50:n ikävuoden alkaa alamäki.
Kokemuksia?
Olen 54, ja huomaan todellakin, että entiseen ei ole paluuta. Fyysinen kunto kaipaa jatkuvasti huoltamista ja henkisen puolen asiat enemmän kuin huoltamista.
Kaikki elämän osa-alueet ovat kädessäni kokemuksien kautta. Paljon on tekemättä, mutta mitä nyt tehdä?
Olen haaveillut ihan omaa elämää, vaikka se onkin vaikeaa ensisijaistamatta perhettä. Joka nyt on omillaan, ainakin lapset. (Rukous sinne jonnekin).
Apua!
Työelämässä on ihan mukavan tylsää. Kun ja jos jaksan ymmärtää kaikkea sitä öisin valvoessa ja mietttiessä.
Kokemuksia?
Olen 54, ja huomaan todellakin, että entiseen ei ole paluuta. Fyysinen kunto kaipaa jatkuvasti huoltamista ja henkisen puolen asiat enemmän kuin huoltamista.
Kaikki elämän osa-alueet ovat kädessäni kokemuksien kautta. Paljon on tekemättä, mutta mitä nyt tehdä?
Olen haaveillut ihan omaa elämää, vaikka se onkin vaikeaa ensisijaistamatta perhettä. Joka nyt on omillaan, ainakin lapset. (Rukous sinne jonnekin).
Apua!
Työelämässä on ihan mukavan tylsää. Kun ja jos jaksan ymmärtää kaikkea sitä öisin valvoessa ja mietttiessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että vieläkä kannattais (kerran) repästä ihtesä irti näistä vakioympyröistä ja luoda uusi, oma elämä. Vai onko jo liijan myöhästä? Joskus tuntuu että jos ainakin nämä viimeset vuodet sais tehä niinkun haluaa...
väärin sehän on plekkää ylösnousua vaan kun 0n 50 , ei hetken rauhaa.
Itse saat päätellä minkä vuoksi :)
kaikenlaisten vaivojen vuoksi joita tulee enenevässä määrin...
elämä vasta on alkanut :=))
Mitä pitäis sitten tehdä? Vielä on kymmenkunta vuotta työelämää jäljellä, niin miksi pitäis vaatia itseltään enempää?
Mulle riittää, kun työpäivän jälkeen pidän kunnostani huolta. Käyn salilla, lenkillä, uimassa jne. Voin hemmotella väliin itseäni käymällä ulkona syömässä, teatterissa, juhlimassa ystävien kanssa, väliin matkustelen jne.
Niin pysyy henkinen vireyskin yllä.
Me vanhetaan, mutta se pitää vaan hyväksyä :=))
Haaveita ihmisellä pitää aina ollakin. Niitäkin voi ainakin osin toteuttaa, kun oikein on tahtoa :=))
sinun jutuistasi huokuu elämänmyönteisyys. Pidä siitä kiinni.
että jos ja kun huomaa miten fyysinen kunto alkaa laskea, tulisi pikimmiten ryhtyä siitä huolehtimaan ja toteuttamaan niitä suunnitelmia, joita on vanhuuden vapailleen kaavaillut, voipi olla että eläkkellä on kunto jo niin huono ettei onnistukaan moni asia saati sitten sekin, saako sitä vielä täällä siinä iässä tallailla ja maistella elämää.
Rypyistä voisi sanoa kun niitä tulee että puhutaanhan sitä naururypyistä ja tämänikäiset ovat nauraneet jo koko kehollaan...