Erostamme on reilu vuosi, mies löysi uuden ja minä jäin yksin lapsemme kanssa. En hyväksy uutta puolisoa lapsemme elämään, koska koen, että jos mies ei kestänyt lapsiperheen arkea entisessä, on turha sitä leikkiä uudenkaan kanssa. En suostu että lapsemme tapaa tätä uutta. Tilanteemme on todella hankala, keskustelut lastenvalvojien kanssa ei ole tuonut ratkaisua riitaamme. Lapsella on oikeus isään, mutta olen ilmoittanut että jos uusi puoliso kuuluu lapsen elämään, niin lapsi saa mennä sitten kokonaan isänsä luo. Tämä ei käy isälle, koska hänen mielestään vaatimukseni hankaloittaa hänen elämäänsä. Lapsenvalvojien mielestä, lapsi ei voi mennä isälle kokonaan, koska se satuttaa liikaa lasta. Isä on ilmoittanut että hänen uusi puolisonsa kuuluu lapsen elämään, mutta minä en sitä hyväksy. Lapsi ei ole tavannut isää nyt vajaaseen puoleen vuoteen, hän on kahdeksan. Lapsi ei ole ilmaissut minulle eikä lastenvalvojille, että häntä asia harmittaisi vaikkei isää tapaakkaan. Itselleni asia on pahempi, koska tunnen tekeväni väärin, mutta en yksinkertaisesti pysty hyväksymään asiaa. En tarvitse moraalisaarnaa lapsellisuudesta ja erokriisistä, vaan selkeää apua, miten selviämme. Uudet puolisot ovat varmaan ihania, mutta erossa heillä pelaaminen, ei auta ketään, ainakaan jäljelle jääneitä.
Eron vaikutus
Kuka on voittaja
16899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
itsekin: Teet väärin!
En minäkään ymmärrä exän suhdetta 15 vuotta nuorempaan "heitukkaan",mutta koska asiaan en voi vaikuttaa enkä halua lasta rankaista isänsä (typeristäkään) valinnoista,en puutu niihin hetkiin,kun lapsi on isänsä luona. Vaikutan niihin asioihin,mihin voin ja mihin minulla on oikeus, ja luulen,että kyllä se lapsi selviää isän uudesta onnesta ihan kohtuullisesti :)
Huom: Mikäli se uusionni käyttäytyy inhimillisesti lasta kohtaan.
Eipä neuvostasi paljon apua ole, vaikka tiedän tekeväni väärin, ei se muuta ajatteluani eikä toimintaani. Uusi ei kuulu lapseni elämään en sitä hvyäksy. Onko lapsi jatkossa ilman isää?
ajatus siitä,että teet väärin LASTA kohtaan,pysty muuttamaan ajatusmaailmaasi?
Minun exäni ilmoitti toissa päivänä,että jos en tee hänen mielikseen erästä asiaa,hän ei ota lasta isänpäiväksi luokseen. Mitä luulet,kumpaankohan tuo lyönti enemmän sattuu,minuun vai lapseen..
En minä osaa muuta sanoa,kuin että et sinä sille asialle mitään mahda.
En ole tavannut mieheni lasta ed liitosta koko yhdessä olomme aikana, jota jo neljä. Minua se ei haittaa, elämme elämäämme näin. Minä hyväksyn sen tosiasian ettei äiti halua minua lapsen elämään, enkä halua toista loukata. Mieheni myös haluaa rauhan säilyvän jo ihan lapsenkin takia, koska ajattelemme että lapsen etu on ensin. Mies käy lomailemassa lapsen kanssa ja minä teen omieni kanssa silloin muuta. Joskus suuri myönnytys ex-puolisoa kohtaa takaa paremman elämän kaikille. Toivon että ex-puolisosi kunnioittaisi sinua edes tämän verran, koska minusta vaatimuksesi ei ole kohtuuton toteuttaa ja meidän uusioiden pitäisi myös se hyväksyä.
sujuu.asutteko te yhdessä miehes kanssa?musta vaan äiti ei yksin päätä sitä miten isä aikansa käyttää lapsen kanssa,jos hän on uudessa suhteessa ja asuu tämän takia,miksi pitäisi poistua omasta kodista vain siksi kun miehen ex niin vaatii. mitäs kun tämä äiti löytää uuden miehen ni mitäs sitten?pitääkö tämän isän hyväksyy sitten tämä mies lapsen elämään,ikinä ei tästä aiheesta puhuta,millä tavalla tämä poikkeaa uudesta naisesta??????
että kun mies löysi uuden naisen, en voinut kuvitella, että lapsemme menisivät isänsä luo sillon tai olisivat missään tekemisissä hänen naistensa kanssa. Meillä mies ymmärsi täysin kantani, eikä tuonut niitä naisiaan meille eikä pakottanut lapsia heitä tapaamaan. Koska lapset eivä tarvitse heitä elämään millään muotoa. Heillä isä on ja äiti, se riittää ja muita sukua ympärillä. Me haluttiin että kukaan ulkopuolinen ei tule sotkemaan lasten elämää enempää.
Sanoin samaa, että jos lapset haluavat isänsä naikkoset elämään, niin m inä poistun kokonaan heidän elämstään, enkä halua heitä enää tavata. Jos he haluavat minut vaihtaa isänsä uuteen naiseen, heittää minut pois elmästään, niin okei minä häiviän mutta häiviän sitten kokonaan. He eivät halunneet minua vaihtaa, joten ex miehen kanssa sovimme, että naikkoset ei kuulu lasten elämään, eikä ole kuulunut.
Sen tähden he ovat nyt ihania nuoria, joita ulkopuoliset ihmiset eivät ole haukkuneet eikä muutenkaan vaikutttaneet heidän elämään ja antanut huonoja vaikutteita.
Kyllä minä olisin syvästi loukkaantunut, jos lapset olisivat minut johonkin naikkoseen vaihtaneet, minä joka heidät olen vauvasta asti hoitanut ja huoltanut. Mutta koska en siedä sitä että jotkut vieraan ulkopuoliset naikkoset olisivat olleet lastemme kanssa tekemisissä, niin tämä oli meille paras ratkaisu.
Olisin aina saanut pelätä, miten lapsiamme olisi vieras ihminen kohdellut, ja kuinka paljon se haukkuu lapsia ja minua, puhuu perättömiä ym. Siihen minusta ei olisi olut. Onneksi ex mies tajusi, että lasten on saatava elää rauhassa ja hyvää lapsuutta, eikä riekkua missä sattuu ja kenen kanssa sattuu.
"Sanoin samaa, että jos lapset haluavat isänsä naikkoset elämään, niin m inä poistun kokonaan heidän elämstään, enkä halua heitä enää tavata. Jos he haluavat minut vaihtaa isänsä uuteen naiseen, heittää minut pois elmästään, niin okei minä häiviän mutta häiviän sitten kokonaan."
Kamalin uhkaus mitä vanhempi voi lapselleen sanoa, on uhata ettei enää koskaan tule olemaan osa lapsen elämää. Sinä liitit siihen vielä ehdon, että lapsen on toimittava sinun tahtosi mukaan, jotta pitää sinut elämässään. Mitä vaihtoehtoja pieni lapsi voi käyttää? Kai muistit pelotella vielä sillä, että isä kuitenkin todennäköisesti hylkää lapset vähän päästä myös, eikä sinuakaan sitten enää ole kuvioissa, joten jäävät raukkaparat ilman ketään aikuista?
Sinä olet kamala sydämeltäsi, olet käyttänyt lapsiasi hyväksesi, kostaaksesi heidän isälleen hänen tyhmyytensä. Tunnetko olevasi voittaja, vai tunnetko olevasi lonkerosorminen noita-akka, jonka on todisteltava noituutensa oikeutusta kirjoittelemalla täällä vuositolkulla uusperheyttä haukkuen, vaikka siitä elämästä sinulla ei mitään omakohtaista kokemusta ole? Sinähän juuri kirjoitat miten isä lopulta hylkäsi lapset, tiedätkö ja ymmärrätkö, että se on johtunut sinun mielivaltaisesta käytöksestäsi?
Lapsi, joka ei saa kasvaa ilman taakkaa, jonka hänen vanhempansa hänen harteilleen asettaa, ei kasva mieleltään terveeksi aikuiseksi, itsenäiseksi ja toimivaksi - sellaiseksi, joka kykenee itse hyvään parisuhteeseen. Hänenhän keinonsa tulee olemaan manipulaatio kuten sinullakin, ei oikea tunne ja sydän, vaan kierot keinot pitää toinen otteessaan ja hallinnassaan, koska siihen mikä on toista ihmistä kohtaan oikein, ei ole kykyjä tai uskallusta.
että meidän ei tarvitse hyväksyä kaikkea isältäkään. Jos hän halusi perheensä jättää niin se ei ole hyvväksyttävää. Me emme tarvitse elämäämme uusia naikkosia, ja sillä siisti. Jos m ies tarvii, ne on hänen asioitaan, eikä kuulu meille. Lapset ovat paljon onnellisempia, kun eivät saa haukkuja niskaan, joita uusiot kiivaasti täällä lapsiin kohdistavat, sitä me emme halunneet. Niin ja mitä virkaa minulla olisi ollut siloin, jos lapsilla olisi ollut isän nainen? En voisi kuvitella olevani siinä samassa, joko se tai minä, kahta ei mahdu meidän perheeseen.
Sama tarina vuodesta toiseen. Kammottava akka!
Olen itsekkin eronnut n. 10v sitten, ja alun katkeruuden ja vihan mentyä oli minunkin pakko myöntää itselleni että, ero ei johtunut pelkästään miehestäni.
Erossa on aina kaksi osapuolta ja kummankin käyttäytyminen vaikuttaa eroon, sinäkin olet omalta osaltasi vaikuttanut siihen että ero on tullut.
Miten käyttäydyit, miten huomioit miestä lapsen tultua, panostitko vielä suhteeseenne, huolehditko ulkonäöstäsi jne lista on loputon.
On turha sanoa, että mies ei kestänyt lapsiperheen arkea, koska myös sinulla on ollut vastuu parisuhteestanne ja arjestanne.
Nyt kun olette erossa, sinulla ei ole oikeutta määritellä sitä ketä lapsenne tapaa silloin kun hän olisi isällään. Asia korpeaa sinua, jos siellä on toinen nainen, mutta sille et voi mitään.
Ehkä isän tilanne on sellainen ettei voi pitää lastanne kokoajan, silloinhan sinusta tulisi etävanhempi, olisitko valmis siihen rooliin? Luulen ettet.
Älä pilaa lapsen ja isän välistä suhdetta, lapsesi kasvaa ja isompana kyselee asioista. Hän voi syyttää tulevaisuudessa sinua välirikosta.
Lapset ovat hyvin lojaaleja vanhemmilleen, ehkä lapsesi ei sano mitään, koska aistii sinusta vihan isän uutta tilannetta kohtaan, hän ei halua loukata sinua.
Miten erossa pelataan uusilla puolisoilla? Yleensä pelataan ja kiristetään (sinäkin) lapsilla?
En osaa neuvoa sinua muuten kuin että, hae ammattiapua itsellesi, mene käymään mielenterveystoimistossa ja puhu siellä. Varmasti löytyy oikea kanava purkaa katkeruuttasi, vihaasi ja pettymystäsi.
Pidä yhteyttä ystäviin, liiku, käy ulkona, älä missään nimessä jää vellomaan tähän vihaan.
Olen myös eronnut ja tosi hankala oli ero.Mies mm.uhkaili,että hävittää miedät kaikki.pelkäsin ex miestäni ja pelkään yhä.
Mutta aina olen lapset antanut hänelle ja uudelle vaimolle,ei tulisi mieleenkään alkaa lasten kustannuksella pilaamaan isän ja lasten välejä.
Minun ja exän välit eivät tule koskaan ennalleen,lapset tietävät sen.Ovat siitä pahoillaan.Olen sanonut heille,että teillä on vain yksi isä,mutta minulle jo vieras mies.
Arvostan enemmän tuon miehen uutta vaimoa ja aina kehun lapsille tätä,kun he kertovat,mitä ovat tehneet toisessa kotona.
Lapset hyötyvät varmasti siitä,että eron jälkeen suhteet molempiin vanhempiin ja kumppaneihin ovat hyvä.
Minullakin ollut miesystäviä ja lapset ovat tutustuneet heihin,miksi estäisin heitä tutustumasta miehen kumppaniin,
Joskus pitää olle realisti ja unohtaa menneet,ainakin kun kyseessä on lapset.
Minulla on syytä vihata ja inhota,mutta se on eri asia.ajattelen lasten parasta.
ja jäänyt hyvin rankkaan tilanteeseen pienten lasten kanssa.Annan vain pari neuvoa,kasvata itseäsi ja nöyrry.Katkeruudella aiheutat vain omalle lapsellesi eniten murhetta.Omat lapseni ovat minua aikuisina kiittäneet siitä,etten ole katkeroinut heidän isälleen ja olemme pystyneet selvittämään asiamme.Mutta se vaatii aktiivista asennemuutosta ja sopeutumista väistämättömään tilanteeseen ja se on kivuliastakin vielä,mutta kannattavaa.
laosellasi ei ole muuta isää. Sinä olet aikoinasi lapsesi isän valinnut. Sinulla ei ole oikeutta viedä lapseltasi isää.
Mitä jos sinä löydät uuden miehen? Eikö ole itsestään selvää, että lapsesi joutuu sopeutumaan uuteen mieheen? Vai onko niin, että sinun valintasi on aina oikea? Ja sinun miehesi, kuinka monta niitä onkaan, ovat vain lapsesi parhaaksi?
Itse olen eronnut. Minusta olisi ihanaa, jos lapset voisivat tavata isäänsä useammin. Ja kyllä, en voi tuoda uutta miestä lasteni elämää sotkemaan tai edes häiritsemään.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ja lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, myös ns. huonoille, itsekkäille ja lapsen edun ohittaville.
lapsistaan. Varmasti sen tähden, kun ne eivät ole aina siinä ja vaadi enää niin paljon hoitamista ja yhdessä oloa kuin perheessä. Kyllähän mies pari tuntua jaksaa lasten kanssa mutta että ympärivuorokauden, se on jo liikaa.
Sitten on se näyttämisen halu uusioille. Halutaan näyttää kuinka isi hoitaa lapsiaan!
Kaikkea ei tarvitse sietää, jos mies rakastaa lapsiaan, hän on heidän kanssa muista välittämättä. Miehelläsi on ilmeisesti nyt näyttämisen halu, mutta laantuu ajan kanssa.
Sinulla on oikeus tietää ja sanoa mielipiteesi jos et halua lastasi vieraan ihmisen luo, ei sitä ole pakko sinne viedä. Pääasia että saa olla isän kanssa. Lapsella ei ole mitään velvollisuutta vieraaseen ihmiseen.
Olen yksin asuva sinkkunainen, alle 30 v. Tapasin kivan miehen n. vuosi sitten. Aloimme tapailemaan ja seurustelemaan.
Miehellä on kaksi n. 10-vuotiasta lasta. Hän tapaa heitä joka toinen viikonloppu ja yhden illan viikolla.
En halua näitä lapsia elämääni. Siksi pidän oman asuntoni. Olen tavannut lapset kaksi kertaa. Kerran poikakaveri luona: Poikakaverini kutsui minut seurakseen, kun oli lastensa kanssa kotonaan. Katselimme lauantai-iltana piirrettyjä... Alkoi ahdistaa.
Toisen kerran kutsuin poikakaverini lapsineen minun luokse syömään. Näin paljon vaivaa tehdäkseni herkullista ruokaa. Lapsille se ei kelvannut, vaan he sanoivat, että se oli pahaa... Törkeää. Lasten isä kyllä läksytti lapsiaan siitä. Annoin lapsille 15 euroa pizzarahaa ja pyysin poikakaveriaan viemään heidät pizzalle ja poistumaan kodistani.
Tapaamme poikakaverin kanssa usein, mutta emme noina viikonloppuina/iltoina, kun lapset ovat isällään. Tämä sopii minulle hyvin.
Poikakaverini haluaisi muutta yhteen asumaan, itse en siihen suostu. En tulisi kestämään kersoja. En voi kuvitellakaan, että he hyppisivät sohvallani, sotkisivat tai mekastaisivat minun kotonani! Olen kertonut sen poikakaverilleni ja hän yrittää ymmärtää. Olen myös sanonut, että jos se ei käy, eroamme sitten.
Ehkä joskus 6-8 vuoden päästä, jos olemme vielä kimpassa, vosimme ajatella yhteen muuttamista tms. Nyt kuitenkin haluan pitää elämäni ja asuntoni.
Ainoastaan aika auttaa sinua. Järkesi jo kertoo, miten asioiden kuuluisi mennä lapsen vuoksi, mutta tunteesi eivät ole siihen nähden tasapainossa.
Oikeasti eron läpityöskentely ammattiavun piirissä voisi olla sekä sinua että lastasi eniten auttava asia.
Ja vaikka se lapsen isän uusi olisi itse tasavallan presidentti, ei hän lapsellesi tule ikinä sinua korvaamaan. Äidit ja isät kun eivät ole lapsen maailmassa korvattavissa koskaan. Siksi lapsellesi olisi todella traumaattista, jos sinä hylkäisit hänet kokonaan isänsä luokse. Isän elämäntilanteen sopertelut osoittavat hänen kypsymättömyyttään, todennäköisesti siksi että sinä olet ollut ja pystyt jatkossakin olemaan lapsesi arkielämän tuttuuden takaaja, lastenvalvoja on sitä mieltä, että sinun tulee siinä roolissa jatkaa. Sinä olet lapsellesi korvaamaton. Hän rakastaa sinua ehdoitta, rakastaa toki myös isäänsä varmasti samoin. Mutta vaikka se isän uusi siellä olisi satutäti ihanainen, häntä lapsesi ei tunne, eikä voi häneen turvautua kuten sinuun.
Ero on joskus katkeraa- se loppuu kyllä, jos siitä voi päästää irti. Irti voi päästää, jos saa jossain käytyä läpi valitettavan yleistä ilmiötä nimeltä ero.
Sinun jaksamisesi takia olisi parasta, että tekisit normaalin tapaamiskäytännön mukaisen sopimuksen. Voisit välillä hengähtää, koska sitähän jokainen päävastuussa lapsestaan oleva vanhempi tarvitsee - - lisäksi lapsesi saisi säilyttää itselleen tärkeät ihmiset elämässään, eli sinut ja isänsä. Te kaksi hänen tärkeimpänsä olette, nyt ja aina, silloinkin kun murkkuikä nostaa päätään ja syyllistetään ettet muka mitään ole tehnyt oikein, ja että toinen on tehnyt sen paremmin - usko vain, samaa sanotaan toisessakin kodissa, koska lapsi on viisas olento, ja tietää että syyllisyydentuntoinen vanhempi antaa asioita helpommin periksi ;-). Luota itseesi, sinä olet hyvä äiti ja paras äiti lapsellesi, anna hänen isänsä myös säilyä hänen elämässään, koska muita isejä lapsellasi ei ole. Niinhän se on.
Voimia sinulle! Et ole ainoa joka joutuu suloisenkatkeria erotunnelmia läpikäymään, kuitenkin usko pois, se päivä tulee kun kaikki on paljon helpompaa.