Kertokaa mulle niistä,jookosta? =)
Oon ihan lääpälläni noihin koiriin,mutta en tiedä
niistä kuitenkaan mitään. Hankala juttu.
Kiitti!
Oon ihan lääpälläni noihin koiriin,mutta en tiedä
niistä kuitenkaan mitään. Hankala juttu.
Kiitti!
Englannin setterit?
Me.
143099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yleensäkin ovat vouhakkeita, energisiä, runsaasti
liikuntaa kaipaavia koiria (väh. 1 tunti pv:ssä).
Koiran odotettavissa oleva elinikä on noin 13-15v.
Setterit ovat hankalasti koulutettavia, koska
niillä on niin voimakas temperamentti ja
"lintuvaistot".
Englanninsetteri on kuuleman mukaan kuitenkin
helpommin koulutettavissa, tottelevaisempi ja
kuuliaisempi kuin serkkunsa irlanninsetteri ja
gordoninsetteri. Setterin koulutukseen ei saisi
päivässä käyttää kuin 1-5 min. sillä niillä ei
motivaatio riitä tuota pitemmälle.
Kaikki setterit normaalissa tilassa vetävät
hihnassaan, kulkevat siksakkia ees takaisin ja
vapaana ollessaan ne mielellään kulkevat 400
metriä omistajansa edellä kuin rinnalla.
Eli siis erittäin kaunis, mutta luonteeltaan ei
jokaisen ihmisen koira. Plussaa tulee maalais- tai
omakotitalosta jossa on setterille oma riittävän
suuri piha.
Olen ihan setterihullu, ´mut omaa koiraa ei oo,
hoitokoirana mulla on enkku.
Haluiskos joku setterifani alkaa mailailla
munkaa??? oon 16vee.
[email protected]
Ei ihan kuuliaisin koirarotu... Mutta ihana
touho, ja kotioloissa todella rauhallinen.
Enkuille on ominaista, että ne makailevat tassut
kohti taivasta (tai kattoa) silmät auki ja huulet
röpsöttäen tai sitten lattialla kyljellään. Ne
valloittavat sänkysi, sohvasi, nojatuolisi, auton
etupenkin... Tuota hihnassa vetämistä en
allekirjoita, enkku kyllä yleensä uskoo hyvällä,
ettei narua, missä on ihminen toisessa päässä,
ole aina soveliasta vetää. Mutta tietenkin, jos
ihminen siihen antaa aina luvan...
Enkku on todellakin persoonallinen rotu, se
täytyy vain kokea :)
Kaikki näkemäni setterit vetävät tai yrittävät
vetää hihnassa. Tiedän sen itsekin monivuotisena
setterin omistajana. Kun se on koiran luonteessa
niin se on.
No sitten olin kouluttanut omat setterini
poikkeuksellisen hyvin, sillä eivät ainakaan
vetäneet tippaakaan hihnassa, jos minä niin
päätin. Kyllä se vetäminen useimmiten johtuu
siitä narun toisessa päässä olevasta...
Enkku on muuten aika itsenäinen rotu, se kyllä
kiintyy omaan ihmiseen, mutta useimmat enkut ovat
aika neutraaleita ihmisiä kohtaan. Ne ikäänkuin
kokevat itsensä "korkeampiarvoisiksi" ihmisiin
verrattuna. Karkailu on myös tälle rodulle
ominaista, yleensä enkut kuitenkin heittävät 10-
30 minuutin "lenkkejä" ja palaavat sitten
takaisin.
Enkku ei ainakaan sovi pelkästään seurakoiraksi
sohvalle, se tarvitsee paljon aktiviteetteja,
sillä muuten voi alkaa kotona paikat hajoamaan.
Enkkujen lempituhoamispuuha on (kokemukseni
perusteella) kaiken pehmeän, esim. sohvan,
patjojen ja tyynyjen "kuopiminen" tassuilla niin,
että tulee mukavia reikiä... Mutta jos koira saa
tarpeeksi liikuntaa, se on kotioloissa yleensä
niin rauhallinen, että et välttämättä edes huomaa
sitä...
tietää miten hyvin olet kouluttanut oman koirasi?
Nimittäin niin minäkin olen tiukan komennon kanssa
2 vuotta, mutta silti ei täyttä vetämättömyyttä
voida koiralta odottaa, ei ainakaan toisen
taluttajan otteissa. Eli uskottava se on, koiran
yksilöllisestä luonteesta se on kiinni.
Ilmaisit toisen setterirodun yleisen piirteen,
nimittäin karkailun. Minun koirani ei sentään tee
tuota - hän häviää yleensä silmänkantamattomiin
korkeintaan minuutiksi. Siihen ei ole tarvittu
erityistä koulutusta.
Mutta setteri ei silti ole helppo koira eikä
helppo luonne ! Anteeksi nyt vain, tiedän sen
itsekin setterin omistajana ja paljon paljon muita
setterin omistajia jututtaneena.
Heippa!
Appiukon irkku oppi olemaan vetämättä hihnassa jo 13 vuoden iässä oma eka ehti kuolla kasvaimeen n. 9 vuotiaana ennenkuin oppi, toinen ei ole vielä oppinut, mutta onkin vasta 8 vuotias. Vielä on toivoa ;-)
Kyllä nyt joka rodun saa kulkemaan vetämättä. Ja setterit on silti kuuliaisia.
Setteri on seisova kanakoira. Vapaana maastossa ollessaan se geeniensä mukaisesti risteilee ohjaajan edessä muutamien satojen metrien etäisyydellä - etsii siis ammuttavaa riistaa. Se että koiraa ei hetkeen näe, ei välttämättä tarkoita että koira otti ns ritolat, se vaan metsästää kuten sen kuuluukin. Jos setteri ei metsästäisi niin silloin se on pilalla.
Englanninsetteri on yksi harvoista FCI 7 roduista, joilla on erikseen käyttö- ja näyttelylinjat. Niistä toinen ei ole pilattu, vaikka metsästysvietti puuttuisi kokonaan.
On se.
Paria edellisiä komppaan; kyllä kaikki koirat on koulutettavissa. Eikä setterit edes ole sieltä kovimmasta päästä, ihanan älykkäitä ja vauhdikkaita otuksia. Ja kuuliaisia. Ja mitä kaikkea tuossa aikaisemmin niitä kehuttiinkaan.
Riittävä liikunta, virikkeistäminen ja koulutus kyllä auttaa. Totta, että jo kokonsa ja liikunnan tarpeen puolesta eivät ole ihan jokaisen ihmisen sohvapuudeli; näitä kyllä tulee vastaan jotka ovat käyneet puolen tunnin kävelyllä setterin kanssa ja ihmettelevät miten koiralla riittää virtaa, eikö se ikinä rauhotu... Entisenä setterin omistajana en voi ymmärtää mistä näitä "mahdoton kouluttaa" kommentteja revitään. Omani kyllä oli vallan nopea oppimaan, kulki vierellä ilman hihnaakin, koulutuksen olisi voinut viedä paljon pidemmällekin ja helposti, -koirassa olisi kyllä ollut potentiaalia, vastaan tuli korkeintaan omistajan saamattomuus ja kunnianhimon puute: kasvattajan setterit ne vasta erinomaisen koulutettuja koiria ovatkin, tottelavaisuutensa puolesta verrattavissa milloin ja mihin vain.
Itselläni on gordoninsetteri-uros. Fiksumpaa koiraa en ole koskaan tavannutkaan. On ollut äärimmäisen helppo kouluttaa kaikinpuolin, normaalien käskyjen lisäksi myös piitkä liuta erilaisia temppuja jne, ja motivaatiota on totella erityisesti erityisen hienosti, jos ympärillä on ylimääräisiä ihmisiä tai koiria.
Murkkuiässä tahtoi täristä ja pelätä kaikkea ja omasi huonon itsetunnon tuolloin, mutta iän myötä on muuttunut arvokkaaksi ja upeaksi koiraksi sisältä että ulkoa! Ainut miinuspuoli on kuolaaminen ja silloin tällöin liian "junttura" luonne, jos sille päälle sattuu, mutta muuten täysi kymppi!
Millekään setterille ei riitä pelkät lenkkeilyt päivässä, vaan aivoja täytyy treenauttaa siinä kuin lihaskuntoakin ja vapauden hurmaa. Turkin huoltoakaan ei todellakaan kannata unohtaa, vaan harjata mielellään ihan päivittäin.
Suosittelen lämpimästi kaikille rauhallisen jämäköille, periksiantamattomille ja huumorintajuisille ihmisille, jotka ymmärtävät myös setterien erityisen persoonallista luonnetta. :o)
Meillä oli irkku oppi hihnaan 10 vuotiaana joten 6,5 vuotta oli vetämätön lenkkikaveri haukku tosin tummat autot kun sellaisen ikkunasta oli koira tullu päälle. Mutta HUOM siinä kun oli oppinu kävelemään hihnassa ja oli vähän järkee (itselle olessani noin 5-6 vuotiaana) pystyin kävelyttämään sitä yksinkin.
Ja nämä oma koirani yms... Joka ikinen koira on yksilö. Luonne, linja ja kouluttaja vaikuttaa eniten. Ja ne miten teidän koira tekee on eri asia kuin mitä se uusi koira tekee... joten haloo! kyllä se setterikin pihassa koulutettuna pysyy!