Hindulaisuudesta

Vaisnava kirjoitti:

Kommentoin joitakin kohtia Hansun tänne postittamasta tekstistä. Se sisältää paljon hyvää asiaa. Koko tekstin voi lukea Bhakti-Jnana-Karma -otsikon alta.

"Kansanuskossa elää aidosti polyteismi, jossa elämän eri osa-alueilla on omat nimikkojumalansa."

Niin kuin Bhagavad Gita kertoo, kukin voi palvoa mieleistään jumalaa, mutta voima heille kaikille tulee Jumalalta. Samoin vakaumus, vahva usko heihin, on lahja Jumalalta isolla jiillä, Hänen hyvyyttään antaa jokaiselle lupa valita, millä tavalla on uskonnollinen vai onko ollenkaan. Gita herättää joka tapauksessa kysymyksen, miksi palvoa näitä kun voi suoraan palvoa Korkeinta Herraa.

"Yhteiskunnallinen työnjako on viety äärimmäisyyksiin kastilaitoksessa, jossa kullakin kastilla on omat erilaiset velvollisuutensa."

Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin. Kasteja on neljä, jokaista tarvitaan yhteiskunnan toimimiseen. Jokainen sijoittuu kastiinsa oman luonteensa perusteella. Ei siis sen perusteella, mikä on iskän tai äiskän ammatti, jos tämä on ristiriidassa oman luonteen kanssa. Tämäkin on Bhagavad Gitassa. Kirja ilmoittaa myös selvästi, että Jumalalle kaikki kastit ovat samanarvoisi. Kirja kieltää kastisorron.

Pyrimme seuraamaan dharmaa, "oikeamielistä elämäntapaa". Oma kasti on tärkeä osa sitä. Luontaisen papin dharma on erilainen kuin luontaisen kauppiaan. Jollei ihminen voi toteuttaa omaa luontoaan, hän on tyytymätön eikä siksi pysty tekemään omaksumaansa väärää työtä parhaalla mahdollisella tavalla. Oman kastin selvittäminen on siis kuin uravalintapersoonallisuustesti :)

Intiassa on valitettavasti käynyt niin, että koska brahmana- (opettajat, papit, tiedemiehet) ja kshatriya-kastia (hallitsijat, soturit) on arvostettu enemmän kuin muita, monet niistä, jotka eivät ole luonnostaan brahmanoita tai kshatriyoita väittävät näitä olevansa. He väittävät myös lastensa olevan näitä, olipa tämä totta tai ei.

Kaikki ihmiset kuuluvat johonkin kastiin, sillä meillä oli vain neljänlaisia esivanhempia. Kastien sekoittuminen on johtanut siihen, että perheisiin voi syntyä kaikenkastisia lapsia. Intiassa moni väittää kuitenkin, etteivät tietyt heimot kuulu mihinkään kastiin. Heitä vasta sorretaankin.

Tämä on Bhagavad Gitan vastaista. Kuvaavaa on, etteivät ne, jotka nyky-Intiassa väittävät olevansa brahmanoita, välttämättä ole laisinkaan lukeneet Gitaa tai muitakaan hindulaisia kirjoituksia. Heistä brahmanan ainoa velvollisuus on kaiketi menna naimisiin toisen nk. brahmanasukuun kuuluvan kanssa.

"Bhagavad-Gita opettaa kaikkia kolmea pelastustietä, mutta etualalla on karma-yoga."

Bhagavad Gita on opettanut minulle, että kaikki kolme pelastustietä - rakkauden, tiedon ja toiminnan tie - ovat käytännössä saman tie.

"Teko, jonka motiivina ei ole itsekäs halu, ei kahlehdi."

:) Ja siksi pyrimmekin toimimaan Jumalan kunniaksi eli tekemään työmme mahdollisimman hyvin ja maailmaa hyödyttävästi. Ellei tästä koidu toivomaamme hyvää meille itsellemme, uskomme, että Jumala tietää paremmin, mikä on meille hyväksi.

"Intellektuaalinen "tiedon tie" ja ritualistinen tai velvollisuudentuntoa korostava "toiminnan tie" vapahdukseen eivät ole kyenneet henkisesti tyydyttämään intialaisia."

Sillä jos ihmiseltä puuttuu Rakkaus, tiedon pyörittely pääkopassa ja velvollisuuksien täyttäminen käy ajan mittaan liian raskaaksi.

"Palvoja antautuu täydellisesti Jumalan armon ja rakkauden varaan, omistaen koko elämänsä hänen palvelukseensa. Hänen kaikki ajatuksensa, sanansa, ja tekonsa ovat uhreja Jumalalle."

Toiminnan tiehän tarkoittaa, että kaikki on uhria Jumalalle :)

"Opettajien määrittelemät keinot palvovan rakkauden saavuttamiseksi ovat seuraavat: 1. luopuminen aistinautinnoista ja maallisista suhteista, 2. taukoamaton Jumalan palvonta, 3. Jumalan ominaisuuksien kuuntelu ja niistä laulaminen arkielämässäkin, 4. mutta ennen kaikkea suurten sielujen armo tai hiukkanen Jumalan armoa."

Tämä oli itselleni Hansun lähettämän tekstin avartavin osuus. Nyt ymmärrän, miksi minusta tuntuu joskus, että eräät Gitaa pyhänä pitävät uskonnolliset liikkeet ovat päätyneet ihan eri ratkaisuihin kuin minä ja muut ns. maltilliset hindut. Nämä liikkeet ovat vain menneet äärimmäisyyksiin rakkauden tien korostamisessa, niin pitkälle, ettei tavallinen elämä kenties tunnu enää sopivan rakkauden tien kanssa samaan huoneeseen.

"Sielläkin kuolleen hyvinvointi riippuu hänen jälkeläisistään, joiden on säännöllisesti uhrattava vainajille ruokaa."

Tällekin on tietysti peruste. Uskotaan, että jos elävät puhuvat kuolleitten puolesta, tämä ei välttämättä suistu suoraan vastaamaan teoistaan uuteen ruumiiseen vaan saa levähtää hetken. Suomessa on muuten edelleenkin peltojen reunoilla uhrikiviä, joihin ennen vanhaan pantiin ruokaa vainajille :)

"Ennen aikojaan väkivaltaisesti kuolleista ja hautausriittejä vaille jäävistä vainajista tulee onnettomia demoneja, jotka kostavat kärsimyksensä eläviä vahingoittamalla."

Tuo ei pidä paikkaansa ainakaan kaikissa tapauksissa. Tiedetään tapauksia, joissa väkivaltaisesti kuollut on syntynyt uudelleen lähiseudulle ja alkanut jo pikkulapsena kertoa edellisestä elämästään ja todistamaan, kuka murhasi kenet.

Kummitukset ovat hindulaisittain yleensä niitä, jotka takertuvat vanhaan elämäänsä, koska heitä hirvittää se seuraava, oma karmansa.

"Kuoleminen Shivan pyhässä kaupungissa Benaresissa on oikotie taivaaseen."

Käsitykset siitä, miten Gangesissa kylpeminen vaikuttaa, tuntuvat vaihtelevan. En katso voivani ottaa tähän kantaa. Eikä taivaskaan ole ikuinen paikka hindulaisittain - sen sijaan Jumalan luokse menevän ei tarvitse enää syntyä uudelleen.

"Hindun elämänkaarta myötäilevät Veda-uskonnosta periytyvät siirtymäriitit kuten nimenanto, ensimmäisen kiinteän ruuan syöttö, ensimmäinen tukanleikkuu, initiaatio opiskeluun, häät, ja hautajaiset."

Hansun mielestä hinduilla on kauhean paljon rituaaleja. Mutta näitä sakramenttejahan on suunnilleen yhtä paljon kuin muissakin uskonnoissa ;)

"Päivittäisiin rituaaleihin kuuluvat puhdistautumiskylvyt, erityisesti ennen jumalanpalvelusta ja ateriaa, sillä Jumaluuden voi kohdata vain rituaalisesti puhtaana."

Päivittäinen peseytyminen ja käsien pesu ennen ateriaa on yksinkertaisesti järkevää. Tarvitaanko siihen rituaalinen selitys? ;)

"Ruoka nautitaan vasta kun se on ensin uhrattu Jumalalle: Herran aterian tähteet antavat Jumalan kosketuksen johdosta hänen palvojilleen taivaallista voimaa."

Pääsyy uhrata ruoka Jumalalle ei ole tuo vaan se, että tahdomme kuvainnollisesti kestitä Jumalaa kotonamme osoittaaksemme, että Hän on tervetullut elämään kanssamme. Samalla uhrit opettavat kiitollisuutta ja nöyryyttä - kaikki kuuluu Hänelle, kaikki tulee Häneltä.

Rituaalit eivät itsessään vie ketään Jumalan luokse. Sen sijaan ne voivat opettaa meille nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja hyväntahtoisuutta, jota tarvitaan Jumalan lähestymiseen.

"Uskonnollisin keinoin kuten toistelemalla jatkuvasti Jumalan nimeä - pitäen kerroista lukua rukousnauhan avulla - voidaan muutenkin tavoitella materiaalista hyvää."

Rukousnauhamietiskelyn päätarkoitus on ainakin minulle syvän Yhteyden saaminen Jumalaan, säännöllinen yhdessäolo Hänen, Rakastetun kanssa. Joskus kyllä kieltämättä mietiskelen ylimääräisen kierroksen pyytääkseni Jumalaa puuttumaan johonkin maailmamme tapahtumaan.

Hansun postittamaa tekstiä ei ole kirjoittanut hindu vaan arvatenkin joku maallistunut historioitsija. Siitä kielivät tekstin tämmöiset osiot:

"Shivan ja Vishnun asemalle korkeimpana voimana ilmaantuu n. 500 jKr myös naispuolinen haastaja, Jumalatar, Devi, jolla on monta hahmoa ja pitkä esihistoria."

Me hindut olemme sitä mieltä, että Devi on ikivanha ja sattumoisin hänestä on toistaiseksi löydetty historiallisia viitteitä vasta n. 500 jKr eteenpäin.

Emme siis ole artikkelin historia-osuudesta aivan samaa mieltä kuin kirjoittaja, ja siinä ainakin kristittyjen pitäisi ymmärtää meitä ;) Se, mitä Jeesuksesta on toistaiseksi selvinnyt historiantutkimuksessa on teologiaa opiskelevan kaverini mukaan sen verran ristiriidassa uskovaisten Jeesus-kuvan kanssa, että teologian valmennuskurssilla oli psykiatri ihan nuorten teologista ahdistusta varten.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä