Missähän määrin kummittelu- tai poltergeist-kokemuksia kertyy samoille ihmisille joilla on UFO-kokemuksia, tavalla tai toisella?
Omat vaatimattomat kokemukseni:
-94 muutin sellaiseen 50-luvun omakotitaloon jossa heti muuttomme jälkeen kuului kovan kolahduksen ääni. Kävin koko talon läpi, enkä havainnut mitään syytä äänelle. Alkuvuodesta -95 olin jo kypsynyt eroamaan silloisesta kumppanistani, ja nukuin yksinäni yläkerrassa. Eräänä yönä aloin kuulla askelia talon katolta, mikä on toki sikäli metkaa että katto oli paksun lumikerroksen peitossa. Askeleet sen kuin jatkuivat vain kokoajan, kunnes ajattelin tiettyjä suojaavia värejä mielessäni (violetti, hopea ja turkoosi), jolloin ääni katosi. Mutta myöhemmin se jatkui ja tuntui siirtyneen katolta katon ja sisäkaton väliin. Silloin juoksin alakertaan ja käskin silloisen mieheni mennä yläkertaan nukkumaan. Hän teki niin, ja aamulla kysyi että siirtelinkö huonekaluja koko yön (en). Ilmeisesti siis hänkin kuuli ääniä.
Talon ikkunasta tuli vielä nähtyä erikoinen valoilmiö talven mittaan. Äänetön valo lensi kohti taloa ja sen ylittäessä katon kuului suhahdus. Harmittaa etten tutkinut maastoa ympäriltä josko olisi ollut meteriootti. Mutta tämä valoilmiö oli samana iltana kun olimme katsoneet Juhan af Grannin ufo-ohjelman, joten tiedä sitten mitä oli ja kuka asialla. Mies ei sitä nähnyt kun oli juuri kumartuneena silittämään kissaa, mutta hänkin kuuli suhahduksen.
- Eli ei siis mitään abduktiokamaa sentään. :)
Omat vaatimattomat kokemukseni:
-94 muutin sellaiseen 50-luvun omakotitaloon jossa heti muuttomme jälkeen kuului kovan kolahduksen ääni. Kävin koko talon läpi, enkä havainnut mitään syytä äänelle. Alkuvuodesta -95 olin jo kypsynyt eroamaan silloisesta kumppanistani, ja nukuin yksinäni yläkerrassa. Eräänä yönä aloin kuulla askelia talon katolta, mikä on toki sikäli metkaa että katto oli paksun lumikerroksen peitossa. Askeleet sen kuin jatkuivat vain kokoajan, kunnes ajattelin tiettyjä suojaavia värejä mielessäni (violetti, hopea ja turkoosi), jolloin ääni katosi. Mutta myöhemmin se jatkui ja tuntui siirtyneen katolta katon ja sisäkaton väliin. Silloin juoksin alakertaan ja käskin silloisen mieheni mennä yläkertaan nukkumaan. Hän teki niin, ja aamulla kysyi että siirtelinkö huonekaluja koko yön (en). Ilmeisesti siis hänkin kuuli ääniä.
Talon ikkunasta tuli vielä nähtyä erikoinen valoilmiö talven mittaan. Äänetön valo lensi kohti taloa ja sen ylittäessä katon kuului suhahdus. Harmittaa etten tutkinut maastoa ympäriltä josko olisi ollut meteriootti. Mutta tämä valoilmiö oli samana iltana kun olimme katsoneet Juhan af Grannin ufo-ohjelman, joten tiedä sitten mitä oli ja kuka asialla. Mies ei sitä nähnyt kun oli juuri kumartuneena silittämään kissaa, mutta hänkin kuuli suhahduksen.
- Eli ei siis mitään abduktiokamaa sentään. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Missähän määrin kummittelu- tai poltergeist-kokemuksia kertyy samoille ihmisille joilla on UFO-kokemuksia, tavalla tai toisella?"
Yhteyttä näyttää olevan. Haastattelin kerran sellaista, jolla oli yöllisiä vierailuja. Iholle oli jäänyt selviä jälkiä, jotka hän oli valokuvannut. Jostakin syystä ei näyttänyt kaikkia kuvia :-) Hän oli myös nauhoittanut öisin, ja totta vie, kyllä nauhalla oli selittämätöntä kolinaa.
Hänellä oli myös valokuva, jossa oli makeisia järjestettynä kuvioksi. Kertoi, että sekava joukko oli järjestynyt itsekseen hänen ollessaan hetken poissa. Asunnossa ei ollut kotieläimiäkään.
Toisaalta ihmiset ovat yleensä aika huonoja arvioimaan kokemuksiaan. Erehdyksiä voi sattua sekä ufo- että poltergeistpuolella, jos arviointikyky on heikko. Kirjallisuudessa on paljon tietoja yhteydestä selittämättömien taivaalla nähtyjen valoilmiöiden ja fysikaalisten tapahtumien välillä.
Voisitko antaa muutaman täsmennyksen? Yksityiskohtien tarkkuus on hyvin tärkeätä tapausten arvioimiseksi. Siis:
- millainen ulkokatto talossa oli (harja/tasa-)
- mikä oli ulkokaton materiaali (huopa/tiilet/pelti)
- miltä askeleet kuulostivat (raskaat/sipsutus, hitaat/nopeat, kopisevat/tömisevät/laahaavat jne.)
- välikaton äänten tarkempi kuvaus (rapinaa?)
- millainen ulkokatto talossa oli (harja/tasa-)
- mikä oli ulkokaton materiaali (huopa/tiilet/pelti)
Aaltopeltinen harjakatto.
- miltä askeleet kuulostivat (raskaat/sipsutus, hitaat/nopeat, kopisevat/tömisevät/laahaavat jne.)
- välikaton äänten tarkempi kuvaus (rapinaa?)
Hm... Sanoisin muistinvaraisesti että aikuisen miehen kävelyä kovapohjaiset kengät jalassa. Ei raskasta, mutta ei kevyttäkään. Ei raahaavaa, ei ripeää eikä hidasta, eikä minkäänlaista rapinaa tms. "Tavallista" askellusta kengät jalassa.
Selväähän on että ei kukaan olisi siellä lumisella katolla saanut sellaista ääntä aikaiseksi (olisi kuulunut aivan erilainen ääni tai sitten kauhunhuuto kun ukko tippuu harjakatolta lumen kanssa...) Välikattoon eli makuuhuoneen katon ja talon ulkokaton väliin sensijaan ei käsittääkseni mahtunut ihmisiä ja sinne ei edes ollut luukkuakaan missään.
Voisi siis sanoa että normaali (kävelyn) ääni kuului epänormaaleista paikoista.
Ex-mieheni, nyttemmin jo kuollut, kuuli äänen ilmeisesti aivan erilaisena, koska hän kysyi aamulla siirtelinkö huonekaluja koko yön. Itse en kuullut enää mitään ääniä sen jälkeen kun olin mennyt alakertaan ja lähettänyt miehen yläkertaan.
Nyt tuli paljon tärkeitä yksityiskohtia. Niiden perusteella arvioisin, että havaintosi on aito eikä talon tavallisia ääniä.
Hei!
Askellusta on tullut kuultua ja olenkin siitä jo aiemmin kertonut.Ketään ei näkynyt ja
lumesta huolimatta askeleet kuuluivat hyvin selkeinä, muunlaiseen kummitteluun en
ole sitten törmännytkään.Ufot tulivatkin sitten yhdessä vaiheessa elämää hieman "tutummiksi".
Itseänikin kovasti kiinnostaa tuo, että ainakin joillekkin kertyy niitä kokemuksia sekä
ufoista, että kummittelusta. Liekkö henkilöstä vaikko paikasta sitten tosiaankin kiinni ?
Sen verran on näitä tapauksia, jossa molempia on nähty samalla raitilla/seudulla, että
rupiaa tuntumaa siltä, ettei pelkästään sattumasta ole kuitenkaan aina kyse.
"- Eli ei siis mitään abduktiokamaa sentään. :)"
Mistäs tiedät ? :).
Oletko muuten ilmoittanut tuosta havainnosta ? Tuostahan vissiin saisi selville päiväyksen,ilmansuunnan,ajan (ainakin sinnepäin olevan) jne. Ei ehkä selitystä saisi,
mutta aina sitä mukaan kun aito havainto ilmoitettaan, niin se on kuitenkin aina uusi
korsi kekoon ja ehkä se jonain päivänä jopa valmistuu.
-Käpymäki.
Niin, eihän sitä tiedäkään. Joskus on vuosien varrella ollut ylimääräisiä reikiä kehossa kun aamulla herää, mutta niistä ikinä tiedä...
Muistaakseni vuosia sitten kirjoittelin tuon valoilmiön jollekin taholle, en muista enää mille, joka niitä juttuja kerää. En saanut silloin mitään vastausta, ehkei sitä sitten pidetty järin mielenkiintoisena.
Muutamia muitakin kokemuksia on ollut, semmoista pientä poltergeistia tai mitä lie, mutta nyt on ollut jo useampi vuosi niin hiljaista että alan jo epäillä vanhojakin kokemuksia. Mutta voihan sitä ajatella että tarvitaan sekä 1 sopiva asunto että 1 tai useampia sopivia ihmisiä että "natsaa" ja tulee jotain merkillisiä kokemuksia. Ehkä ihmisenkin mielen ominaisuudet vaihtelevat niin että joskus sitä on herkempi jotain aistimaan ja joskus ei.
Mutta mielenkiintoisimpia tapauksia todellakin ovat ne joille on _useampia_ todistajia!
Hei!
"Niin, eihän sitä tiedäkään. Joskus on vuosien varrella ollut ylimääräisiä reikiä kehossa
kun aamulla herää, mutta niistä ikinä tiedä..."
-Juu ei, kaikenmaailman yölliset unissaan "riehumiset", edellisen päivän haaveri osuu
vasta aamulla pukeutuessa simmuun, epätoivotut vierailijat, eli ötökät saattavat ehkä
haukata hieman vatsan täytettä jne. Pienen pieni mahdollisuus on kuitenkin se, että
joittenki jälkien aiheuttajat asustavat ehkä hieman toisaalla..
"Muistaakseni vuosia sitten kirjoittelin tuon valoilmiön jollekin taholle, en muista enää
mille, joka niitä juttuja kerää. En saanut silloin mitään vastausta, ehkei sitä sitten pidetty
järin mielenkiintoisena."
-Havainnosta kertovaan kyllä kuuluisi mielestäni aina ottaa jotain kautta yhteyttä,
vaikka edes ilmoittaakseen sen, että ovat vastaanottaneet lähetetyn, sillä eihän postin
perillemeno ole kuitenkaan ihan 100%:sta. Ehkä kannattaisi varmuuden vuoksi
vielä kerran ilmoittaa, vaikka SUT:ille.
"mutta nyt on ollut jo useampi vuosi niin hiljaista että alan jo epäillä vanhojakin kokemuksia."
-Hö, silloinhan elämässä pitäisi epäillä niin paljon asioita että...aikanaan rakkautta,
sirkkojen siritystä jne. :). Ei aika niiden kokemusten aitoutta mihinkään vie, jotkut
oudotkin kokemukset saavat ehkä aikanaan "luonnolliset" selityksensä, mutta osalle
ei ehkä tällä elonkierolla löydy selitys kuin sieltä "luonnottomien" joukosta.
"Mutta mielenkiintoisimpia tapauksia todellakin ovat ne joille on _useampia_ todistajia!"
-Tiedä sitten mielenkiintoisemmista, mutta vaikeammin selitetävissä ne kummiskin on.
-Käpymäki.
Muistot pysyvät yllättävän tuoreina, kun kirjoittaa tapaukset aina välittömästi muistiin.
Hei!
Ja kun on saanut vaikkapa jonkun poikkeavan kokemuksen kirjoitettua muistiin, niin
sen lisäksi nappaa vielä kuvankin "kaveriksi", niin johan on pullat aika hyvin uunissa
kokemuksen myöhemmän muistelun suhteen. Päiväkirjaa pitävillehän nämä
poikkeavatkin kokemukset siirtyy "automaattisesti" kirjoitettuun muotoon ja ne on
sitten sieltä kirjasta helposti haettavissa.
-Käpymäki.
Valoilmiö saatoi jopa oikeastikin olla erittäin harvinainen pallosalama
harvinaisia ovat talvella? Siis onhan keskitalvellakin joskus ukostanut, mutta koska sekin on harvinaista ja pallosalamat ovat muutenkin harvinaisia(erittäin), niin voi olla ettei olluna pallosalama. Qad voisi ehkä vallinutta säätä valoittaa ?
Tämä menee ihan arvailuksi, mutta olettaisin että oli jotakuinkin -10 asteen pakkanen. Varmaankaan en edes silloiseen päiväkirjaanikaan tehnyt säästä merkintää (kun harvemmin teen), mutta muistikuvani on että ei takuulla ollut suoja, mutta ei tulipalopakkanenkaan.
Kuitenkin vuoden alkupuoli oli menossa, tammi- tai helmikuu. Jos joku osaa selvittää milloin 1995 tuli Juhan af Grannin jonkun ufosarjan eka osa, niin se oli se päivä!
13.1.1995 oli tuolloin todennäköisesti kyseessä.
Linkitin tämän ufotutkijoiden keskustelupalstalle, sillä hyvin pätevää porukkaa sieltä löytyy.
Kiva kun päivä löytyi, itse en olisikaan jaksanut alkaa päiväkirjojani plaraamaan. Niitä kun on liuta.