En ole vielä hakenut opintolainaa, mutta saattaa olla lähitulevaisuudessa pakko. Asumme puolisomme kanssa kämpässä, jonka menot yhteensä ovat 573€.Puolisoni on työtön ja saa kuukaudessa tukia vähän alle tuon. Itse saan neljä ja puolisataa kuukaudessa, minkä pitäisi riittää elämiseen ja toisella paikkakunnalla opiskeluun.
Katselin äsken tiliotettani, josta seurasi myös tämä purkautuminen tänne. En ole saanut asumislisää kahdelta kuukaudelta ollenkaan. Enkä nyt tiedä olenko enää oikeutettu siihenkään.
Saimme toimeentulotukea 200-500€ kuukaudessa, silloin kun kumpikin oli työttömänä, mutta nyt puolisonikaan ei ole etuuteen oikeutettu, koska minä opiskelen. Opintolaina katsotaan tuloksi, vaikka sitä ei ottaisikaan. Tulomme eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään, paitsi tietenkin pienenneet toimeentulotuen osalta.
Menot sen sijaan ovat kasvaneet. Joka päivä pitää matkustaa 40km. Kuljemme omalla autolla koska julkiset kulkuneuvot tulisivat puolta kalliimmaksi. Jos muuttaisimme opiskelupaikkakunnalleni, vuokra nousisi väistämättä sadalla eurolla, joten se tuskin on ratkaisu. Menoja lisää vielä sekin että koulussani on paljon materiaalimaksuja ja tarvehankintoja.
En todellakaan haluaisi ottaa lainaa, koska en halua taipua painostuksen edessä. On jotenkin kornia sekin, että toimeentulotukea saisi jälleen lainan ottamisen jälkeen. Minusta on typerää että työttömänä taloudellinen tilanteemme oli todella paljon parempi kuin nyt, kun yritän saada ammatin. Tuntuu että on pakko nipistää kaikissa menoissa pärjätäkseen. Olen päätynyt jopa vähentämään masennuslääkitystäni puoleen ja harkinnut jopa jättäväni sen kokonaan, koska se on pirun kallista. Älytöntä sekin ettei amk:ssa opiskelevalla ole oikeutta matkakorvauksiin.
Näistä asioista pitäisi mielestäni järjestää mielenosoitus.. tai vaikka useampikin.
Katselin äsken tiliotettani, josta seurasi myös tämä purkautuminen tänne. En ole saanut asumislisää kahdelta kuukaudelta ollenkaan. Enkä nyt tiedä olenko enää oikeutettu siihenkään.
Saimme toimeentulotukea 200-500€ kuukaudessa, silloin kun kumpikin oli työttömänä, mutta nyt puolisonikaan ei ole etuuteen oikeutettu, koska minä opiskelen. Opintolaina katsotaan tuloksi, vaikka sitä ei ottaisikaan. Tulomme eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään, paitsi tietenkin pienenneet toimeentulotuen osalta.
Menot sen sijaan ovat kasvaneet. Joka päivä pitää matkustaa 40km. Kuljemme omalla autolla koska julkiset kulkuneuvot tulisivat puolta kalliimmaksi. Jos muuttaisimme opiskelupaikkakunnalleni, vuokra nousisi väistämättä sadalla eurolla, joten se tuskin on ratkaisu. Menoja lisää vielä sekin että koulussani on paljon materiaalimaksuja ja tarvehankintoja.
En todellakaan haluaisi ottaa lainaa, koska en halua taipua painostuksen edessä. On jotenkin kornia sekin, että toimeentulotukea saisi jälleen lainan ottamisen jälkeen. Minusta on typerää että työttömänä taloudellinen tilanteemme oli todella paljon parempi kuin nyt, kun yritän saada ammatin. Tuntuu että on pakko nipistää kaikissa menoissa pärjätäkseen. Olen päätynyt jopa vähentämään masennuslääkitystäni puoleen ja harkinnut jopa jättäväni sen kokonaan, koska se on pirun kallista. Älytöntä sekin ettei amk:ssa opiskelevalla ole oikeutta matkakorvauksiin.
Näistä asioista pitäisi mielestäni järjestää mielenosoitus.. tai vaikka useampikin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kelalla,hae ja lue,opintotukea ei kannata hakea kenkkua meksella takaisin.jos asuu erillään koulutuksen ajan puoliso ei saa tukea,jos aunto liian iso,puolison tulot ei pitäs vaikuttaa,kysyppä kelalta asiaassi.opiskelija saa opiskelijakortilla matka alennuksem,miksi et ajattelisi oppisopimusta,siitä saisit palkan,ja työn ohessa voit opiskella ammatin,