kovasti. Miksi sen niin pitää olla?
Vaikka naisten väliset suhteet ovat ihania, niin miksi ne paljolti kestää niin vähän aikaa?
Moni kirjoittaa "mulla on ihana tyttöystävä, olemme olleet jo pitkään yhdessä, peräti 2 vuotta".
Eikä 10-15 vuottakaan ole pitkä aika.
Sekin menee että hujahtaa ohi.
Jos joku pari nyt lähellekään niin kauan yhdessä kestää?
Harvempi taitaa olla elämän pituisessa liitossa? Vai kuinka?
Vaikka naisten väliset suhteet ovat ihania, niin miksi ne paljolti kestää niin vähän aikaa?
Moni kirjoittaa "mulla on ihana tyttöystävä, olemme olleet jo pitkään yhdessä, peräti 2 vuotta".
Eikä 10-15 vuottakaan ole pitkä aika.
Sekin menee että hujahtaa ohi.
Jos joku pari nyt lähellekään niin kauan yhdessä kestää?
Harvempi taitaa olla elämän pituisessa liitossa? Vai kuinka?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Suhde on kestäny 4v, ja toivon että kestää ikuisesti :)
on se että ihania ja taas ihanampia naisia on niin paljon että on sääli jymähtää siihen yhteen loppu elämäksi ; )
valloittaa uusia ihania naisia ja nauttia heistä kaikin tavoin,kestää minkä kestää,kerran täällä ollaan leidiis!
Teit tahallasi tämän! Teit sen vikan kerran minun kanssani! Anteeksi en pysty antamaan, en koskaan en ikinä! En ole kuin muut naisesi, en jaksa tempauksiasi enään tämän pitemmälle. Nuku missä ja kenen kanssa haluat, minulle olet ilmaa. Ovelleni on turha pyrkiä. SE ei enään sinulle aukea!!!!!
Kunhan olisi alkajaisiksi vaikka kaksi kuukautta.
pitkää suhdetta elämässäni; 6, 13 ja 7 vuotta. Ensimmäinen loppui avioliittoon, toinen kolmanteen ja kolmas oli elämän pituinen, hänen elämän.
Pitkiä suhteita kyllä on. Tunnen esim. parin, joka ollut yli kymmenen vuotta yhdessä. Täällä palstalla pyörii varmaankin enemmän sinkkuja kuin niitä joilla on suhde.
Naissuhteeseen kohdistuu kuitenkin paineita eri tavalla kuin vaikka heterosuhteeseen, jota suku ja yht.kunta tukevat paljon enemmän. Heteroputkessa eläminen on yksinkertaisempaa ja helpompaa. Ja onhan heteroillakin monenlaisia lyhyitä virityksiä.
Minäkin ihmettelen sitä mihin ne tunteet "häviävät". Olisin yhdessä yhden naisen kanssa, mielelläni. Luovutetaan vain niin helpolla.. Tunteet muuttuivat, sanoi hän. Ja silti olen hänelle tärkein. Hmmm.. Kai ne tunteet muuttuvatkin, pitkässä juoksussa. Kaikilla. Ja ongelmia tulee jossakin vaiheessa aina joka suhteeseen. Ei se alkuhuuma kestä ikuisuutta, ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Jos rakastaa, niin miksi luovuttaa? Ei se vaihtamalla parane. Olen vain niin pettynyt taas tähän...
niin monet pakenevat nykymaailmassa koska tää on aika painetta ja kuvitellaan että elämä voisi olla helpompaa kun vaihtaa paria usein, mutta eihän todellisuus mene niin. mitä enemmän juokset sen enemmän ihminen menee solmuun ja lopulta voi löytää itsensä jostain ihan muualta mistä haaveili. joskus kannattaisi pysähtyä ja ajatella mitä elämällä olisi oikeasti tarjottavana. mennä kohti vaikeita asioita ja kohdata ne, ehkä sitten elämä antaisikin enemmän ja suhteetkin pysyisivät kestävämpinä. tuntuu vaan että ihmiset on välillä niin pihalla itsestään että sillon ei myöskään suhde voi kestää, koska ollaan niin pihalla kaikesta aidosta ja pysyvästä. Haetaan vaan hyvä olon tunteita ja hukataan itsensä todellisuudesta, missä tunteita on joka lähtöön ja suhteessa oleminen on kasvamista yhdessä, ei niin että toinen repii toisen tyhjäksi jne... mut onhan meitä ihmisiä jotka uskaltavat kohdata hyvin vaikeitakin asioita ja taistella ja yrittää eli ei kannata masentua liikoja tai luovuttaa. jonain päivänä aika, paikka ja hetki on oikea ja silloin voi tavata sellaisen ihmisen kenen kanssa kaikki voi olla mahdollista :) joskus sinne löytäminen on vain haastavaa, mutta lopulta miksi ihmisellä pitäisi olla kiire yhtään mihinkään? onhan oma elämäkin arvokasta ja sitä kannataa myös huomioida eikä vain odottaa että toinen tulisi ja tekisi elämästä onnellisen.
kanssasi samaa mieltä.
"Ei se vaihtamalla parane"
Jokainen ihminen on yksilö ja oma persoona.
eli uskon, että suhde parantuu vaihtamalla.
Toisten ihmisten kanssa ollaan erilaisia ja henkilökemiat ja muut asiat sopivat paremmin yhteen.
Toisten ihmisten kanssa ollaan ensitapaamisesta asti, kuin vanhoja tuttuja ja toisten kanssa juttu kangertelee.
Joskus toinen ihminen, vaan osoittautuu ihan toiseksi mitä alunperin antoi ymmärtää.
Voi mennä kuukausia ja huomaatkin, että tämä ihminen ei ole se miksi olet luullut.
Silloinhan toiseen ihmiseen pettyy ja tulee negatiivisia tuntemuksia ja silloinhan tunteet muuttuvat.
Ja silloin on helpompi toinen ihminen jättää ja unohtaa.
Aina ei pelkkä rakkaus riitä.Jos muut ongelmat ovat suurempia.
Silloin huomaat, että vapaudut ja saat mielenrauhan ja elämäsi on helpompaa.
Henkinen taakka helpottuu.
Parempi elää yksin, kuin huonossa suhteessa toisen kanssa,ja voit huonosti.
Miksi olla yhdessä ihmisen kanssa, jos hänen kanssa ei ole hyvä olla ja laittaa oma ja toisen elämä pilalle.
Väkisinkään yhdessä olosta ei tule mitään.
T: Avioliitossa ollut yli 20v.
Nähnyt ja kokenut ala ja ylämäet ja välillä mennyt tasasemmin.
Periksi ei annettu ja mentiin päivä kerrallaan eteenpäin.
Kunnes päätettiin erota.
Joskus on, vaan otettava järki käteen ja tunnustettava itselle ja toiselle, että homma ei toimi ja voi huonosti tässä suhteessa.
Eli silloin on parempi ottaa eri osoitteet.
Taisteltu on ja ei olla helpolla periksi annettu :)
"Ei se vaihtamalla parane" :DD
niin nythän olikin kyse 1-2 vuoden pituisista suhteista ja siitä ettei nykymaailmassa yritetä tarpeeksi. itse olet hienosti ton tien taistellu ja et ole luovuttanut hetkessä vaikka myöhemmin todennutkin että vaihtamalla voi onnistua suhde jne. toki voi ja tietää taas enenmmän elämästä kun on käynyt prosessit läpi ja on eheämpi ehkä uuteen suhteeseen :)
Onpa sulla luulot. Lesbosuhteet ne eivät kestä 2 vuotta on usein jo paljon, eikö?
lueppa viestit järjestyksessä niin ehkä ymmärrät mistä oli kyse :) kukaan ei sano kenellekkään että sun pitäs tehdä sitä ja tätä vaan jokainen elää tyylillään.
nyt olen kypsempi ja "viisaampi" aloittamaan uuden suhteen.
Ja olen oppinut tuntemaan itseäni ja nyt tiedän mitä haluan uudelta elämänkumppanilta ja myös itseltäni, että suhde toimii ja molemmilla olisi hyvä olla.
Suhdetta täytyy hoitaa, se ei toimi itsestäänselvyytenä päivästä toiseen.
Sehän onkin kummaa monesti autoa,pihaa,taloa ym hoidetaan ja huoletaan, mutta se parisuhde jää hoitamatta.
Tuo yli 20v kestävä suhde oli hetero avioliitto.
Mutta nyt olen valmis uudenlaiseen ja parempaan elämään.
Mutta varmaan nykypäivänä luovutetaan liian helposti ja ei kestetä ongelmia.
Eli mielluummin jätetään ja etsitään uusi, kuin että käytäs ongelmat läpi ja yritettäs löytää niihin ratkaisu.
niin ei toimi ja silloin laittaa vain pilalle oman ja toisen elämän jos jää kituuttamaan väkisellä. Vain masokisti ajattelee ettei vaihtamalla muka parane. tai sitten omat odotukset on liian korkealla ja tavoitellaan täydellisyyttä..kukaan ei ole täydellinen. et voi muuttaa ketään muuta kuin itsesi, turha odottaa että toinen osapuoli muuttuisi. tärkein asia on pitää huolta itsestään. kyllä sen itse tietää toimiiko suhde vai ei.
Aikuisilla naisilla suhteet kestää kauemmin ja ehkä elämän loppuun asti.
Itsekin kun aloitin vähän niinkuin painostuksesta ekan pitkän suhteeni, joka kesti 12 vuotta kaikki meni jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen päin helvettiä -> minulla oli samanaikaisesti kymmenkunta lyhyempää suhdetta ja sillä tavalla jaksoin kotona olevaa helvettiä.
Nyt kun olen kypsä aikuinen nainen ja onnellisessa toisessa pitkässä suhteessani (yli 10 vuotta)elämä onkin ihanaa eikä ole tarvinnut muiden sängyissä pyöriä. Toivon, että olemme elämänpituisesti yhdessä. Olemme myös rekisteröineet suhteemme. Silloin kun löytyy sielunsisko liitto kestää. Silti voi ihastua matkan varrella, mutta riittää kun saa flirttailla ja huomiota, ei tarvitse harrastaa seksiä, koska ei tarvitse todistella enää itselleen eikä muillekaan kuinka haluttava ja seksinnälkäinen nainen sitä onkaan.
kun et pääse tutustuun uusiin naisiin niitten ihaniin suloihin kun syyllisyys iskee,ei kantsi sitoutua liikaa sanon mä,kerta eletään ja toinen toista sulosempia naisia tulee vastaan.
sinkkuna 60 vuotiaaksi ja irtonumeroita harrastat, niin ehkäpä vanhuutesi elät onnellisena muistojesi kanssa.
Oot naimisissa?
Mun pointti tuossa "ei se vaihtamalla parane" ei niinkään ollut se, että kenenkään ei pitäisi kumppania vaihtaa ja erota ei pitäisi vaan elää huonossa suhteessa. Ei ei ei. Tätä en tarkoittanut. Tottakai on syytä erota jos homma ei toimi. Mutta sitä vain, että eikö ihmisille mikään riitä?
Millainen onnentunne se on oltava koko ajan päällä, että suhteessa jaksaa? Eihän kaikki ole aina yhtä onnea. Mulle onni olisi tavallinen arki ihanan naisen kanssa, joka rakastaa ja muistaa sen silloin tällöin pienin elein myös minulle näyttää :). Tasapainoinen ja toista arvostava suhde, jossa jaetaan ilot ja surut ja rakastetaan. Mitä rakkaus on? Se tuntuu olevan eri ihmisille eri asioita. Ja tietysti olen onnellinen myös yksikseni, eihän toinen sitä onnea saisi kokonaisuudessaan rakentaa.
Kohtasin juuri sielunsiskoni ja kaikki meni hyvin. Mutta eräänä päivänä hän vain halusi enemmän. Ei tiennyt enää tunteistaan minua kohtaan. Ja kaikki se tuntuu uskomattomalta. Miten näin kävi? Mutta kenenkään kanssa ei voi väkisin olla, tietystikään. Mutta kaikki tämä vain sai pohtimaan että mikä ihmisille tässä maailmassa riittää...?
Ja sitäpaitsi taidan ollakin härnääjä ennemmin kuin sängyssäpyörijä...vitsi vitsi -> tuntuu vielä mukavammalta kun joku haluaa sua, mutta et anna kuin omalla kullalle:-)
voi beibi,
hoh hoijaa, että haluaisit päästä tutustumaan muiden naisten suloihin? niin mitäköhän nämä sulot on? siis fyysisiä ulokkeita ja sisäkkeitäkö meinaat?
rakkauden osoittaminen ja oikeasti toisen kohtaaminen on kyllä niin monitasoista... siis paljon muuta kuin vain fyysisiin suloihin uppoamista. jäät kyllä paljosta paitsi, jos jäät vaan visuaaliselle tasolle...
Jos pelkää toisen menettävänsä taas eli on kiinnipitävä niin taatusti menettää, se on itseään toteuttava ennustus.
Jos taas on vaihtaja eli uskaltaa luopua, niin silloin ei jää koskaan yksin.
Tuntuu, että elät hieman ruusuisessa tai vanhanaikaisessa maailmassa, jossa aika ja kehitys on pysähtynyt. Sinulle 15 vuotta parisuhteessa on lyhyt aika, toiselle se saattaa tuntua elinkautiselta.
Minusta jokaisella ihmissuhteella, ei vain parisuhteella on oma elinkaarensa, ja joskus suhteen kesto ei riipu edes omasta tahdosta. Ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan elinikäisiä, mutta niille on luonteenomaista elämänmuutosten mukaiset syklit. Lapsuuden rakas ystävä saattaa unohtua murkkuiän kurimuksissa ja aikuisuuden kynnyksellä palata takaisin läheiseksi. Entisestä rakastetusta saattaa myös tulla kallis sydänystävä erosta huolimatta.
Huonossa parisuhteessa ei kannata itseään kuluttaa, jos ei enempää jaksa yrittää. Elämä on liian lyhyt suhteeseen jämähtämiseen vain senkään vuoksi, ettei halua toista loukata. Jos rakkautta on, suhdetta voi ja kannattaa yrittää paikata tai pitää vaikka taukoa ja tunnustella yksin elämistä, mutta joskus sekään ei onnistu.
Kuka nyt rakastuneena suhteeseen alkaa jos laskisi jo etukäteen että tämän kanssa vietän seuraavat viisi vuotta elämästäni, kun mistään ei elämässä ole yksinkertaisesti takeita. Kun puhutaan vuosista, ihminen ehtii kasvaa ja saada uusia murheita ja unelmia, joiden esiinnousua parisuhde ei välttämättä kestä.
Eikä parisuhteiden lyhyys ole vain lesbojen "ongelma", pätkäsuhteet ja lyhyet liitot ovat yleisiä myös heterosuhteissa.
Minulle suhde on elinikäinen, tai ainakin lähden suhteeseen sillä mielellä. En osaisi pitää kuukausien paussia ja sitten jatkaa siitä mihin jäätiin. Jos ei voi paikata niin minulla loppuu se suhde ja jos luoja suo syntyy joskus uusi.
huomaakin, ettei toista ilman voi elää. Tästä olen nähnyt elävän elämän esimerkkejä.
sen verran että monesti vähemmistöjen suhteet vaativat paljon enemmän, todella paljon, ympäristö ei välttämättä suhtaudu suopeasti erilaisiin ihmisiin.
Me seurustelimme 1.5 vuotta............ joka on ainakin minun mielestäni todella lyhyt aika.
Mutta kyllä siinä ajassa oppii alkoholistin tunnistamaan. Valitettavasti : / ......................................
parissa viikossa. Ei kannata jäädä yli vuodeksi kiintymään. Lähde kun näet ensimmäisen aamuryypyn.
alkikset osaa nää feikkaamiset,ovat siinä hyper mestareita!!eri asia jos asuu ydessä niin helpommin sen pystyy näkeen tai aavistaan,muuten uskomattoman hyviä näyteleen,huoh,puhun kokemuksesta :((((((
Jos olis syöksynyt Alkoon, olisit takavarikoinut sen pullot ja ottanut lasin täyteen ja alkanut juomaan. Olisitte voineet juopotella hetken yhdessä. Alku sekin??
jep, samaa mieltä. osaavat feikata ja myöntävätkin sen myöhemmin. kyllä siitä kertoo ärtymys alkoholin käytön jälkeen, kyvyttömyys lähteä kotiin bileistä ennen pilkkua ja loma- ja reissukännäys putkeen. en ole itsekään mikään absolutisti, mutta ei kiitos. alkoholiriippuvainen sotkee läheistensä elämän. niin se vain menee, vaikka olisi kuinka vahva persoona itse.
edes löytää naisen, joka haluaa pidempää suhdetta kuin yhden illan...Tuntuu, että kaikki haluaa vain kokemuksia tai pelkkää seksiseikkailua. Löydä siinä sitten jotain kestävää...
osasyy vähemmistöjen suhteiden lyhyyteen tai suuriin ongelmiin löytyy monesti ympäristöstä.
Saattaa tulla suuria ongelmia suvun kanssa, välien katkeamista.
Muutenkin ympäristön suhtautuminen saattaa herättää suurta huomiota, seurustella nyt samaa sukupuolta olevan kanssa..
toki heterotkin joutuvat törmäyskurssille suvun tai ympäristön kanssa mutta ymmärtäjiä on silti aina joukossa, näin vähemmistöillä ei ole vaan toisinaan saattaa joutua tekemään aivan ylivoimaisesti töitä suhteen eteen ja raastavia ratkaisuja.
Monesti aika auttaa tässäkin asiaa ja vaikka suku tulee hyväksymään ja olemaan ylpeä siitä omasta puolisosta.
Vaikka suhde menisi hyvin muuten niin ympäristön paineet voivat olla liikaa suhteelle, tästä syystä mielestäni monet lesbosuhteet eivät kestä.
pitkiä suhteita lepakko-piireissäkin! Läheinen ystäväni on viihtynyt saman naisen rinnalla jo reippaasti yli 10 vuotta (taitaa 15v. olla jo lähempänä...). Ja itsellänikin on meneillään suhde, joka hiljalleen täyttää 10 v. Ehkä olemme poikkeuksia, mutta niitä mahtuu mukaan :) Jokaiselle ei sovi kumppanin jatkuva vaihtaminen!