Hyvät naiset, kertokaa miten olette onnistuneet ratkaisemaan nykyään ikävän yleiseltä vaikuttavan toimeentulon ja perhehaaveiden ristiriidan?
tilanne on se, että ollaan miehen kanssa molemmat kohta yli-ikäisiä esikoisen tekijöitä eli asialla alkaa olla hiven kiire jo.
mutta kun on se iso mutta: molemmat olemme akateemisia pätkätyöläisiä. kummallakaan ei ole hyvästä koulutuksesta huolimatta vakituista työpaikkaa, eikä tietoakaan sellaisesta. ja pätkienkin saamiseksi on tehtävä töitä aivan eläimellisesti - aina löytyy joku innokkaampi jos tahti alkaa olla liikaa. tilanne on ollut tällainen jo vuosia.
rohkeammat perheen perustaneet ystäväni ovat kaikki tilanteessa, jossa ainakin jommalla kummalla (yleensä miehellä) on ollut vakityö jo ennen yritysten aloittamistakaan.
ne naisystäväni, joilla vakituista työtä ei ollut kun tulivat äidiksi, eivät ole sen jälkeen töitä saaneetkaan.
onko aivan turhaa arkuutta toivoa edes pientä taloudellista vakautta ennen perheen perustamista? pitäisikö vaan reippaasti käydä lasten laittoon viis siitä onko ensi kuun asuntolainaan rahaa vai ei? tai kenties antaa vain periksi ja unohta perhehaaveet?
tilanne on se, että ollaan miehen kanssa molemmat kohta yli-ikäisiä esikoisen tekijöitä eli asialla alkaa olla hiven kiire jo.
mutta kun on se iso mutta: molemmat olemme akateemisia pätkätyöläisiä. kummallakaan ei ole hyvästä koulutuksesta huolimatta vakituista työpaikkaa, eikä tietoakaan sellaisesta. ja pätkienkin saamiseksi on tehtävä töitä aivan eläimellisesti - aina löytyy joku innokkaampi jos tahti alkaa olla liikaa. tilanne on ollut tällainen jo vuosia.
rohkeammat perheen perustaneet ystäväni ovat kaikki tilanteessa, jossa ainakin jommalla kummalla (yleensä miehellä) on ollut vakityö jo ennen yritysten aloittamistakaan.
ne naisystäväni, joilla vakituista työtä ei ollut kun tulivat äidiksi, eivät ole sen jälkeen töitä saaneetkaan.
onko aivan turhaa arkuutta toivoa edes pientä taloudellista vakautta ennen perheen perustamista? pitäisikö vaan reippaasti käydä lasten laittoon viis siitä onko ensi kuun asuntolainaan rahaa vai ei? tai kenties antaa vain periksi ja unohta perhehaaveet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni elämä on elettävä omien arvojen mukaan. Vanhana täytyy pystyä katsomaan taaksepäin elämäänsä tyytyväsenä ratkaisuihinsa. Jos todella haluat perheen niin unohda raha-asiat, ne on kuitenkin vain materiaa. Itse olen onnellinen äitinä. Haluamme mieheni kanssa ehdottomasti vähän suuremman perheen ja olemme satsanneet kotielämään seurustelun alusta lähtien. Luonnollisesti emme ole kovin varakkaita, sillä omat opintoni ovat vielä kesken ja miehen palkka ei ole valtaisa (ei vakitöissäkään). Joskus tuntuu piinaavalta kitsastella, tottakai, ja joskus minulla on hirveät paineet, sillä työkokemuskin on aika vähäistä. Siitä huolimatta toivomme nytkin lisää pieniä onnelliseen perheeseemme. Yritämme vain seurata uskollisesti omia arvojamme:)
Jos teillä omistusasunto on, myykää se ja muuttakaa vuokralle!
en nyt oikein ymmärrä saamiani kommentteja.
missä tulin sanoneeksi, että halajamme vain mammonaa - kyse on ihan oikeasti siitä, että nyt jo kitkutamme toimeentulon rajoilla.
eikä se kitkuttaminen niin paha olisi, jos edes näihin pieniin tuloihin voisi luottaa. mutta kun ei. koskaan ei voi suunnitella edes muutamaa kuukautta eteen päin, pidemmistä ajoista nyt puhumattakaan.
*eikä* syynä ole se omistusasunnossa asuminen: ostimme oman siinä vaiheessa kun vuokrat olivat suuremmat kuin kohtuullinen lainanlyhennys. eli vuokralla asuminen ei tule kyseeseen, siihen rahamme eivät ainakaan riitä.
Hei!
Olemme mieheni kanssa olleet tilanteessa, jossa hän oli täysin työtön (eleli päivärahoilla) ja eläminen oli täysin melkein minun palkallani, joka ei ole häävi koulutukseeni verrattuna ja vielä kun asuu täällä pääkaupunkiseudulla. Kitkuttelimme ja kitkuttelimme. Mietimme myös perheen perustamista. Lopulta päätimme, että minä jätän pillerit pois parin kuukauden kuluttua, oli rahatilanne mikä tahansa.
Parasta tässä kaikessa sitten on se, että kuin ihmeen kaupalla mieheni sai vakuituisen työn ja kohta on kulunut se muutaman kuukauden pillereiden syöminen. Pääsemmme siis tosissamme koettamaan, josko tärppäisi. Olisimme jättäneet pillerit pois, vaikkei mieheni olisi vakipaikkaa / töitä saanutkaan.
Oma mielipiteeni on, ettei lapsia kannata odottaa siihen, että on rahaa. Jos sille tielle lähtee, tulee aina uusia odottamisia: sitten kun on oma asunto, sitten kun on sitä tai tätä... Kannattaa siis rohkeasti aloittaa ja toivoa, että tärppää.
Onnea yrityksellenne ;-)
Olen kyllä jyrkästi erimieltä!
Työssäni olen nähnyt niin paljon kurjuutta ja jopa lähes nälänhätää vähävaraisissa perheissä joten en todellakaan suosittele lasten hankkimista jos raha-asiat ovat huonosti eikä vakitöistä ole tietoa.
"Lopulta päätimme, että minä jätän pillerit pois parin kuukauden kuluttua, oli rahatilanne mikä tahansa" =todella vastuutonta!
"Parasta tässä kaikessa sitten on se, että kuin ihmeen kaupalla mieheni sai vakuituisen työn"
=todella hyvä tuuri!
Kaikille ei käy samoin!!!
Lapsia ei tehdä silloin, kun taloudellisesti on kaikki hyvin. Äkkiä päädytään seuraavallle linjalle: sitten kun on oma asunto, auto, ikää lisää, yms... Olen elänyt aiemmin suhteessa, jossa aina odotettiin jotain tulevaa. Se ei ollut elämää.
Vaikka mieheni ei olisi saanut työpaikkaa, on minulla edelleen työt ja vakaa toimeentulo. Minun tuloistani se äitiyspäivärahakin lasketaan. Mutta tottahan se on, että vanhemmat haluavat taata lapsilleen turvatun lapsuuden...
Sinun tekstisi perusteella tuntuu, että työttömillä tai vähävaraisilla ei ole oikeutta saada lapsia. Eihän heillä ole varaa kasvattaa lasta. Mielestäni rakkaus on tärkeämpää kuin raha.
Ja edelleen, tiedän ettei kaikilla käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä, mutta uskon, että jos kovasti etsii töitä ja uskoo itseensä, on työnsaanti mahdollista, ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa on itseasiassa pulaa työntekijöistä. Ollaan vaan menty siihen, ettei olla valmiita tekemään huonoja hommia, kuten siivousta. Mutta tämä ei ole työllisyyspalsta, joten asia sikseen.
Kun itsestä ja puolisosta tuntuu, että nyt on oikea aika lapsille, ei muutakuin toivomaan, että tärppää. Tsemppiä kaikille, jotka toivovat omaa lasta ;-)