siis...melkein kaikki jutut mitä mie luen on semmosii et "apua en uskalla tehä sitä tai tätä....en tiiä onko poika tai tyttö ihastunu minuun"..."en pääse exästäni irti"...jne jne....ei hyvänen aika ettekö te ymmärrä jos ootte epävarmoja ihastuksen kohteistanne nii ei auta mikään muu kuin mennä kysymään suoraan ja olla oma ittensä....sillä jos et oo oma ittes sen alkuhuuman jälkeen se "oma ittes" tulee kuitenkin ulos ja kumppanis huomaaki et et ookka se mitä sie olit...ja jos et tosiaan pääse exästäs irti...ok...ymmärrän on ollu mukavia hetkiä ja muistoja...toki ne on tärkeitä..mut...mitä ideaa on katella taakse kun tulevaisuus voi tuoda sulle jopa sata kertaa parempia muistoja ja hetkiä jos katot eteenpäin...jokainen meistä pystyy päästään menneisyydestään irti jos vai yrittää tosissaan ja antaa kaikkensa mitä on...sillä se menneisyydessä roikkuminen on asia mikä on meidän aivoissa ja me voimme muuttaa jos vain haluamme tosiaan...kerron tämän koska oon käyny kaiken tän läpi ja huomannu näitä asioita...jos roikut menneisyydessäs...nii heräät yhtäkkiä muutaman vuojen päästä ja huomaat miten oot heittäny ne tärkeät ajat elämästäs menemään roikkumalla menneisyyksissä...ja todellaki ihastuminen on eri asia kuin rakastumien sillä rakkaus (jos sitä on) nii näkyy vasta sen alku huuman jälkeen..sillä rakkaus ei ole vain tunne...vaan se on toisen hyväksymistä epäkohtineen ja tukemista toista vaikka koko maailma ois vastassa...aattelin vaan kirjottaa tän ku oli vaan tylsää ja tunut et monet ei vaan älyä tätä juttua...valittakaa kommentoimolla jos teillä on jotain valittamista...whatever...mua ei pätkääkää kiinnosta mitä te aattelette tästä tekstistä;)...ja sit vielä lopuksi "Have a nice day" ;)
TÄSSÄ VASTAUS KAIKILLE!!!!!
jbä_ktf
7824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä vitsi tuo omana itsenään oleminen. Ei vain jaksa enää naurattaa, kun juttu on kuultu jo niin monta kertaa.
Ei tosiaan kannata olla oma itsensä.
ookko joku masentunu, toivonsa menettäny ja angstaava teini ku asiat ei mee hyvin????...yksi parisuhteen tärkeimpiä asioita on oma ittensä oleminen ja sen kautta voi löytää oikeian...jos oot joku muu omassa elämässä...nii voidaan sanoa sitä elämää valheeksi
kirjoittaja taitaa olla 13-w pikkulapsi joka ei ole vielä eläessään seurustellut. vanhat sanelemat kliseesi eivät kyllä avaa kenellekään uusia näkökulmia. rupeaa suorastaan ärsyttämään tää "ole oma itsesi" paska, kukaan joka tuota hokee ei ole eläessään astunut ovesta ulos ja nähnyt millaisia ihmiset oikeasti ovat.
olen kyllä samaa mieltä et se ei avaa kellekkään mitään uutta...koska sitä hoetaan koko ajan...ja sen takia se menettää merkityksensä...jokaisen pitää kokea se kokemusten kautta ja silloin oppii parhaiten...ja tiedän kyllä millaiset ihmiset todellaki ovat...oon nähny pimeän sydämen ja kulkenu kaiken sen tuskan, kyynelen ja masennuksen läpi...oon kyl itte kärsiny aika pahasti ja menettänykki suhteen ku yritin olla joku muu...ennen tuo "ole oma ittesi"-juttu oli täyttä roskaa mulle mut menetyksen jälkeen ymmärsin kuinka tärkeä se on...ja se todella antaa seurustelu kumppanille sen oikean kuvan ittestäs...kyllä mie vähän veikkaan et suurin osa tytoistä haluaa tutustua poikaan jolla ei ole "naamari" päällä vaan näyttää oikeat kasvonsa...tarkotan vaan et olkaa oma ittenne seurustelukumppanille...silloin oppii tosiaan tuntemaan sen henkilön paremmin...no loppujen lopuksi ihmissuhde ei ookkaa nii yksinkertainen asia...se tosiaan vaati sikana töitä...hmm...ja en tosiaan oo joku 13 wee pikkupentu...ehkä mä oon väärässä...tai en...whatever...tää on vaan mun oma mielipide joka tosiaan perustuu omaan kokemukseen...ja tosiaan oon seurustelemassa ja oon myös astunut ovesta ulos ja huomannu ehkä enemmän kuin sie...jolla ehkä monta epäonnistunutta suhdetta takan :)
Omana itsenään olo on sinänsä minusta arvostettava asia, mutta jos luulet kaikkien löytävän itselleen kumppanin sillä tavalla, olet very fucking väärässä.
Kaikille ihmisille "omana itsenä oleminen" ei meinaa itsevarmaa & rentoo läpänheittäjää, joka antaa mennä vaan... Mä olen ihan "oma itseni," vaikken oo semmonen.
Tässä varmaan juuri sitä tarkoitetaan. Eli jos et ole rento läpänheittäjä niin sitten et ole. Ja jos toinen ei sinusta sen takia pidä niin sille ei voi mitään.
Ei suhteesta voi tulla pitkä, jos toinen koko ajan esittää olevansa esim. rento ja reipas ja rohkea, vaikka oikeasti väsyttäisi ja ahdistaisi ja pelottaisi.
Minusta tuossa aloitusviestissä itseasiassa oli ihan hviä pointteja. Mitään ei saa jos sen eteen ei mitään tee. Puhuin siskoni kanssa, joka on nyt ollut n. 4 vuotta naimisissa ja kahden lapsen äiti, että miten hän 'iski' miehensä. Sisko vastasi, että keskustelemalla, tapailemalla ja sitten kertomalla, että itseltä löytyy tunteita.
Itsekin olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa pitäisi alkaa pojalle vihjaamaan, että minä ainakin haluaisin olla enemmän kuin kaveri, ja pelottaa, koska hieman äkkipikaisen luonteeni takia olen jo kerran aika kirpeät pakit saanut.
Mutta ei toista voi itsestä pakottaakaan tykkäämään ja nyt tämän pojan kanssa olemme olleet yhteydessä toisiimme huomattavasti enemmän kuin edellisen ja tunnemme toisemme paremmin.
Ei ole olemassa mitään ihmekikkoja, millä pojan/tytön saa itsestään pitämään. Kyllä se tykkää jos tykkää ja jos ei niin silloin täytyy hyväksyä, että hän ei vain tykännyt, Aivan varmasti joku tykkää.
Olen myös huomannut, että mitä pidemmälle juttu etenee sitä epävarmemmiksi osapuolet tulevat. Kun aletaan oikeasti ajatella, että tykkääkö tuo musta oikeasti, kaatuuko maailma jos ei tykkää, entä jos se tykkää, niin mitä sitten....
Mutta mitään ei saa jos ei uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta. Se on tietysti jokaisen oma asia, että elääkö epätietoisuudessa sen uhalla, että saa pakit vai ottaako asiasta selvää, jolloin on monta mahdollisuutta miten juttu jatkuu.