Eli olisiko kokemuksia tai tietoa seuraavasta
aiheesta:
Meillä on uroskoira ja haluaisimme jatkossa ottaa
myös toisen koiran. (Ymmärrämme, että koirien
ikäero tulisi olla vähintään pari kolme vuotta ja
siitä säännöstä aiommekin pitää kiinni.) Ongelma
on kuitenkin se, että otammeko toiseksi
koiraksemme uroksen vai nartun. Rotu tulee
kuitenkin olemaan sama. Nartun kohdalla
ongelmahan on ilmeisemmin juoksuaika ja uroksien
välillä voi taas syntyä koviakin tappeluita.
Kumpaa sukupuolta siis suosittelisitte
uroksellemme kaveriksi ja miksi?
aiheesta:
Meillä on uroskoira ja haluaisimme jatkossa ottaa
myös toisen koiran. (Ymmärrämme, että koirien
ikäero tulisi olla vähintään pari kolme vuotta ja
siitä säännöstä aiommekin pitää kiinni.) Ongelma
on kuitenkin se, että otammeko toiseksi
koiraksemme uroksen vai nartun. Rotu tulee
kuitenkin olemaan sama. Nartun kohdalla
ongelmahan on ilmeisemmin juoksuaika ja uroksien
välillä voi taas syntyä koviakin tappeluita.
Kumpaa sukupuolta siis suosittelisitte
uroksellemme kaveriksi ja miksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi!
Mulla on itellä kaksi uros koiraa ja niitten
ikäero on kaksi vuotta! Ne on tullut ihan hyvin
toimeen keskenään. Kun toista koiraa olimme
ottamassa niin meillä ei olisi tullut kuuloonkaan
ottaa narttua kun jo uros oli talossa. Ei sitä
juoksuaikaa olisi jaksanut!
Urokset eivät tappele läheskään niin pahasti
keskenään kuin jos olisi kaksi narttukoiraa. Ja
kun pentu tulee taloon niin ainakin meillä
vanhempi koiramma oli hyvin varovainen ja ymmärsi
että toinen on pieni ja sitä voi sattua! Leikit
meillä on kyllä aika rajuja mutta ne ovat vielä
toistaiseksi olleet vain leikkiä! Pikkuhiljaa
alkaa kyllä huomaamaan että pientä valtataistelua
alkaa syntymään mutta nuorempi on tähän mennessä
vielä selvästi alistunut! Yleensä uroskoirilla se
heikompi ja nuorempi alistuu päinvastoin kuin
kaksi narttukoiraa voi tapella toisiltaan silmät
pois päästä!
Tässä oli heiman omia kokemuksiani, toivottavasti
oli jotain apua!
itselläni taasen on narttu uros. narttu on
leikattu joten juoksuaika ongelmaa ei ole ja sen
vuoksi päädyinkin urokseen.
mielestäni voit ottaa aivan hyvin uroksen
kaveriksi. ja jos koirallasi ei muutenkaan ole
mitään uroskoiria vastaan niin ota uros. eipähän
ole juoksuaika ongelmaa tai mahdollisia
valeraskauksia, jotka ovat jo nartulle itselleen
stressaavia. meilläkin oli valtataisteluita, mutta
ne nyt kuuluu jokaiseen laumaan ja narttu antaa
vieläkin kyytiä urokselle jos se yrittää hyppiä
silmille.
vanhempi koira myös tajuaa toisen olevan pentu ja
suhtautuu siihen varovaisemmin kuin aikuiseen
koiraan. totta kai leikit olivat uroksen ollessa
ihan pentu jo aika rajun näköisiä, mutta sehän on
valtataistelua myös leikin muodossa.
mutta jos nykyinen koirasi on aggressiivinen
toisia uroksia kohtaan niin ota sitten narttu.
tosin vaikka koira olisikin aggressivinen niin ei
sekään välttämättä tarkoita ettei se hyväksy
laumaansa toista urosta.
se on totta että urosten välille saattaa syntyä
rajuja tappeluita, mutta uroksissa se heikompi
alistuu kun nartut tappelevat vaikka kuolemaansa
saakka jos sille päälle sattuu.
itse suosittelen urosta. nartun juoksuaika tekee
uroksen levottomaksi joten se säästäisi niin sinun
kuin uroksesikin hermoja. ja eipähän sattuisi
vahinkoa. joidenkin narttujen juoksuaika saattaa
olla ihan huomaamaton, joten ei vahinkoa pääse
sattumaan.
Meillä on uros ja narttu, joista uros on vanhempi
ja narttu n.3 vuotta nuorempi. Ei ainakaan meillä
ole ongelmia tullut, koirat kun ovat eri
huoneissa juoksun aikaan ja käyvät ulkonakin eri
aikoihin. Meillä kyseinen käytäntö on ainakin
tähän mennessä toiminut hyvin...ottaen vielä
huomioon, että meidän uros osaa halutessaan avata
oven! =)
olisi kiva kuulla myös lisää mielipiteitä.
Meidän uros on jokseenkin vahvaluontoinen ja
pomottavakin, mutta se ei kuitenkaan ole
erityisen agressiivinen muita uroksia kohtaan.
Mielessä sillä on pääasiallisesti leikkiminen.
Jos toinen kuitenkin ärhentelee sille, on se heti
valmis mittelemään valta-asemasta.
Oletteko sitä mieltä, että on hyvä, jos vanhempi
koira on selkeästi vahvaluontoinen. Jos toiseksi
koiraksi ottaa "pehmeämmän" uroksen, niin onko
valtataistelua vähemmän, kun asetelma on selvästi
vanhemman uroksen puolella? Vai käykö siinä päin
vastoin?
Tästä asiasta on niin monta mielipidettä, että on
mukava kuulla esimerkkejä todellisista
tilanteista.
Tässä todellinen tilanne: Minulla oli
puolivuotias uros, kun otin toisen uroksen sille
kaveriksi. Vanhempi oli jo puolivuotiaana hyvin
määrätietoinen, siispä otin hieman luppanamman
tuntuisen sille kaveriksi. Kaverukset palvoivat
toinen toistaan ja kolme vuotta jonka viettivät
yhdessä (vanhempi sairastui pahasti ja kuoli)
olivat erottamattomat. Vanhempi oli
itseoikeutetusti pomo, jota vahvistettiin myös
esim. antamalla makupalat, rapsutukset yms.
ensin. Yhden kerran nuorempi yritti nousta
kapinaan, oli jääräpäisesti pari päivää sitä
mieltä että " minulle kaikki ensin". Aikansa
katseltuaan kerran lenkillä, koirien ollessa
vapaana, kutsuin koiri ja nuoremman erehtyessä
murahtamaan vanhemmalle, tämä otti pultit
ja "pieksi" kaverinsa. Meno oli niin hirvittävän
näköistä, että ihmiset jäivät katsomaan ja
ihmettelivät varmaan miksen tee mitään. No
aikansa pyristeltyään nuorempi alistui ja taas
oltiin parhaita kamuja. Yhtään haavaa ei
löytynyt. Koirat tappelevat usein perheessä sen
vuoksi, että isäntäväki huomaamattaan rikkoo
arvojärjestystä. Ykköselle pitää antaa kaikki
ensin. Ei sille "heikommalle" vaikka mieli tekisi.
Siispä jos otat uroksen (suosittelen) niin mieti
jo valmiiksi, mitä tulee ottaa huomioon lauman
sisäisen arvojärjestyksen suhteen. Siten saat
aikaan onnellisen lauman, koska koirien kanssa on
elettävä koirien ehdoilla. Ne eivät ihmisen
epäloogisuutta ymmärrä, joten meidän on
viisaampina ymmärrettävä niiden loogisuutta.
Minulla itselläni on kaksi uros koiraa. Vanhempi
on karjalan karhukoira (6v.) ja nuorempi norjan
harmaa hirvikoira (3v.). Ne tulevat paremmin kuin
hyvin toimeen keskenään. Ehkä siihen on syynä
niiden hyvinkin erilainen luonne.
Kun otin nuoremman uroksen toisen uroksen
seuraksi olin itsekkin hieman epäröivä. Kuinka
kaksi urosta tulee toimeen 24 tuntia
vuorokaudessa? Mutta valinta kannatti! Vanhempi
koira muuttui isälliseksi hahmoksi pennulle ja on
siitä asti säilyttänyt pomon paikan. Leikillistä
nahistelua kummempaa ei niiden välillä ole ollut.
Tosin molemmat pitävät kyllä huolen, että omat
tavarat pysyvät omina.
Omien kokemuksieni varjolla voin suositella
uros uros vaihtoehtoa! kuitenkin on hyvä muistaa,
että koirat(kin) ovat yksilöitä...
Kotonani on 11 v. narttu, 1 v narttu, 7 v uros &
5 v uros. Rotuna dalmis (mikä ei siis ole
välttämättä kaikista sosiaalisin laumakoira).
Vanhemi uroksista on dominanssiin pyrkivä, vahva
uros, joka ei siedä toisilta uroksilta
minkäänlaista pullistelemista. Nuorempi taas
nöyrä, lässy, "pöljä" jne... Edes juoksuaikana
(vanhempi narttu leikattu nyt jo) ei ongelmia
ollut. Vanhemman uroksen mielestä nuoremmasta ei
kerta kaikkiaan ole mihinkään. Eli itse olen sitä
mieltä, että jos uroksesi on vahva/voimakas uros,
niin toisen uroksen otto on helpompaa/varmempaa
kuin jos ensimmäinen koira on pehmeä
(poikkeuksena tietysti rodut, joissa ei
muutenkaan tappeluja pahemmin esiinny).
Laumakäyttäytymisestä on kuitenkin syytä ottaa
selvää, jotta huomaat mahdolliset tulevat
ongelmat ajoissa.
Uros tai narttu, nartun kanssa nyt tuskin
ristiriitoja kauheesti tulee, mutta sinusta se
kuitenkin loppujen lopuksi on kiinni urostenkin
pärjääminen. Ja päätä valmiiksi, kumpi koirista
lähtee jos ongelmia tulee.
Kummassakin on omat ongelmansa.Uros uros=tappelua
(ehkä), narttu uros=hankaluudet kiima
aikana.Mutta kun jaksaa tehdä töitä, kummatkin
ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja.
on uros, vanhemmillani on narttu ja leikattu uros.
Muutaman kerran on sattunut nartulle juoksut
silloin kun minun koiruus on siellä hoidossa. Ja se
meni ihan sekasin! se ei syönyt, alkoi rähisemään
mm. ruuasta molemmille, vaikka tavallisesti kaikki
syövät yhdessä kiltisti kukin omaansa, ja muutenkin
se vaikutti ihan sekopäiseltä, ulisi ja vinkui
vähän väliä. En ainakaan tämän uroksen seuraksi
ottaisi narttua. (kyseessä on viriili 3v poika) :)
Otin 5 vuotta sitten tytön pojalleni kaveriks.
Urokseni ei ole rehentelijä (beagle-ajokoira).
Vaikka ruokinnassa yms.arvojärjestys
säilytettiin, silti narttu pomotti esim. luusta,
mutta ei menny uroksen ruokakupille. Tänä pvänä
narttua ei enää talossa ole ja hoitoon tulevalle
mäyräkoiralle oma koirani kyllä näyttää kuka on
pomo, vaikka on vielä vähemmän rettelöijä kun
ennen. Koira on jo 11v ja leikattu.
Että et taida selkeetä vastausta saada.
Uusimmassa Koiramme-lehdessähän oli juttu siitä
kumpi kannattaa ottaa, uros vai narttu. Jutussa
oli asiaa käsitelty myös toisen koiran
hankkimisen kannalta ja eri rotujen näkökulmista.
Kannattaa lukea.
Itselläni on pelkkiä narttuja, joista äiti (6v.)
ja tytär (3v.) rähisivät, kun asuivat vielä saman
katon alla. Nyt rähinä on loppunut, kun asuvat
eri paikoissa. Minulla on myös vanhemman koiran
kaverina nyt narttupentu ja vielä ainakaan ei ole
mitään rähinöitä ilmennyt. Ehkä kun on nyt
suurempi ikäero (6v) ja ei äiti-tytär-suhdetta,
niin se auttaa.
Luin kyseisen jutun ja aluksi olin kovasti
innoissani, että nyt pohdintaani tulee vastaus.
Juttu ei kuitenkaan omaa pohdintaani helpottanut,
koska siinä ei otettu kovinkaan selvää kantaa
asiaan. Toinen asiantuntija suositteli narttu-
uros-yhdistelmää ja toinen taas oli uros-uros-
parin kannalla. Sen verran mieleeni kuinkin jäi,
että narttu-narttu-pari on todennäköisesti
ongelmallisin. Tietysti rotu- ja yksilökohtaiset
erot ovat suuria. Mukava on kuulla käytännön
kokemuksia asiasta.
Meillä on 2 lapinkoiraa, ikäeroa alle 2v. Pojat
tulevat hienosti toimeen, jos nuorempi (tosi
vilkas) käy vanhemman hermoille se kyllä murahtaa
ja nuorempi uskoo.
Tärkeintä on että vanhempi on AINA se joka saa
kaiken ekana, ruuat, rapsutukset yms. Näin
nuorempi muistaa paikkansa laumassa eikä ala
uhoamaan.
Meillä vanhempi koira oli mukana valitsemassa
itselleen kaveria, se sai ottaa kolmesta pennusta
sen mikä tuntui parhaalta leikkikaverilta. Yritä
samaa kuin me eli ota pentu koeajalle, jos kohta
alkaa rähinä voi pennut viedä takaisin kenneliin.