Kello on nyt 8:59.
Sinun on aika ja paikka.
Olen tulossa.
Kiirehdin.
Kun olen perillä
olet hautautunut käsiin,
kääntänyt kasvosi vasten muureja
joilla jo itkevät.
Nauravat kaikki toriemme lokit.
Etkö sinä huomaa että minua ei ole.
Ja että nyt
on vereslihaa arkaa,
ensimmäisenä tulehtumassa,
sanomassa kyllä kuin kädestä päivää.
Sinun on aika ja paikka.
Olen tulossa.
Kiirehdin.
Kun olen perillä
olet hautautunut käsiin,
kääntänyt kasvosi vasten muureja
joilla jo itkevät.
Nauravat kaikki toriemme lokit.
Etkö sinä huomaa että minua ei ole.
Ja että nyt
on vereslihaa arkaa,
ensimmäisenä tulehtumassa,
sanomassa kyllä kuin kädestä päivää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
noin kymmenen tuntia enemmän, kuin aika ja paikka
oli Hänen.
Tämä runo on harvinaista herkkua tällä palstalla,
upea alusta viimeiseen lauseeseen asti.
Mä katsoin alussa itse että se on vähän liian vaikea mulle itsellenikin, mutta eihän tuo nyt oikeastaan enää sitä ole. Runot kummallisesti kasvavat yhden nukutun yön yli - harmillisesti näin ei käy mulle itselleni... koskaan.
Kivaa päivääsi Lintsi.