itseäsi täysillä? Kaikilla on taipumuksensa. Joku on varmaan omalle kohdalleen kuullut lauseen "sun kykys kyllä menee täällä hukkaan, miks sä......"Jne. Näyttelijäntaipumus esim. Mullakin ois vahvana, se taipumus. Koulussa opettajat usein kannustivat siihen suuntaan. Mutta itse ainakaan en olis napista painettaessa koskaan sitä mitä pitäisi. Eli jäi vain taipumukseksi ja joskus tutussa seurassa iskee se toteutuminen, itsellekin yllätyksenä. Onnellinen voi olla tietysti jo pelkästä taipumuksesta, kun tietää että kyllä löytyy sit taas joskus. Taipumuksia ja taitoja on monilla, vahvoina. Luuletko että elämä jää vajaammaksi kun ei "päästele täysillä" ja kuitenkin tietää että pystyisi jos.....
toteutatko
woude
14485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...josta kirjoitit, niin sanon, että en toteuta itseäni täysillä. Se johtuu siitä, että minulla ei olisi mahdollisuutta elää täysillä, koska Aika loppuisi kesken.
Mulle riittä joistakin asioista pelkkä tieto, että kyllä sen tai/ja sen kykenisin tekemään, jos olisi aikaa ja tosiaankin haluaisin.
Esim. mulla on taipumusta kuvaamataiteeseen. Nuorena piirsin ja maalasin paljon, silloin se onnistui, kun tein sitä päivittäin. Sain tyydytystä onnistuneista piirrustuksista.
Nykyään en piirrä niin paljon, ja taidot sen myötä rapistuu. Tulisihan se takaisin, kun kovasti harjoittelisin, mutta veisi aikaa. Eli siinä, missä nuorena olisin maalannut lyhyessä ajassa taulun, niin nyt tekisin samaa taulua älyttömän kauan. Ja lopputulos olisi varmasti paljon huonompi.
Elän täysillä valikoiden. Muutaman vuoden muutamia asioita ja sitten vaihdan johonkin toiseen ja patikoin sitä muutaman vuoden. Sopii mulle.
oot onnellinen kun oot älynnyt lähteä eteenpäin, toteuttamaan. Etkä jäänyt haikailemaan "taidon perään". Olen samaa mieltä että valintaa kannattaa ajan ja realistisien mahdollisuuksien rajoissa suorittaa. Ja ihmisellehän löytyy varmaan useampia vaihtoehtoja toteuttaa-kaikille.
Opettajien mukaan musta piti tulla kirjailija. Ei tullut. Isukin mielestä musta piti tulla filmitähti. Ei tullut elizabethtayloria. Mamman mielestä musta olisi pitänyt tulla naapurin sikafarmarin vaimo. Ei riittänyt kutsumusta.
Joten nyt vaantällaisena toteutumattomana palomaisena lentelen miten sattuu.
Kansakoulun (nyk. peruskoulun) päästötodistuksessani on erikoismaininta -Omaa taiteellisia taipumuksia-. Tiedän, että perusolemukseltani olen luova.
Olen hionut koko elämäni kykyjäni harrasteiden muodossa, mutta ammattia niistä ei koskaan tullut. Tai miten sen nyt ottaa joiduin toki käyttämään eri työtehtävissäni luovuutta.
Olen saanut aikaan jotain, joka antaa aihetta nauttia kykyjeni esiintulosta.
Taiteellisuuteni on siirtynyt lapsiini, jotka ovat valinneet ammattinsa sen mukaan. Lapsissani elää ja voimistuu uusi ja voimakas taiteilijasukupolvi ; ) En tietenkään ota kaikkea kunniaa itselleni, sillä x-mieheni geenit olivat myös luovuudelle otollisia ; )
Eikö taiteellisilla ihmisillä ole useimmiten vahva empatiakyky, koska heillä on taito kuvitella itsensä erilaisiin tilanteisiin.
Pysytkö sinä, Mandi, kokemaan empatiaa ketään muuta kuin itseäsi ja lapsiasi kohtaan (toki upea asia, että lapset ovat elämässäsi tärkeimmällä sijalla ja kerrot heistä lämpimääm sävyym), mutta entäpä muut? Pystytkö tuntemaan tuskaa niiden ihmisten puolesta, jotka kokevat vastoinkäymisiä tai ovat menettäneet läheisiä ihmisiä tai muuten ovat ahdingossa?
Mistä johtuu, että miellän sinut kylmäksi ja kovaksi ihmiseksi? Ihmisen ei tarvitse olla kylmä ollakseen silti vahva luonne.
jonkinlaista luovuutta.
Kyllä empatiakykyni on vahva. En voisi luoda uutta jos en pystyisi saistumaan. Joku aika sitten kirjoitin, että olen kuva-ajattelija. Luon kuvasarjan kuulemastani tai lukemastani, silti säilyttäen realismin.
Kova olen silloin kun asiat niin vaatii.
Ei empatia ole sitä, että lähimmäistesi vaikeuksia selvitellessäsi silität hellästi heidän päätään ja puhut ymmärtämyksestä, mutta et ole sitoutunut sanoihisi.
Joskus vastapuoli rukoilee kiukussaan, että hänet palautettaisiin maanpinnalle ja realiaikaan, ymmärtämään asioita, joita on mahdoton palauttaa entiselleen, ja tuon toden hyväksyntään.
En tiedä mistä miksi luokittelet minut kylmäksi ja tunteettomaksi. Minä en itse henkilökohtaisesti ole luonut kehenkään palstakirjoittajaan minkäälaista tunnesidettä.
Saatan sinisilmäisyyttäni vastata ketjuun josta saan kipakan uloslähdön ja mietin huulipyöreenä, mistähän tuokin nimimerkki on suuttunut ; )
Olet ihan oikeassa, on paskaveden pyörittäjiä ja sitten todellisia siistijöitä ; )
ei voi puhua taipumuksena mutta jos omaa luonteen että kuulee "rivien välistä" ja välittää kuulla. Voi auttaa lähimmäisiään kun ottaa heidät todesta. ja mikä taito senkään edelle voi mennä.Sellasia ihmisiähän maailma tarvihtoo.
Oletko huomannut, että jos aloitus on kuten sinulla nyt kyvyistä ja taipumuksista ja meikäläinen vastaa ja kertoo omistaan. Mitä tapahtuu? Luonneanalyysejä ja alipalkattuja ammatteja alkaa vuotaa kehiin.
ja sitä just en tajua, tarkoitusperiään, joillakin.
Halusinkin kuulla mielipiteesi, ymmärsit ja se on hyvä, mutta nyt kiiruhdan pukinpolttoon, kävin jo haudoilla. Kivaa iltaa sinulle voi olla, että vielä myöhemmällä pistäydyn turisemassa.
mukavaa ehtoota!
joka pitää suorittaa loppuun täysillä. Mitä enemmän hosuu, sitä vähemmän saa aikaan ja sitä pikemmin se loppu tulee. Rauhoittumalla ja rentoutumalla pääsee pidemmälle.
Kaikkeen pystyisi, mutta on viisautta valita jotakin ja keskittyä siihen vähän muita paremmin.