Tulipa luettua varhaiseläkeläisinssin, anteeksi, Diploomi-Insinöörin, uusin tuotos.
Satiirista draamaa vääntää hän hektisestä aiheesta, kuntaliitoksen vaikutuksesta palvelurakenteeseen.
Törkeän huolimatonta tekijältä ja painatusvirmalta on päästää läpi lipsahdukset. Kuten vaihdella henkilöitten sukunimiä kesken kaiken. Se on sallittua vain Päätalolle, ei Isotalolle, ja vanhempi Kalle pyysi anteeksi lukijoilta.
Isokallion ennakkoluulot niin kunnallispolitiikassa uurastavia pyyteettömiä päättäjiä, toisen kotimaisen takana olevaan pääomaan kuin ympäristöviranomaisten vilpittömyyteenkin lyövät läpi puisevan tekstipuuron. Osansa saa toki myös kepu ja MTK, ilimammuuta ja runsaalla kädellä.
Perusajatus on tietennii näppärä. Nyt niin ylisuosittu palveluitten yksityistäminen käännetään päälaelleen, yksityiset palvelut kunnallistetaan. Siis teoriassa, kirjassa. Vaan ajatusta jankataan uudelleen ja uudelleen, kuuteentoista kertaan eri toimijalohkoilla. Työstä kävi lukeminenkin. Varsinainen jännitysmomentti vipuutuu kuudella viimeisellä sivulle ja parinsadan sivun tiivistys olisi tehnyt tästä liki nautittavan lukukokemuksen.
Vallankin jos henkilöihin olisi puhallettu ilmaa ja luonnetta pikkusen enemmän kuin Apulehden paperinukkeihin. Jos muistat.
Jostakin olen saanut käsityksen, että Isotalo ei ole aivan tyhmä. Tämä kirja ei käsitystä vahvistanut. Valitettavasti.
Satiirista draamaa vääntää hän hektisestä aiheesta, kuntaliitoksen vaikutuksesta palvelurakenteeseen.
Törkeän huolimatonta tekijältä ja painatusvirmalta on päästää läpi lipsahdukset. Kuten vaihdella henkilöitten sukunimiä kesken kaiken. Se on sallittua vain Päätalolle, ei Isotalolle, ja vanhempi Kalle pyysi anteeksi lukijoilta.
Isokallion ennakkoluulot niin kunnallispolitiikassa uurastavia pyyteettömiä päättäjiä, toisen kotimaisen takana olevaan pääomaan kuin ympäristöviranomaisten vilpittömyyteenkin lyövät läpi puisevan tekstipuuron. Osansa saa toki myös kepu ja MTK, ilimammuuta ja runsaalla kädellä.
Perusajatus on tietennii näppärä. Nyt niin ylisuosittu palveluitten yksityistäminen käännetään päälaelleen, yksityiset palvelut kunnallistetaan. Siis teoriassa, kirjassa. Vaan ajatusta jankataan uudelleen ja uudelleen, kuuteentoista kertaan eri toimijalohkoilla. Työstä kävi lukeminenkin. Varsinainen jännitysmomentti vipuutuu kuudella viimeisellä sivulle ja parinsadan sivun tiivistys olisi tehnyt tästä liki nautittavan lukukokemuksen.
Vallankin jos henkilöihin olisi puhallettu ilmaa ja luonnetta pikkusen enemmän kuin Apulehden paperinukkeihin. Jos muistat.
Jostakin olen saanut käsityksen, että Isotalo ei ole aivan tyhmä. Tämä kirja ei käsitystä vahvistanut. Valitettavasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.