kauan tämä kädenvääntö kestää? Välistä älyllistä shakkia siirtoineen tai risti nollaa kiikun kaakun. Toisitko edes porkkanoita pollelle palkinnoksi hyvistä yrityksistä? Tai valkosipulia.
Pelejäpelejä
tuliharja haa
3406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Diogeneen tie (tarina):
Eräänä päivänä Diogenes söi lautasellista linssejä erään talon kynnyksellä istuen. Koko Ateenassa ei ollut mitään halvempaa ruokaa kuin linssit.
Toisin sanoen linssien syöminen merkitsi sitä, että syöjä oli äärimmäisen huonossa tilanteessa.
Ohi kulki keisarin ministeri ja sanoi:"Voi sinua, Diogenes! Jos oppisit olemaan alistuvaisempi ja palvoisit keisaria hieman enemmän, sinun ei tarvitsisi syödä linssejä!".
Diogenes lakkasi syömästä, kohotti katseensa ja katsoi äveriästä keskustelukumppaniaan tiukasti. Sitten hän vastasi. "voi sinua, veli. Jos oppisit syömään hiemen linssejä, sinun ei tarvitsisi alistua ja palvoa keisaria niin paljon!."
- Tälläinen on Diogeneen tie. Se on itsekunnioituksen tie, jota kulkiessamme kunnioitamme omaa arvokkuuttamme enemmän kuin hyväksynnän tarvettamme. Me kaikki tarvimme muiden ihmisten arvostusta. Mutta jos joudumme sen vuoksi luopumaan olemasta oma itsemme, muiden arvostus ei ainoastaan ole liian kallista, vaan se muuttuu myös epäjohdonmukaiseksi etsimiseksi: alamme muistuttaa miestä, joka etsi muuliaan kaikkialta kylästä samalla kun ratsasti....omalla muulillaan.
Varovasti, varovasti siis hyväksynnän/arvostuksen hakemisen ja antamisen suhteen, ettei oma itsenäisyys, arvokkuus häviä.
Kun et tiedosta olevasi riippuvainen muiden näkemyksistä, elät vapisten, koska muut saattavat hylätä sinut. Olet oppinut pelkäämään hylkäämistä kuten me kaikki
" Jos sinulle käy yhtä "onnekkaasti" kuin Papinin henkilölle ja maailma kääntää sinulle selkänsä, voit helpottaa tilannettasi vain huomaamalla kamppailusi hedelmättömyyden.
Sillä jos niin ei käy,
Jos sinulla on niin "huono onni" että sinut hyväksytään ja sinua imarrellaan,
niin....
sinut on hylätty omalle tietoisuudellesi vapaudesta ja sinun on pakko päättää:
sitoutuminen vai yksinäisyys.
Olet vankina, sinun on valittava oletko mitä Sinun pitää olla, vai
oletko ei-mitään ei kenellekään.
Ja siitä lähtien...
voit OLLA, mutta vain yksin, ja yksin itsellesi.
tehdä alkeisteoriatason "leikkejä" joukkohyväksynnän tms.suhteen. Kukaan itsenäinen ihminen ei hätkähdä jos tulee ns.erotetuksi laumasta/ryhmästä tai sitten jos hänet siihen väkipakolla yritetään liittää (mikä tietysti on ollut enemmän haitallista, kuin eristäminen).
Sillä jos tuollaisiin hyväksymisiin liittyy ehtoja, joudumme olemaan sitä, mitä muut "jotka rakastavat meitä niin..", painostavat meitä olemaan, painostavat meitä tekemään ja painostavat meitä ajattelemaan, menettää ihminen omaa itseään liiaksi ja joutuu tuuliajolle ja todellakin riippuvaisiksi ihmisistä.
Jostain syystä itse jo pienestä pitäen pysyttelin tietoisesti erossa ns.ryhmistä tai laumasieluisuudesta, eristetyksi tai hyljeksityksi en itseäni koskaan tuntenut, joten nyt kyllä pännii jos liikaa yritetään "sitouttaa" vanhaa ihmistä muiden tahtiin. Ihmisiä pitää kohdata vähän toisella tavalla ja sitä ihmistä itseään arvostaen ei sitä mitä haluaisi toisen olevan.