Tällä viestillä ei ole tarkoitus hermostuttaa äitejä jotka ovat epäonnistuneet imettämisessä. Itselläni on ehkä imettäjän tissit..
Vierestä seuranneena tätä tissi taistelua pani miettimään mikä sen imetyksen yleensä laittaa epäonistumaan.
Jo sairaala ajalta kätilöt suosittelevat helposti pumpun käyttöä mitä ihmettelen koska silloin imetyksessä ei pysy lapsentahtinen rytmi ja tissit paukkuvat liitoksistaan jo parin päivän päästä. Lapsi ei saa otetta, äitillä tekee kipeää tai yksinkertaisesti lapsi tuntee hukkuvansa maidon tuloon.
Ymmärrän sen että pumppua käytetään helpottamaan oloa mutta missä menee se raja että se vain tehostaa aivan liikaa maidon tuotantoa? Itselläni ensimmäiseltä oli pumppu ja tissien kanssa oli vaikeampi olla kuin tältä toiselta. Pumppua en ekalta käyttänyt paljoa mutta se pienikin riitti sekoittamaan maidon tuotannon ja tarpeen.
Tältä toiselta helpotin oloa pienellä määrällä ykkösolutta ja pitkällä lämpösellä suihkulla. Tämä riitti siihen että imetys lähti hyvin käyntiin ja maitoa tulee sopivasti jo viikon päästä synnytyksestä.
Toinen mikä vaikeuttaa imettämisen on lisämaito. Kuinka helposti neuvolat, kätilöt ja tuttavat kannustavat lisämaitoon? Milloin on varsinkin esikoisen kanssa taisteleva äiti varma siitä että lapsi ei huuda mahaansa tai onko saanut röyhtäytettyä? Kierre on nopeasti valmis jos mahakipuihin annetaan lisämaitoa joka ei sula kuin äidin maito.
Tissittelyssä mielestäni on ehdottoman tärkeää se että pysytään luonnollisella polulla. Kuunnellaan lapsen tarvetta ja omaa kehoa, otetaan aika sille rinnalle, syödään ja juodaan monipuolisesti. Tuttia kohtuudella ettei imuote herpaannu ja tuttipullo pois kokonaan.
On totta että on äitejä jotka eivät halua imettää, eivät yksinkertaisesti pysty siihen tai ovat perhe-elämässä niin kiireisiä ettei ole aikaa siihen.
Harmittaa vain se että äidit jotka haluaisivat kovasti imettää saavat ympäriltä vääränlaisia neuvoja tai kaupalliset intressit vievät väärälle polulle.
Kun se imettäminen olisi niin helppoa ilman tuttipullosotaa tai jopa perheillä olisi täysin mahakivuttomia öitä.
Vierestä seuranneena tätä tissi taistelua pani miettimään mikä sen imetyksen yleensä laittaa epäonistumaan.
Jo sairaala ajalta kätilöt suosittelevat helposti pumpun käyttöä mitä ihmettelen koska silloin imetyksessä ei pysy lapsentahtinen rytmi ja tissit paukkuvat liitoksistaan jo parin päivän päästä. Lapsi ei saa otetta, äitillä tekee kipeää tai yksinkertaisesti lapsi tuntee hukkuvansa maidon tuloon.
Ymmärrän sen että pumppua käytetään helpottamaan oloa mutta missä menee se raja että se vain tehostaa aivan liikaa maidon tuotantoa? Itselläni ensimmäiseltä oli pumppu ja tissien kanssa oli vaikeampi olla kuin tältä toiselta. Pumppua en ekalta käyttänyt paljoa mutta se pienikin riitti sekoittamaan maidon tuotannon ja tarpeen.
Tältä toiselta helpotin oloa pienellä määrällä ykkösolutta ja pitkällä lämpösellä suihkulla. Tämä riitti siihen että imetys lähti hyvin käyntiin ja maitoa tulee sopivasti jo viikon päästä synnytyksestä.
Toinen mikä vaikeuttaa imettämisen on lisämaito. Kuinka helposti neuvolat, kätilöt ja tuttavat kannustavat lisämaitoon? Milloin on varsinkin esikoisen kanssa taisteleva äiti varma siitä että lapsi ei huuda mahaansa tai onko saanut röyhtäytettyä? Kierre on nopeasti valmis jos mahakipuihin annetaan lisämaitoa joka ei sula kuin äidin maito.
Tissittelyssä mielestäni on ehdottoman tärkeää se että pysytään luonnollisella polulla. Kuunnellaan lapsen tarvetta ja omaa kehoa, otetaan aika sille rinnalle, syödään ja juodaan monipuolisesti. Tuttia kohtuudella ettei imuote herpaannu ja tuttipullo pois kokonaan.
On totta että on äitejä jotka eivät halua imettää, eivät yksinkertaisesti pysty siihen tai ovat perhe-elämässä niin kiireisiä ettei ole aikaa siihen.
Harmittaa vain se että äidit jotka haluaisivat kovasti imettää saavat ympäriltä vääränlaisia neuvoja tai kaupalliset intressit vievät väärälle polulle.
Kun se imettäminen olisi niin helppoa ilman tuttipullosotaa tai jopa perheillä olisi täysin mahakivuttomia öitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi olla montaa eri mieltä. Itse oon ihan tyytyväinen että aloin antamaan pullosta lisämaitoa (pienireikäinen vastasyntyneelle tarkoitettu pullo joka ei häiritse imetystä) jo synnärillä. Maitoa ei herunut kuin vasta kolmantena päivänä ja vauva oli nälkäinen, en kai sitä nyt nälässäkään voinut pitää...?
Joillakin äideillä vauvat ei osaa juoda tuttipullosta, sitten ovat pulassa kun tulee tilanteita ettei voi imettää, käy lukemassa tuolta vauvat 0-12 kk osastolta minkälaisia vaikeuksia voi olla!
Samoin tutin käyttö, onneksi opetin tutille (tutti myös pieni vastasyntyneelle tarkoitettu tutti) heti syntymästä, nyt kun nyrkki menee suuhun, on parempi vaihtoehto työntää se tutti sinne, jotkut kun niitä sormia imee vielä kouluiässä! Siitäpä vasta vaikea vieroittaa ja hampaat sojottaa minne sattuu!
Sanoisin että imettäkää imettäkää äidit, niin paljon kuin maitoa tulee, mutta pullosta annettu lisämaito ei ketään huonommaksi äidiksi tee. Kyllä jokainen äiti tietää milloin vauvalla on nälkä...
Terve vastasyntynythän pärjää hyvin (lähes aina) sen muutaman päivän ennen maidonnousua ilman lisämaitoa. Sairaalassa annetaan usein ihan turhaan lisämaitoa siinä kohtaa, ja se häiritsee myöhemmin imetystä ja kylvää äidin mieleen epäilyksen maidon riittävyyttä kohtaan. Vastasyntyneen kuuluu asua tissillä nostattamassa maitoa, ei se tarkoita että sillä on lisämaitoa vaativa nälkä. Päinvastoin siinä kohtaa annettu lisämaito voi hidastaa maidonnousua kun rinta ei saa tarvitsemaansa stimulaatiota vauvan imusta.
Ei vauvan ole pakko osata tuttipullosta juoda. Itselläkin on 2 jotka eivät ole pullosta osanneet juoda, mutta hörppyyttämällä tai muilla keinoin on lypsymaidon juonti onnistunut. Tuo 6-kuinen juo nyt lasin reunasta tai nokkamukista.
Eikä huvituttikaan ole todellakaan mikään pakollinen vauvanvaruste! Muutaman kuukauden iässä kaikki vauvat imeskelevät sormiaan (kun löytävät kätensä) mutta ei se useimmiten sen pidemmälle jatku.
Eihän se pullosta annettu lisämaito nyt tosiaan huonommaksi äidiksi tee! Mutta se voi vähentää omaa maidontuotantoa ja tosiaan aiheuttaa sen että oma maito ei enää riitä.
Tuo maidon riittämättömyys tissillä on kova paikka monelle äitille. Taisi sinullakin jollain tapaa suututtaa aloitukseni.
En ole mikään pakkotissi fanaatikko vaan todellakin aloitukseni mielestäni käsitteli tissittelyn onnistumiseen vaikuttavia seikkoja.
Minulla oli kiire pois sairaalasta toisena päivänä juuri siitä syystä että tiesin maidon nousevan vasta kodin rauhassa. Lisämaitoa ei koko ajan tyrkytetty juurikin siitä syystä että se oma maito alkaa tulemaan. Pahalta se tuntui mutta kotona osasin sitä arvostaa kun tissittely lähti onnistumaan.
Luulit varmaankin ettei meillä tuttia ole mutta käyttöön tuo kapistus otettiin vasta sitten kun rinnalla alkoi asia toimimaan. Pelkäsin nimittäin että liian aikaisin opeteltu tutti tuhoaisi tuon imuotteen.
Tuttipullon käytössä ei mielestäni ole mitään vikaa mutta siinä vaiheessa jos haluaa täysimetystä ei pulloa pitäisi touhuun sotkea. Tuttipullosta kun tulee nopeasti helpompi tapa syödä.
Sinä varmastikin tiedät onko lapsellasi nälkä sitä en epäile alkuunkaan. Korvikkeet ovat nälkään tottakai tarpeeseen. Aloituksessa korvikkeen antamisella tarkoitin juurikin sitä että onko vanhemmat varmoja siitä että lapsi huutaa nälkäänsä. Itsekin kun on tehnyt monta kertaa sen virheen että tulee tissiä tungettua suuhun vaikka lapsi itkee kakka/pissa vaippaa, puklua/röyhtyä on tulossa tai vauva on vain halunnut esim. tutti suussa läheisyyttä isin/äidin kainalossa.
Kirjoitit lopuksi "jokainen äiti tietää milloin vauvalla on nälkä". Sitä en kyllä aivan allekirjoita vaan mielestäni maitoa nykyään tupataan jokaiseen itkuun ja ongelmaan.
--> Juurikin tästä syystä sellainenkin äiti joka haluaisi täysimettää haksahtaa korvikkeiden maailmaan.
Vanhemmat jotka antavat korvikkeita ovat aivan yhtä hyviä äitejä kuin imettävätkin mutta se minua ärsyttää että lähes jokainen joka ei tissittele sanoo syyksi sen että maito ei riitä.
Miten kummassa 30 vuotta sitten kaikki lapset pysyivät hengissä vaikkei korvikkeita ollut?
yhtään tätä täysimetys-hysteriaa mikä nykyään on vallalla. Musta imetys on hyvä asia ja itsekin imetän nyt kolmikuista vauvaani, mutta annan illalla usein vähän korviketta kun omat varastot loppuu. Pääasia että vauvan ei tarvii nälkää nähdä. Ei se imetys ainakaan meillä ole yhtään kärsinyt vaikka päivittäin käytän myös tuttipulloa. Jos maitoa riittää, vauvalle on sama onko se tissi vai pullo mistä ruoan saa.
että mulla on tyytyväinen hyvin kehittynyt ja kasvanut vauva...
...ja mitä tulee vauvan nälkään, kyllä sen tietää jos on kaikki muut konstit kokeillut ja vauva itkee ja rauhoittuu tissille/pullolle. Ja hyvin pian vauvalle tulee oma persoonallinen tapa ilmaista nälkää, josta äiti ei voi erehtyä.
Voi olla synnytyksestä johtuvia syitä miksi maito ei lähde nousuun, vauva voi syystä tai toisesta hylkiä toista rintaa, kaikenlaista.
Sinä voit puhua omasta puolestasi, et tiedä kaikkia tapauksia... Älä yleistä.
vanhaan vauvoille on annettu kun korvikkeita ei ole ollut? Kaikenmaailman vehnävellejä ja sokerivettä ainakin...
Muistetaanpas sitten sekin, että just tuolloin kolmekymmentä vuotta sitten useimmat naiset ei imettäneet, koska äitiysloma kesti tasan kuukauden. Sen jälkeen mentiin töihin ja useimpien imetys loppui siihen.
Minä koin nuo imetysasiat vähän eri tavoin kuin ap. Maitoni ei koskaan noussut, mutta osastolla vaan jankutettiin, että nousee se, kun imetät.Syöttöpunnitukset, jotka itse vaadin, todistivat, ettei maitoa tullut yhtään grammaa - se ei heidän mielipidettään muuttanut. Kun isokokoinen, yliaikainen poikani huusi, minulle sanottiin, että vatsaansa se vaan huutaa, vaikka raukka oli nälissään! Kun päästiin kotiin, ja poika sai kunnolla ruokaa (kerralla meni 80 ml, kun osastolla sai kerrallaan vain 20 ml, ei ihme että lapsella oli kurja olla) niin itkut loppui siihen. Ensimmäiseen kuukauteen vauva ei inahtanutkaan, eikä senkään jälkeen ole ollut itkuinen.
Olkaa imettävät äidit onnellisia siitä, että voitte imettää, mutta muistakaa, että jokaisen naisen imetystarina on omanlaisensa. Missään nimessä imetyksestä ei pidä tehdä asenne - ja tahtokysymystyä. En tiedä ketään, joka ei olisi aikonut ja halunnut täysimettää, jos olisi saanut itse päättää.
Kyllä se on totta että osastolla lapset itkevät nälkäänsä ja niin teki meilläkin. Juuri sen takia kotiin tultiinkin nopeasti.
Tiedän ihmisiä jotka eivät halua imettää ehkä siitäkin syystä että se vie niin julmetusti päivästä aikaa.
Ei minulla ole mitään himoa siihen että kaikkien pitäisi imettää. Se on ihan okei jos ei niin halua tehdä mutta tässä aloituksessa oli kyse juuri siitä että ne ketkä haluavat imettää, saavat vääriä neuvoja siihen.