Elämä on ihana, vaikka olemmekin täällä kärsiäksemme. Minun mielestä hän on rikkain, joka voi eniten kärsiä. (Jean Sibelius)
Suurmiehen miete sai minut näin pyhäinpäivän jälkimainingeissä pohdiskelemaan elämän ihanuutta ja kärsimyksiä.
Sisäistin Sibeliuksen mieteen osaksi taiteilijan sisäiseen luovuuden tuskaan ja kärsimykseen kuvaavaa tunnetilaa, sekä onnistumisen tuomaan iloon.
Mutta kysynkin sinulta mitä mieltä sinä olet?
Elämä ihanaa, onko?
Olemmeko täällä kärsiäksemme?
Onko kärsivä ihminen rikkain?
Tämä ei ole sitten lainkaa rajattu aloitus johon vain "tiukkapipoiset" saavat osallistua vaan toivon letkeää sanailua ja huumoria kehiin ; )
Suurmiehen miete sai minut näin pyhäinpäivän jälkimainingeissä pohdiskelemaan elämän ihanuutta ja kärsimyksiä.
Sisäistin Sibeliuksen mieteen osaksi taiteilijan sisäiseen luovuuden tuskaan ja kärsimykseen kuvaavaa tunnetilaa, sekä onnistumisen tuomaan iloon.
Mutta kysynkin sinulta mitä mieltä sinä olet?
Elämä ihanaa, onko?
Olemmeko täällä kärsiäksemme?
Onko kärsivä ihminen rikkain?
Tämä ei ole sitten lainkaa rajattu aloitus johon vain "tiukkapipoiset" saavat osallistua vaan toivon letkeää sanailua ja huumoria kehiin ; )
Vastaukset 84
Vanhimmat
Minkä viinassa menettää
Sen saippuassa säästää
Näin pysyy ainakin talous tasapainossa
Sibelius oli varmasti Rautavaaran tasoine ajattelija. Helismaa pani sanat Rautavaaran suuhun. Kukahan lie Sibeliuksen?
Suomi oli nuori Itsenäinen valtio. Sitä, ennen musiikilla ja taiteella oli keskeinen tehtävä, luoda suomalaisille "vahva" indenttiteetti. Musiikinpuolella sen teki Sibelius ja maalaustaiteen puolella Akseli Gallen-Kallelia. Olen jostakin, lukenut että, suuri taidemaalari loppu aikoinaan jopa häpesi töitään. Syynä pelkästään se että, hän oli kuvannut suomalaiset "liian täydelliseksi" omissa kansainvälisesti tunnetuissa töissään. Hän oli pettynyt itseensä. Hän huomasi että, suomalaiset ovatkin ihan tavallisia, ulkonäöltään puutteellisia ihmisiä ja sieltultaan ellei nyt yksinkertaisia niin keski-kertaisia. Eikä "yli-ihmisiä". Ihmiset kuvattiin ns. kultakaudella kauniisti, kreikkalaisen maalaustaiteen tapaan, koska sillä puolustettiin suomalaisuusaatetta. Haluttiin Suomi pois Venäjän Tsaarin hallinnon alta. Siksi, sekä Sibeliuksella musiikissa että Akseli Gallen-Kallelilla on Suomen Itsenäistymisen kannalta keskeinen rooli. Ja tähän joukkoon, sitten kuului myös J.L. Runeberg, Eino Leino, sekä Lönnrot että Snellman. Vahvoina yhteiskunnallisena keskustelijoina. Kansan itsetunnon herättäjinä ja vaikuttajina. Elettiin Sortovuosia.
Eli vastaukseni: suomalaiset. Suomen orpo kansa. Joka oli Sortavallan alainen.
Sibeliukseen, minä puolestani luin läpi kertaalleen taas Che Guevaran elämänkertaa, sitaatteja ja hänen merkitystään sekä politiikassa että populäärikulttuurissa.
Yritin guuglata Guevara-sitaatteja, mutta niitä löytyi huonosti.
Joten minun mietteni tälle sunnuntaipäivälle:
"To accomplish much you must first lose everything."
"We cannot be sure of having something to live for unless we are willing to die for it."
Minä tykkään lukea mietelauseita ja tämä Sibeliuksen miete oli Korven Sanomissa eilen ja se alkoi kiehtomaan minua.
Che Guevara oli ihanteeni joskus nuorena tyttönä, ehkä vain koska hän oli niin komea mies. Olen toki lukenut hänen tiestään vapaustaistelijana.
Mietteet ovat mielenkiintosia ja niitä on viljelty aina ja viljellään edelleen. Meillä kirjoittajapiirissä oli aikoinaa oikea mietteiden teko buumi ja joskus oli ihana löytää jyvä akanoista.
Kaikilla kiihkeillä elämän arvojen etsijöillä on kyltymätön tarve ajatusleikkeihin. Jos ajatukset voi pukea pieniksi koskettaviksi kokonaisuuksiksi se on jo jotain.
:)olihan Cheke KOMEA. Mutta, minun ihanteeni perustui kyllä nimeomaan siihen että, hän OLI KUUBAN VAPAUSTAISTELIJA.
t.nöhf
näkemys elämästä, kärsiminen?
Taiteilija, varmasti ihan jokainen, tuntee luomisen tuskaa, mutta kärsimystä?
Menneitten polvien kirjailijoiden ja runoilijoiden elämään liittyi liian usein jopa ruumiillinen kärsimys, keuhkotautikin oli lähes heidän ammattitautinsa, mutta kärsiminen?
Lie elämä tarpeeksi vaikeaa muutenkin, ilman, että kärsiminen, sananakin mieluummin kärsimys, tekisi siitä yhtään ylväämpää?
Miksi elämän sisältö, rikkaus, pitäisi olla kärsimys, emmehän me ihmiset ole pyhimyksiä, en minä ainakaan.
kun sinuu ei oo näkyny.
silittämään malamuttia!
sielt karvojen joukost,saisit kylläkin käyttää w-g nikkiä etkä lymyilis puskis ,aiheuttamas kärsimyksi.
Olisikohan se niin, että ilosta voi täysin siemauksin nauttia vasta kun vastoinkäymiet ja kärsimykset on koettu ja selvitty?
Vähän kuten Paloman ensimmäinen miete viestissään.
sivusta, mutta kuinka monen tähti on jäänyt syttymättä, kun ihminen on kuollut kärsimyksiinsä, koskaan pystymättä tuomaan nerouttaan esiin?
En pidä kärsimystä ihmisen puhdistavana tunteena, vaan vain ihmisen inhimillsyyden yhtenä ilmentymänä.
Oma hajatelma: Täydellä mahalla terveenä on helppo kärsiä.
"miltähän tuntuisi olla öyhä"
näin se on aina ollut ja tulee olemaan. Muut voivat vain puhua ja kirjoittaa köyhyydestä. Tuntematta kuitenkaan totuutta. Kamalinta on jos ihminen on sivistynyt ja nauraa köyhyydelle.
Suurimmat kirjailijat, taidemaalarit, näyttötaiteen näyttelijät, muusikot, säveltäjät, runoilijat. Jopa meidän kansallisrunoilija, kirjailija Aleksis Kivi. Oli lähtöisin köyhästä perheestä. Kautta maailman, ei ainoastaan Suomessa. Useimmat heistä ovat lähtöisin köyhistä oloista. Vasta kuolemansa jälkeen he jäävät historiaan. Mutta, heitä ei voikaan sitten kukaan sitä loistoa ottaa pois. Aika ihmeellistä. Eikö totta? Poikkeuksiakin on niinkuin esim. suomalaisista Sibelus, Järnefelt, Akseli Gallen-Kallilea, Alvar Aalto ym. ja muitakin...
ja se mikä ei tapa vahvistaa,voi per.....suti,mitä roskaa.
Noit typeryyksii suoltaa sellaset ihmiset jolla suurin vastoin käyminen on ollut tennis vuoron peruutus.
Jos käy ristillä niin silloin ei paljoa kärsimyksii ihannoi,torellla typerää,mun mielestä.
Toisaalt ,ruoskikaa vaan vapaasti kaikki halukkaat ittiänne,mä en kaipaa enää yhtään sivallusta
täysin mielipiteetseesi, - roskaa puhuakaan kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta..
ellei..
asiaa mielti siltä kannalta mitä toisen kärsimys meissä saa aikaan..tekeekö tuli tuhkasta timantin..
sillä mielestäni vain harvalle joku sellainen kärsimys jolle tehtävissä jotain on, voi olla nostattava tekijä.
Alice Millerin kirjassakin kerrotaan paljon kärsineistä lapsista ja kerrotaan Hitlerin taustakasvatuksesta ja juutalaisepäilystä isänsä puolelta (alussa oli kasvatus), ne seuraamukset mitä ihmiskunnalle näistä kärsimyksistä tuli eivät ole todellakaan inhimillisiä.Saati monien kärsimysten uhrien loppuelämä.
voidaan vaikkapa juutalaisten kärsimyksiä keskitysleireissä mittata, ja minkä kirkastuksen ja sielun jalostumisen he siitä saivat?
Kuinkahan moni heistä sai kärsimyksistään katarsiksen?
Ihmiset usein haluavat sopeuttaa muita sietämään kärsimystä niin kauan kuin se ei koske heitä itseään.
No, lainaan erään itseäni viisaamman sanoja, jotka luin kerran lehdestä koskien tätä eloamme ja oloamme yleensä:
"Ei meille ole täälä mitään luvattu"
Toinen saman henkilön toteamus oli:
"Elämä ei ole oikeudenmukainen"
tämän saman kirjan olen lukenut minäkin. Ei siis ole ihme, että hän tunsi suurta vihaa juutalaisuutta kohtaan. Hän oli itse kovin köyhistä oloista. Ja kaikkea poikkeavaa kohtaan. Tästä hän kehtitti tämän kamalan arjalaisen rodun jalostusterorian. Mutta, hän oli hyvä manipuloimaan ihmiset puolelleen. Kaikki vaan paisui liian mittaviin mittasuhteisiin. Taustalla vahva vihasuhde isään. Ja olematon suhde äitiin. Muistaakseni hän oli taitava piirtäjä, mutta siinäkin vain keskinkertainen. Ja kun hänen kykyjään ei arvostettu hän halusi kostaa. Ensimmäinen maailmasota ja taloudellinen lama, olivat otollinen maaperä. Hitlerin omalla ideologialla. Kaikki tiedämme tämä kärsimykset jotka hän sai aikaan. Saatinko koskaan muuten selvitettyä tämä isä kysymys? Hänellä oli kuitenki erittäin heikko itsetunto. Arvostelua hän ei sietänyt, silloinkaan kun oli jo Suuri Sotaherra. Taisi nukkua aikuisenakin aina valot päällä. Koska, näki hirveitä painajaisia. Nämä painaijaiset taas johtuivat lapsuuden traumoista. Sadisesta kotikasvatuksesta.
kärsimys ole rikkautta muille kuin masokisteille. :))
Minulle tuosta kärsimisen ihannoinnista tulee mieleen tiukka lahkolaisuus. "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat", kaikui niin monessa lahkolaissaarnassa kun lapsena jouduin seuroissa istumaan hipihiljaa paikallaan, vaikka lapsen mieli olisi halunnut ulos leikkimään.:)
kärsivä ihminen rikkain.
Tuollainen luomistuska on aivan eri asia, kuin oikea suru ja kärsimys.
Kuinka voit edes kysyä tuollaista, jos ihminen kärsii tosissaan, ei hän varmasti tunne itseään rikkaaksi.
Jos asiat ovat muuten hyvin, tuo luomisen tuska on pisara todellisen kärsimyksen rinnalla.
olisko esim Kaarlo Sarkiasta tullut sellaista ihanaa runoilijaa jos hän ei olisi ollut köyhän piian äpärä, homoseksuaali ja keuhkotautinen?
Lukiessani noita Guevara-sitaatteja tuli mieleebn että se on juuri se yksi asia mikä erottaa tavallisen ihmisen suurmiehistä: että nimi jäisi historiaan on annettava kaikkensa yhden ainoan asian hyväksi, oli se sitten marxismi, runous tai musiikki.
mitä Kaarlo Sarkiasta olisi tullut ilman noita koettelemuksia. Hyviä runoja hän kirjoitti, se on totta, olen lukenut paljonkin hänen runojaan.
Mutta kärsimystä on niin monenlaista, tämä taiteilijoiden luomisentuska on eri asia, kuin vaikea sairaus, lapsen menetys jne.
Niitä en toisiinsa vertaisi kärsimysten määrässä.
että kärsimyksestä saisi irti minkäänlaista "letkeää huumoria ja sanailua", todella outoa.
Aivan sama kun sanonta ettei kellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa.
Sibeluiksen olisi pitänyt mennä katsomaan kärsiviä sairaita ja hylättyjä lapsia ja nälkäänäkeviä ja sodassa kärsiviä ja ja....
siellä tuo lause voisi herättää täysin toisenlaisia ajatuksia, Sibeliuksellekin.
Mutta joka ei kärsimyksiä ole joutunut kovin kantamaan, sille luomisen tuska on ihana kärsimys ja siten niin ah ihanuutta ja auvoisaa ja kiitollista ja....
Maailmaa seuranneena miehenä Sibelius varmaan oli tietoinen sodan tuomista kärsimyksistä.
Mutta eikö nyt ja tässä epäonnistumisten läpivienti tuo suunnatonta auvoisaa ja kiitollista olotilaa kun kärsimys on ohitettu.
tiesi mitä kärsimys on......
Meidän *vaativa yhteiskuntamme aiheuttaa monenlaisia paineita joiden seurauksena kärsimystä on nyt nähty muodossa jos toisessakin.
Elämä *ei ole: kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan...Vai onko se aina valinta jonka seuraus kärsimys on?
Kärsimyksen kieltäminen nykyyhteiskunnasta on hurskastelua.
Se, että kärsimys tuo rikkautta, siis sisäistä rikkautta pitää paikkansa.
Kun ihmistä on kohdannut suuri suru, kärsimys ja hän siitä selviää eikä katkeroidu hän pystyy erilailla arvostamaan elämää ja nauttimaan pienistä asioista ympärillään.
olemme jokainen kohdanneet myös surua. Olet oikeassa kasvattavasta merkityksestä.
(siis ihmisenä)
Toisessa maailmasodassa, maailma ummisti silmänsä Hitlerin kauhutekojen edessä, ja polvistui. Hitler yritti pistää polvilleen koko maailman suuruudenhullussaan. Saksalaiset ja Itävaltalaiset ja Mussoliini piti kansaa ikeen Italiassa. Mussoliini ja Hitler olivat saman idealogin kannattajia. Ummistivat silmänsä....Espanjassa Franco hallitsi? Eikä tarvitse mennä sen kauemmaksi historiassa taaksepäin. Yksilöt muodostavat aina kansakunnan. Hirmuhallitsijoita vastaan he eivät mahda mitään.
t.nöhf
Olemme puhuneet aidasta ja sinä olet keskittynyt aidan seipäisiin. Mutta historian kertaus on ihan hyvä harrastus, jatka toki Wikipediasta löytyy tarkennuksia ; )
Hyvää alkanutta viikkoa!
:))tarkistele, historiaasi mistä haluat ja miten haluat? Kukin omalla tavallaan vai mitä? Älä kuitenkaan sotke minua muihin.
Jos luet omia viestejäsi niin huomaat, että niissä toistuu Friidun maailma se lyö läpi huomaamattasi.
Itseään voi huijata siis vain itseään. Luulen, että hienotunteisuudessa moni voittaa minut ja he sulkevat suunsa, he ymmärtävät tavallaan.
Sain juuri puhelun eräältä autettavaltani. Minun tehtäväni on joskus auttaa ja johdattaa heitä maanpinnalle tähän päivään.
pienempänä kärsimyksenä. Iskee paha flunssa ja joudutjättämään arkiset menosi ja tekemisesi sivuun pariksi viikoksi esim. Eikö silloin se tavallinen , välillä uuvuttavakin arki tunnu tosi mukavalta ja kaipaat sitä. Kun taas olet toipunut et muista montaa päivää nauttia siitä tavallisesta arjesta mutta ehkä nyt muutaman tunnin tai päivän osaat olla kiitollisempi. Nyt en tarkoittanut tietenkään todellista kärsimystä mutta tällainenkin ajatus aiheesta....
Monesti tälläiset yksinkertaistetut esimerkit avaavat ihmisten silmiä ymmärtämään mietteen todellisen päämäärän.
Nytkin tätä aihetta pyöritellessämme olen alkanut paremmin ymmärtää Sibeliuksen lauseen soveltuvuutta nykyhetkeen.
Ei kannata takertua sanaan kärsimys, siten, että tekee kipeää, vaan kärsimys voi olla hiljaa sisällä jäytävä tunne tai iso punainen finni poskessa ennen illallisjuhlaa ; )
vai olisiko, "hyvää kaikesta huolimatta" hieman neyutraalimpi ilmaus, - lennokas tuo ihana -sana tässä kohti elämää, tai oisiko se teidän rakastuneitten ilmauksia :)
Sibeliuksen päänsisus on ollut kai tuskaa täynnään, ilman näkyvää syytä..taiteen luominen ei kuulemma ole helppoa..
Sibeliuksella taisi olla myös mielenterveysongelmia..
Sibeliuskin käytti tuota ihana-sanaa, se on nätti sana. Elämä on ihanaa, joskus on ja joskus ei rakastuneillakin ; )
Eiköhän kaikilla suurilla taiteilijoilla mopo ole karannut aika ajoin käsistä. En tosin ole Sibeliuksen elämäntarinaan kovin perehtynyt, mutta otetaan esimerkiksi nykytaiteilijoista upea näyttelijä V.M Loiri, joka samaistuessaan näyttelemänsä roolihahmoon saattoi menettää kosketuksen todellisuuteen.
Mistä tulee tämä sielun hiljaisuus, tämä rauha, joka saa hiljentämään vauhtia ja olemaan läsnä omissa askelissa?
ja toinen:
Täytyyhän jokaisen ihmisen jonnekin joskus mennä.
..onko ihanampaa kuin 'tulla kotiin' :)
ei ihmisparalla taida koskaan olla mahdollisuuksia.
:)))joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
kärsiensä kanssa kärsimään ja palataan aiheeseen...
oleellista siinä että joku kirjailija, taiteilija, urheilija, tiedemies, politiikko jne erottautuu muista elämänurallaan, nousee muiden yläpuolelle, jättää puumerkkinsä historian annaaleihin on suorassa korrelaatiossaei niinkään hänen kärsimyksensä suuruuteen, vaan hänen uhrauksensa kokoon: esim. juuri Guevara joka uhrasi KAIKEN poliittisen ideaalinsa edestä. Hänelle ei juuti mikään muu merkinnyt paljon mitään: hän oli kahdesti naimisissa, jätti jälkeensä neljä lasta ja surevan, rakastavan lesken, mutta hänelle vallankumous oli asia jonka eteen hän antoi kaikkensa.
Todella monet suurista kirjailijoista ja taiteilijoista ovat olleet huomattavan yksipuolisia ja jopa erakoituneita tai ainakin sosiaalisesti huonosti sopeutuneita.
Todelliset timantit hiotuvat vain uhrausten ja täydellisen keskittymisen tulessa: mukavuudenhaluiset elämästä nauttijat harvoin yltävät huippusuorituksiin millään alalla.
Osittain keskusteluketjua lukeneena tohdin tehdä yksityisiä päätelmiäni ja sanon vaan kun sanon :)
Kyllä todelliset timantit hioutuvat elämää elämällä, täydellisten uhrausten ja keskittymisen kautta. Lisäisinpä vielä kauniin nöyryyden suhteessa elämään yleensä. Mittasuhteiden ymmärtäminen, merkitykset kiteytyvät kilvoittelun, kärsimyksen, kipeiden luopumisien kautta, elämän arvo selkeytyy.
Elämähän on luopumaan opettelemista.
Hyväksymällä elämän hauraus ja sattumanvaraisuuskin kevenee kuorma selästä huomattvasti.
Etuoikeutettuna työskennellessäni monen alan huipun kanssa tulin vakuuttuneksi heidän ominaispiirteistään ja vilpittömyydestään pikkuhiljaa. Kyllä läikähtikin usein paidan alla. Usko `elämän kantamiseen` tuntuu mahdolliselta tässä matosessa maailmassa :)
Sanoin vaan kun sanoin:)
uppoutuessaan täysin jonkin tieteenalan tutkimuksiin, pikemminkin se on intohimoa jossa muut jäävät varjoon ja muut ovat niitä jotka enemmän kärsivät hänen poisoloistaan?
Se on heidän oma valinta ja kutsumus, ei kärsimys?
Miten ja mitä selkeytyy kärsivälle, miten se tekee hänestä ja elämästään jalostuneen ja merkityksellisemmän kun kaikki voimat menevät kärsimysten lievitysyrityksiin?
Kyllä on karski ollut historian mukaan Jeesuskin kun sillä tavalla on kärsiviä parantanut, estänyt heidän kehityksensä ?
Niin jalosti kun hänkin kirjan mukaan antoi elämänsä ihmisten auttamiseen ja heille puhumiseen niin mikä olikaan lopputulos? No toki kun uskoo kuoleman jälkeiseen elämään voi sanoa että siellä se sitten tulee se autuus ja rakkaudellisuudessa eläminen.
Näin historiaa lainatakseni jos siihen on uskominen.
Elämä on täynnä normaaleja vastoinkäymisiä ja kamppailua ja oppimista, toisille oppiminen on helpompaa ja toiset eivät hallitse teoriaa koskaan yrityksistään huolimatta, mutta heistä saattaa tulla kädentaitajia.Elämä on todella haurasta ja sattumanvaraista!! Minne synnyt ja mihin perheeseen ja mitkä ovat geenisi...
kärsimysteemasta, koska en sitä täysin allekirjoitakaan, mutta jossain mielessä siinä voi olla perää.
Minä puhuin uhrauksista ja keskittymisestä yksipuolisesti yhteen ainoaan asiaan. Ei asianomainen sitä kärsimykseksi varmastikaan miellä, mutta hän voi olla aika suuri kärsimys muille.
:)kristillesen kotikasvatuksen saaneena. Tähän tulokseen olen myös tullut.
on toki tehty myös kokeita, jotka ovat tuottaneet ihmiskunnalle suurta kärsimystä. Hitlerin tiedemiehet käyttivät ihmisiä lääketieteellisiin tutkimuksiin.
Sivistymaissa ja kulttureissa näin EI tehdä. Nyky lääketieteen ala on nimeomaan KUTSUMUS ei onneksi kärsimys ala..)) Onneksi niin.
on ihanaa, ja meillä ei ole kuin yksi elämä, joka on tuhansien- ja miljoonien vuosien joukossa vain silmänräpäys, ja se ei ole tärkeä itsemme lisäksi kuin hyvin pienelle joukolle muita. Haluaisin elää vanhaksi, mutta en ikuisuutta.
Suomalaisten pitäisi päästä tästä kärsimysopista eroon, että kärsimys jotenkin kirkastaa ihmisen. Mikä on kärsimys, toisen kärsimys on toisen ruusutarha.
Kärsimys on rikkautta siinäkun onnikin, minua ei vaan juuri kiinnosta tuolla kärsimyksen puolella rikastua.
että minua yritetään hallita sen varjolla että kärsi niin hioudut timantiksi.
Kyllä yhä peräänkuulutan hyvää hoitoa ja kouluja ja....
pieni kohta; toisen kärsimys on toisen ruusutarha
tarkoittanee esim. toisen puolison vientiä.
(jos saa tulkita)
Eikö sellaisesta kärsimyksestä pitäisi aiheuttajankin saada osansa, vaikka syyllisyyden *kärsimyksenä? (hypoteettisena kysymyksenä)
Miettikääpä käänteistä kärsimystä......
toit uuden tulkinnan, olihan monimuotoinen sanonta, tottahan tuokin on. Minä olen jo jättänyt nuo tunneasiat, ja siirtynyt materian puolelle. Enemmän ajatus kulki,että joku vähään tyytyväinen voi elää hyvin onnellista elämää, siinä jossa rikkauteen tottuneelle elämä olisi kärsimystä.
Käsitinkö oikein jos puoliso lähtee toisen mukaan pitää kärsimys, jonka jätetty käy läpi seurata jättäjää, tai sitä joka ottaa poisjuosseen puolison rinnalleen kärsimään?
eihän kaikilla ole kutsumusta timantiksi. Timanttina oleminen on tosi kärsimystä jollekin joka olisi mieluummin vaikka hillomunkki.
Eikä kaikilla riitä resursseja timantiksi myöskään, se on melkein yhtä suuri kärsimys, ajatteles jos joutuisi johonkin sellaiseen paikkaan mihin ei ole taitoja tai taipumuksia, kuten esim Mr. Bush presidentintehtävissä.
Jokaista timanttia kohtaan tarvitaan miljoona tukijoukkoja.
Ei elämässä tarvitse kärsiä sen enempää, mitä elämä mukanaan tuo. Näistä kärsimyksistä oppii, jos oppii ymmärtämään muita samassa tilanteessa olevia, ja antamaan arvoa elämälle ilman kärsimyksiä, onhan sekin jonkinlaista hioutumista.
mikään on aiheuttanut niin paljon kärsimystä kun rakkaus. Laulussa sanotaan rakasta, kärsi ja unhoita. Näin se yleensä on, rakkaus tulee ensin, se kun loppuu tulee kärsimys, voi ne kulkea joskus rinnakkainkin. Unohdus on jo vähän eri juttu se tulee, jos tulee, eikä se kaikkea vie mennessään.
nyt niinkään tarkoita.Ei sinne ruusutarhaan menneiden tarvitse nokkospuskaan hypätä.
Jos edes *pikkuinen pistos mielessä käväisisi, mitä aiheutti toiselle. .........
Uskon, että kaikilla eronneilla on omat syyllisyyden tuntonsa joita kantavat mukanaan.
En usko, että on ihmisiä, jotka eron jälkeen henkseleitä paukutellen jatkaisivat kuten ei mitään olisi tapahtunut. Kyllä jokainen tykönään ajattelee mitä olisi voinut tehdä toisin, että tämä katastrofi olisi vältetty.
Väärin ja oikein tekemiset ja valinnat. Mitä ne kenellekin ovat? Toiselle oikein ja toiselle väärin?
Vaativa yhteiskuntamme sallii *kaikenlaisen individualismin toteutua, ilman sanktioita.(ihmissuhteissa)
Pitkälti samaa mieltä kanssasi, jokainen vastaa loppupeleissä itselleen teoistaan....
ketjua äitivainajan sanoin: Kun olette tarpeeksi kärsineet, voitte perustaa kärsäkaupan.
Äidillä oli omanlaisensa huumori ja hän oli kärsinyt elämässään muttei sitä ihannoinut.
Äitisi oli viisas ihminen. Hän tiesi elämästä, sen mikä on tärkeintä. Jospa, tämä juttu aukenisi. Myös maalaustaiteella on sanansa ja tehtävänsä. Ei pelkästään kirjallisuudella. Kun puhutaan ihmisen kärisimyksestä.
Meriläinen, onhan täällä muutamia kärsä kommentteja jo käyty läpi, mutta tuo elämän ilo kärsimyksen jälkituotteena on vielä hieman hakusessa.
Olen itse kokenut yhtä sun toista elämän vastoinkäymistä ja kuolemanläheisyyttäkin. Onni ja hyvä mieli sekä elämän kunnioitus mikä on seurannut selviytymistä on ollut sanoinkuvaamatonta ja kantanut vuosia eteenpäin.
on tallentanut ihan tavallisten Matti ja Maija Meikäläisten elämänkärsimykset?
Luulenpa, että ihan nimettömiksi jääneet tavalliset tattiaiset vetävät kärsimystenkortin tässäkin pelissä.
Miksi vain historiaan tarkkaan jääneet olisivat kärsineet eniten, jalosti, saavuttaen haltioitumisen kumulaation, epäilen suuresti?
kärsimättä ihminen pääse elämää elämästä.
Kärsinyt olen minäkin omasta syystäni, toisten tekojen tähden, sekä jopa kait osin yhteiskunnan sääntöjen takia ja eräänä tälläisenä kärsimyshetkenä äitini nämä sanat sanoi ja sai ajattelemaan.
Mutta äsken sain taas onnen tunteen kun kuulin Viktor Klimenkon laulun.
Selkäpiitä kulkeva ääni.
Kärsimys keskustelu ei ole juuri tällä hetkellä ehkä läheinen.
Mieluummin nautin elämästä nyt kun hyvä on.
Suomen Työväen Historia. Kertoo, siitä. Työväen Sivistys Liitto mm. on taltioinut tätä henkilöhistoriaa. Kannattaa kysellä sieltä, lukemista...TSL, sijaitsee, Helsingissä ja Hakaniemessä. Uskoisin että, myös entisellä Maalaisliitolla on oma vastaava ja vastaava kulttuurijärjestönsä- ja opintojärjestönsä ja arkistonsa.Samoin kuin Kommunisteilla ja kansandemokraateilla.
t.Nöhf
liekö Sibelius ajatuksensa ammentanut?
Kärsimys on omien rajojen ja tunne-elämän läpikäymistä.Elämä on vajaa näyttö, jos et mene itseesi tai edes ponnistele sen eteen, joten siltä pohjalta ajattelen Sibeliuksen ajatusmaailmaa.
Rikkautta on avata silmät kokemuksien pohjalta, ei ummistaa.Kärsimys ei ole koko elämän napanuora, mutta tarpeen kasvussa.
....päässyt samaan ajatuskuvioon kanssasi. Se onko nuo opit isosta kirjasta en osaa sanoa kun en tunne sen kirjoituksia kun vain vajavaisesti.
mahdollisuuden, "ihmelapsena" keskittyä ihmeelliseen muusiikkimaailmaan. Muistaakseni olen jostakin lukenut, niin lapsena hän makasi flyygelin alla, ja kuunteli sadepisaroita. Ensimmäinen pienimuotoinen sävellys ellei ollut peräti sinfonia syntyi jo, Sibeliuksen ollessa n.6 vuotias. Harvalla lapsella oli tuohon maailmanaikaan samaa lähtökohtaa ja perheissä taloudellista mahdollisuutta kouluttaa perheeseen tulevaa sinfoniamuusikkoa ja suurta säveltäjää. Suomessa oli köyhyyttä ja nälkää ja kurjuutta ja sairauksia tuohon aikaan... Sibeliuksella olivat siis tosi hyvät lähtökohdat. Kuinkahan monella lapsella tänä päivänä on? Aika harvalla vieläkin. Jos, minulla olisi musikaalisesti absolustisen sävelkorvan omaava lapsi, joka olisi saanut luonnonlahjakuuden syntymälahjaksi. Hänen kykynsä jäisivät taatusti huomaamatta. Yksiöön ei flyygeliä mahdu. No, naapurissamme on kaksi lahjakasta lupaavaa tanssijaa. Vahinko vain ettei, heidän vanhemmillaan ole mahdollisuutta kouluttaa näistä veljeksistä tanssioita. Sitä minä kyllä aidosti suren. Vieläkään ei olisi myöhäistä. Nämä veljekset ovat musikaalisesti erittäin lahjakkaita.
ihanaa, siihen toki kuuluu vastoinkäymiset ja kärsimykset, ne on vaan elettävä.
Ei silloin tunnu ihanalta, kun istuu jonkun läheisen kuolinvuoteen ääressä tai kinkkaa kainalosauvoilla katkenneen akillesjänteen vuoksi, mutta vastoinkäymiset kasvattaa "pinnaa" ja suhteuttaa asioita.
Tällä hetkellä elän ihanaa aikaa, molemmat pojat asuvat neljän kilometrin päässä ja lastenlapset pääsevät usein mummun luokse, työni on vaihtelevaa ja työkaverit mukavia.
Tunnen olevani tärkeä kaikille, myös isälleni.
Saan antaa rakkautta ja hoivaa vauvasta vaariin, jonka saan monin kerroin takaisin.
Lapset tuottavat minulle suunnatonta iloa, vanhempi poikani soitti ja kertoi, että tulee joulun ja loppiaisen väliseksi ajaksi tekemään työkeikan tänne Korpeen. Kysyi onhan minulle siellä kortteeri. Tulin niin hyvälle tuulelle kun saan esikoiseni sieltä kehä kolmosen sisältä tänne perukkaan. Aloin oitis suunnittelemaan tämän työhuoneeni muokkausta hänen käytettäväkseen. Kuopuksen kanssa nautimme iltapäivällä mamin tekemiä kanelipullia.
Hei Ansku, vanha kaveri..
Yleensähän elämä on kovaa, mutta iliman kovaa ei oo elämää,hih.
Hyvää syksyä Sinulle Ansku..
terv. me elämästä pitävät seppä itte ja pieni kultaanen Tiitu.
vanha, enhän ainakaan liian vanha? ;)
taiteen eliitti.
Ne jotka pääsevät eläessään nauttimaan luovuutensa hedelmistä. Valheellista vaatimattomuutta.
Kärsimysten jalostava vaikutus perustuu osaltaan kristilliseen hapatukseen. Kärsimällä saavutetaan muka jumalallinen viisaus ja ikuinen elämä.
Paskapuhetta sanon minä. Kärsimyksen seuraus on aina kuolema.
Hyvää pyhään päivän loppua vaan pohojanmaalta..
Nuankoos se teillä menöö??
Täällä pohojanmaalla ku kuoloo ne hyvä osaasetki. Oli sitten hapaatukset, tai hyväätoloot haittu mistä milloonki. Soon elämä julumaa ja ratsuväki raakaa. Luovuuren herelmiä täs on nautittu oikeen koko joukoon.
terv. seppä itte vaan ja pieni kaikiista rakkahin Tiitu-kani.
On se kärsimystä, nauroin taas kuten tyttö lelurasian ääressä, se sulla seppä tuo sana hallussasi. Kuollaan toki kärsimyksissä kärventyvät ja nekkii harvat, jotka tunnustautuvat onnellisiksi, siitä ei vaan pääse mihinkään ; )
No ku tuloovat meirään Mandia hätyyttelemähän, aattelin pikkuusen pitää sun puoltas. Nehän ne on nua omat tenavat parasta täs elämäs ja aina aatteloo notta niillä oliis se paree osa elämäs ku ittellä on ollu. Vaikka hyvin se on menny meilläki, sillälaalla koko mukavasti. Soon taas päivä justihin illaas ja uusi työviikkoo orottamas. Rengashommia pitääs aamulla alootella ja saiski tästä lähtiä jo vaakasuorahan. Hyvää ja rauhaasaa yötä sinulle Mandi, kirijootellahan taas vaikka huomenehtoolla lisää.
terv. seppä ja pieni jo nukkuva Tiitu kulta.
Minäkin alan kohta luovuttaa. Huomenna aamulla pitää herätä kukonlaulun aikaan kuuntelemaan omaa ääntään oikein radiosta. Pitää olla kahvit keitetty ja hereillä arvostelemassa itseensä tuliko kerrottua asiat oikein medialle eilen illalla pakanallisen pukinpolton jälkeen.
Hyvää yötä ja suukko Tiitulle ; )
puhemiehenä tässä orastavassa ystävyydessä, niin sanon että puhukaa lapsoseni! Puhukaa ja antakee hedelmistänne toisillekkii!
jos muistiin jääpi?
Pahinta on kuolla kenenkään mainitsematta.
Ja totta Mooses, jokainen on ihan niin nero kun itsestä tuntuu. Kuten Isävainaa sanoi. :)
s_s
Yhä paranee, eihän tässä malta mennä maate kun pitää kuikistella kuka pistää paremmaksi ; )
Nyt alkaa ihan itsestänikin tuntumaan olo nerolta ; )
Semmoista neroa ei oo oollutkaan joka neroutensa itte älyää. :) Kuten Isävainaa sanoi.
Meijän kaikkien oppi ja osaaminen on toisista kiinni. Me jokkainen pannaan oma sana ja ajatus toisen aloittamaan ajatusketjuun.
Mitä enemmään lukee ja kuuntelee, sitä enemmän on sanottavvaa. Tai mietittävvää. Kuten isävainaalla oli tapana sanoa. Ja kysyä hetiperrään: mitä mieltä oot?
Nyt kun pudotit "nerouteni" maanpinnalle, niin hyvin nukutun yön jälkeen tarkennan ajatuksiani. Tämä pohdiskeluketju ja moni aikaisempikin on opettanut minua muiden mielipiteiden avulla pistämään sisäiset sekavat piuhani kohilleen ; )
Yhdyn mielipiteiseesi luettuani ja sisäistettyäni palstalaisten mielipiteitä sain tästä ketjusta hyvin paljon eväitä mm. vapaaehtoistyöhöni, jossa autan vaikeuksissa olevia lähimmäisiä.
Kaikkea en tietenkään pysty hyväksymään.
Kun suru- ja kärsimyskokemuksen läpi käytyään ihminen ei katkeroidu vaan palaa mukaan elämään hän huomaa pian ilon palaavan takaisin elämään.
Mie oon mielötän!!! Jja miull mittään tiukka pippoo oo , ei mull oo pippoo lainkaan , köyhä ko oon (vain köyhä laulaja mä oon ;;; -köyhä voit olla , muttet laulaja!!!)
Mistäs tuon tiiät, ettenkö muka osaisi laulaa kuuntele vaikka tätä... taivahalle syttyi juuri tähti kirkas tähti suuri.....lalalalaaa raallaaallaa, no, mitä sanot?