Olen harkitsemassa kääpiösnautseria seuraavaksi
koirakseni, nykyinen on noutaja. Haukkuuko
se "koko ajan", herkästi, millainen on kouluttaa,
pärjääkö yksinkin päivällä, miten trimmaaminen
sujuu, onko riitaisa muille koirille (omani on!),
voiko pitää (joskus) irti - eli kaikkean
mahdollista tietoa käppänästä!
Onko rodussa suuria kokoeroja?
koirakseni, nykyinen on noutaja. Haukkuuko
se "koko ajan", herkästi, millainen on kouluttaa,
pärjääkö yksinkin päivällä, miten trimmaaminen
sujuu, onko riitaisa muille koirille (omani on!),
voiko pitää (joskus) irti - eli kaikkean
mahdollista tietoa käppänästä!
Onko rodussa suuria kokoeroja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on kohta 1 1/2 vuotias käppänäuros ja
tässä muutamia kokemuksia sen pohjalta:
Poika on vaatinut säännöllisen koulutuksen heti
alusta lähtien, eli
perustottelevaisuuskoulutukset on käyty ja tällä
hetkellä käydään tokossa ja agilityssä. Käppänä
on oppivainen ja viisas koira, jossa on
omaaloitteisuutta ja aktiivisuutta vaikka muille
jakaa. Koulutus täytyy tapahtua leikin varjolla
ja jämäkkyyttä tarvitaan paljon. Vaikka koko
koiran ikä on tottelevaisuutta harjoiteltu, niin
vieläkin se on paljon tasolla: osaan kyllä, mutta
teen kun huvittaa. Ikäkin tosin varmasti
vaikuttaa asiaan. Haukkuherkkä käppänä varmasti
on. Meillä ongelmaa ei ole, koska haukkumista on
rajotettu pienestä pitäen (kerrostalossa kun
ollaan asuttu). Tunnen kyllä useita käppänöitä,
jotka haukkuvat lähes kaikkea liikkuvaa. Yksin
koira pärjää päivät kotona, ajoittain kuitenkin
hieman ilmoittelee ikävissään itsestään, ei
kuitenkaan ongelmaksi asti. Toisia koiria kohtaan
meidän käppänä ei ole erityisen riitaisa, mutta
vastaa kyllä muiden ärinöihin. Riitaisiakin
käppänöitä tosin tiedän... Meidän käppänää voi
pitää irti, kun paikka on tarpeeksi turvallinen.
Se tulee luokse hyvin ja pysyy mukana, paitsi kun
näkee jotain todella kiinnostavaa, silloin
kuulolaite kytkeytyy pois päältä ja se on menoa.
Kokoeroja eri käppänöiden välillä on paljon.
Uroksia saattaa nähdä yli 40 senttisinäkin ja
toisaalta nartut voivat olla reilusti alle 35 cm.
Meidän käppänä on hyvän kokoinen, mutta silläkin
on mittaa n. 36 cm. Trimmaajalla ollaan käytetty
ammattilaisella n. 2-4 krt vuodessa. Itsekin voi
opetella trimmaamaan, mutta ehkä kurssin käyminen
voisi tuolloin olla paikallaan. Ehdottamasti ei
saa sortua koiran ajeluun koneella. Silloin saa
turkin takuuvarmasti pilalle.
Kyseessä on ihana rotu, jota minä en vaihtaisi
toiseen. Päinvastoin haluaisin ottaa toisen, kun
poika tuosta hieman kasvaa. Jos päädyt käppänään,
niin varaudu kuitenkin kovaan työhön, ettei
käppänästäsi tule räksyttävää ja naapurustoa
ärsyttävää pikkupetoa. Itse toivon, että uudet
käppänänomistajat jaksasivat tehdä tarvittavan
työn kouluttamisen eteen, etteivät käppänät saisi
huonoa mainetta viitsimättömien omistajiensa
takia.
Oli mukava kuulla kokemuksia! Mulla on nyt 8-
vuotias sileäkarvainen noutaja-uros, joka on
ollut hirveän mieleinen ja mukava. Olen sen
kanssa käynyt nouto-harjoitusten ohella agilityn
alkeiskurssin ja sitten tokoa koht.
menestyksellä; toista rotua olen harkinnut
lähinnä koon takia käytännön syistä.
Olen samaa mieltä, että pienikin koira on
koulutettava, ei ole mukava, että se vetää
hihnassa, tai haastaa riitaa ohikulkeville tai
haukkuu jatkuvasti; haluaisin myös voida pitää
koiraani ajoittain luottavaisin mielin irti -
kuten tätä nykyistä olen aina tilanteen salliessa
pitänyt.
Täällä lähistöllä on muutama käppänä, joiden
ansiosta olen rodusta kiinnostunut.