nukutus vaatii vieressäolon

Sain kerran nukkumaan ilman kiukutteluja, ei inahtanutkaaan... hetkinen, ei... se olikin tyttären uusi new born -nukke...


Joo, eli semmosia nuo pakkaa olemaan. Meillä ainakin koko ajan joku huutaa: vauva, taapero, leikki-ikäinen, ekaluokkalainen, esimurrosikäinen, murrosikäinen... kun milloinkin ja kuka mistäkin. Välillä sitten huutaa äiti - noloa...

Mutta sylissä täytyy pitää ja PALJON. Kun tunneakut on ladattu hyvin, voivat vaikkapa hetken nukkuakin :). Hyvä jos saa olla sylivauva, pidä vaan paljon sylissä, niin itsetunto kasvaa hyväksi!

sellaisia ne vauvat vaan tuppaa olemaan. on vähän vanhanaikaista ajatella, että lapsen sylittely tekisi tästä jotenkin erityisen "sylivauvan". vauvan paikka on sylissä, se luo vauvalle turvallisuuden tunteen ja sitä kautta terveen itsetunnon.

edellisten kanssa. Läheisyyttä ei voi antaa lapselle liikaa. Vaikka anoppi ja oma äitini kauhistelevatkin kun vauva on kokoajan menossa mukana, milloin sylissä, milloin rinnalla ja milloin sitterissä seuraamassa perheen menoa. Pitäisi kuulemma antaa vauvan olla itsekseen jotta oppii olemaan yksin... Ja pöh! Päivisin vauva nukkuu omassa sängyssään ellei sitten ole sattunut nukahtamaan sitteriin. Yöllä hän nukkuu meidän sängyssä. Ikää vauvalla nyt 2,5 vko.

Esikoinenkin oli samanlainen "sylivauva". Hieman vanhempana nukutin hänet pötköttämällä hänen vieressään meidän sängyssä. Yöunille siirsin hänet omaan sänkyynsä, ja jos hän meinasi herätä siirtämiseen, istuin pinnasängyn vieressä ja silittin häntä tai pidin kättä hänen päällään kunnes hän nukahti taas. Päiväunet hän sai nukkua meidän sängyssä.

Parivuotiaana nukuttaminen sujui omaan sänkyyn niin että istuin tuolilla hänen sänkynsä vieressä. Ja nyt kolmevuotiaana poika nukahtaa päiväunille itsekseen sadun jäkeen, mutta yöunia varten minun (tai miehen) pitää olla hänen seuranaan kunnes hän nukahtaa koska hän on alkanut pelätä mörköjä :)

Näin meillä, ja ihan hyvin on sujunut.

t. ML

Nukutin meidän vauvan sylissä,keinutuolissa keinuen,josta kannoin pinnikseen 1v3kk asti. Siitä eteenpäin olen mennyt viereen "nukkumaan"(jatkettavasänky) kunnes on nukahtanut ja hiippaillut pois. Tytöllä ikää nyt 1v5kk.

ja sitten jossain 4kk:n ikäisenä hän ei enää halunnut nukahtaa syliin (rimpuili siinä), joten kokeilin laittaa pinnikseen (annoin tutin ja unikaverin) ja sinne hän nukahti. Itse istuin sängyllä siinä vieressä, kunnes tyttö oli unessa. Nyt neiti on 5,5kk ja nukahtaa edelleen omaan sänkyynsä. Olen vieressä...välillä silittelen, välillä laulan unilauluja, välillä vain olen ja katson kun tyttö räplää unikaveriaan ja nukahtaa.

Alkuun otin kans paineita, että tottuuko lapsi sit koskaan nukahtamaan itsekseen jne. Mutta kyllä se tottuu ja oppii. Eli nukuta rauhassa syliin, niin pitkään kuin siihen nukahtaa ja niin pitkään kuin sinä jaksat kantaa. =)

Älä nyt hyvä ihminen huudata vauvaparkaa tunteja päivittäin! Eihän tuonikäisen tarvi yksin nukahtaa, hän oppii sen kyllä aikanaan. Ensin pitää mm. oppia että äiti on olemassa vaikkei sitä näykään, ja se on kehitysvaihe jota ei voi "opettamalla" aikaistaa.

Meidän kuopus nukkui ekat 3kk vain lähestulkoon iholla, siis kantoliinassa tai vieressä. Ei yksin sängyssä, vaunuissa tms. missään. Ja senjälkeen hän yhtäkkiä jäikin iltaisin yksin sänkyyn nukahtamaan ilman itkuja.

Ei vauvaa voi opettaa sylivauvaksi. Ne ovat sylivauvoja luonnostaan. Eivät ne edes voi itsenäistyä jos niillä ei ensin ole sitä tiivistä syliä josta sitten lähteä itsenäistymään.

ja tytöllä ikää 1.5 vuotta. Se on niin ihana että ei sitä raski yksin petiin laittaa etsimään unta:)Ja tuskin mun rippileirille tarvitsee lähteä häntä enään nukuttamaan. Eli mä sylittelen niin kauan kun lapsi haluaa;) Samalla sitä voi katsoa telkkaa äänettömällä ja hyvällä syyllä istua "tekemättä mitään".

nukahtaa ilman rääkymisiä syliin kun katselen telkkaria tai luen, tai sänkyyn imetettäessä tai kun vien sänkyyn kun hereillä, puuhailee siellä hetken itsekseen ja sitten nukahtaa. Päivällä nukahtaa kun laittaa rattaisiin, ei vaadi heijaamista tai sitten syliin. Ihmevauva kyllä, ihanan helppo!! jottette ihan vihreäksi mene, niin kerron että esikoisen kanssa jouduin tekemään kaikki temput, niin ihmeen erilaisia lapset ovat.