Olin huoltokäynnillä talossa jossa oli peltoa isännän kertoman mukaan ehkä 25 hehtaaria.
-Työskentelin tilan kuivurirakennuksessa johon oli ajettu huoltokohteena
oleva Ferguson.
-Traktori oli kauttaaltaan harmaan kivipölyn peitossa ja nostovarsissa oli kiini Hydorin kompressori. Mustatukkainen isäntä manaili kun oli käskenyt poikaansa poratessaan pitämään traktorin kompressoreineen aina tuulen yläpuolella kivipölyn takia.
-Kone oli vielä hiukan lämmin.
-Komressorilla annettiin painetta kymmenmetrisellä tukevalla paineletkulla käsivasaralle, jolla porattiin reikiä pellossa oleviin viljelyä häiritseviin kiviin.
-Heikkovartinen mies ei jaksanut nostaa poravasaraa edes maasta ylös, saatikka kun paineventtiiliä hiukka kerrallaan avattin ja poranterää täytyi pitää aloitussyvänteen saamiseksi kumisaappaan terällä. Ääni ja tärinä olivat järkyttäviä.
Siinä työskennellessäni kuului yhtäkkiä valtava räjähdys ja koko kuivurirakennus vavahti.
-Samassa katosta murskaantui alas mineriitin sirpaleita ja kuului valtavaa kolinaa ja mätkähdys.
-Avonaisten pariovien eteen maahan oli tipahtanut jalkapallon kokoinen kivimöhkäle joka pudottuaan kattoon oli sieltä sitten vierinyt alas.
-Tilan isäntä juoksi paikalle katsomaan ja kertoi että oli ollut opettamassa 14 v. pojalleen pellonraivausta ja dynamiitin käyttöä.
Isäntä oli mennyt kahville sill’aikaa kun oli käskenyt pojan ladata maakiveen latauksen dynamiitilla, tervalankanallilla ja lataushiekalla.
Ja olipa poika kertomansa mukaan sitten määräysten mukaan vielä huutanut että “ampu tulee” ja juossut ladon taakse suojaan.
-Selvisi kuitenkin sitten että kun isäntä oli käskenyt laittaa yhden pötkön tynyä niin poika olikin laittanut 2 ja puoli pötköä “kokeilun vuoksi“
siksi kun oli niin syväkin se porareikä.
-Osa kappaleista oli lentänyt yli puoli kilometriä Puolamäkeen ja Kujansuuhun asti ja se yksi oli tullut siihen kuivurin kattoon.
-Onneksi osui kattotuolin kohdalle tai muuten en tätä kirjoittelisi.
Myöhemmin tilalla käydessäni kuulin isännältä että poikakin oli jo oppinut dynamiitin annosteluasiat mutta kuitenkin suunnitteli kuulemma menevänsä panostajakursseille kun ikää tulee tarpeeksi.
----------
Tässä rasvakouran poika selailee isänsä muistelmia!
(Niitä onkin noissa ruutuvihoissa julkaisematta vielä mittava määrä!)
-Työskentelin tilan kuivurirakennuksessa johon oli ajettu huoltokohteena
oleva Ferguson.
-Traktori oli kauttaaltaan harmaan kivipölyn peitossa ja nostovarsissa oli kiini Hydorin kompressori. Mustatukkainen isäntä manaili kun oli käskenyt poikaansa poratessaan pitämään traktorin kompressoreineen aina tuulen yläpuolella kivipölyn takia.
-Kone oli vielä hiukan lämmin.
-Komressorilla annettiin painetta kymmenmetrisellä tukevalla paineletkulla käsivasaralle, jolla porattiin reikiä pellossa oleviin viljelyä häiritseviin kiviin.
-Heikkovartinen mies ei jaksanut nostaa poravasaraa edes maasta ylös, saatikka kun paineventtiiliä hiukka kerrallaan avattin ja poranterää täytyi pitää aloitussyvänteen saamiseksi kumisaappaan terällä. Ääni ja tärinä olivat järkyttäviä.
Siinä työskennellessäni kuului yhtäkkiä valtava räjähdys ja koko kuivurirakennus vavahti.
-Samassa katosta murskaantui alas mineriitin sirpaleita ja kuului valtavaa kolinaa ja mätkähdys.
-Avonaisten pariovien eteen maahan oli tipahtanut jalkapallon kokoinen kivimöhkäle joka pudottuaan kattoon oli sieltä sitten vierinyt alas.
-Tilan isäntä juoksi paikalle katsomaan ja kertoi että oli ollut opettamassa 14 v. pojalleen pellonraivausta ja dynamiitin käyttöä.
Isäntä oli mennyt kahville sill’aikaa kun oli käskenyt pojan ladata maakiveen latauksen dynamiitilla, tervalankanallilla ja lataushiekalla.
Ja olipa poika kertomansa mukaan sitten määräysten mukaan vielä huutanut että “ampu tulee” ja juossut ladon taakse suojaan.
-Selvisi kuitenkin sitten että kun isäntä oli käskenyt laittaa yhden pötkön tynyä niin poika olikin laittanut 2 ja puoli pötköä “kokeilun vuoksi“
siksi kun oli niin syväkin se porareikä.
-Osa kappaleista oli lentänyt yli puoli kilometriä Puolamäkeen ja Kujansuuhun asti ja se yksi oli tullut siihen kuivurin kattoon.
-Onneksi osui kattotuolin kohdalle tai muuten en tätä kirjoittelisi.
Myöhemmin tilalla käydessäni kuulin isännältä että poikakin oli jo oppinut dynamiitin annosteluasiat mutta kuitenkin suunnitteli kuulemma menevänsä panostajakursseille kun ikää tulee tarpeeksi.
----------
Tässä rasvakouran poika selailee isänsä muistelmia!
(Niitä onkin noissa ruutuvihoissa julkaisematta vielä mittava määrä!)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kirjoita nyt toinenkin juttu samaan pötköön kun kerran alkuun pääsit!
Nämä ovat mukavia tarinoita menneiltä ajoilta.
Mukava tarina. Näitä kivenräjäytysjuttuja aina kuulee silloin tällöin. Ennen dynamiitiin käsittely oli yleistä maalaistaloissa.Joskus on sattunut noita läheltä piti tilanteitakin.
Tulipa oltua kivenraivauksissa mukana koulupoikana 60-luvulla, alle 15 oli ikää.
Eräänäkin kesänä piti saada kivet pois kesantopellolta, joka rajoittui rautatiehen (valtakunnan päärata, kaksi raideparia). Koko peltolohko oli alle 40 metriä lähimmistä kiskoista. Kiviä oli kymmeniä.
Käytettävissä oli dynamiittia, tulilankaa ja nalleja. Porari teki reiät ja panosti. Paukku piti saada aikaan tietysti sinä aikana kun junia ei ollut näköpiirissä. Näkyvyyttä oli radalla vajaa kilometri molempiin suuntiin. Tulilanka oli siis oltava lyhyt; useimmiten se ei ulottunut reiän pohjalta kiven päälle näkyviin, joten työtapa oli seuraava: porari sytytti tulilangan ja pudotti panoksen palavine tulilankoineen reikään, jonka jälkeen minun tehtäväni, vikkeläjalkaisimpana, oli täyttää reikä hiekalla, jotta räjähdyksen energia kohdistuisi kiveen eikä reiästä taivaan tuuliin.
Näin tehtiin eikä junia tai ihmisiä rikottu. Monikohan isä päästäisi poikansa, tai ketään muutakaan, vastaavaan hommaan nykyään.
Tämä peltolohko on nyt auttamattoman pieni ja hankalan muotoinen viljelyhommien kannalta ja on ollut pitkään "hoidettua viljelemätöntä".
Meillä porailtiin lekalla lyötävällä poralla -60 ja -70 luvullakin peltokiviä.Olin alun toisella kymmenellä ja jouduin poran pyörittäjäksi. Joka lyönnin välillä piti poraa pyöräyttää neljänneskierros ja välillä lorautttaa vettä reikään. Vettä siksi että porausmöhnä poistui reiästä. Poranvarressa oli pala lannoteskistä estämässä enimmät pärskeet silmille.
Isäukko paukutti 7 kilon lekalla tasaiseen tahtiin poran päähän. Kun pora oli lopuillaan niin lähellä kiven pintaa että vain juuri ja juuri kädellä pystyi sitä pitelemään ja kääntämään. Alkuun homma pelotti, jos leka jysähtää poran viereen ja murskaa käden, mutta ukko ei koskaan lyönyt lekalla hutilyöntiä.
Kun olin 15 vuotias ja voimat jaksoi jo vähän aikaa liikuttaa lekaa, pääsin itsekin välillä lekan varteen ja ukko pyöritti poraa.
Näilä menetelmillä näitä kivisiä peltoja raivattiin. Sitten -80 luvulla laitoin paineilmaporakoneen ja raivaus sai uutta puhtia kun reiän teko kiveen oli helppoa.Myös sähkönallit tekivät isompien kivien louhinnan helpommaksi.
Räjähdysaineiden käsittely oli taloissa tuttua eikä niiden kanssa vahinkoja tullut. Sitten tuli laki ettei aineita saanut enää ostaa kuin ammattilouhijat.
Tuli vaan mieleen mullekin eräs uusivuosi joskus -70 luvun alussa kun isäukko ja serkut vietti uuttavuotta ja otti vähän "pectusta". Löytyihän "vähän" aniittia ja eikun pellolle pieni paukku. Lähti muuten naapureilta vaikut korvista ja meidän traktoritallista lasit,hieno kotti sano isä. Aamun valjettua oli pellolle ilmestynyt täysin pyöreä lumeton alue jossa heinät oli hienosti ulospäin aseteltu. Naapurin jätkät paikalle ja palloa pelaamaan. Oi niitä aikoja....nyyh.
Se kulki pillari repussa moneen mökkiin sodan jälkeen erilaisten räjähteiden muodossa, kun peltoja raivattiin, mutta harvoin mitään todella pahaa pääsi sattumaan.
Tässä nimismiehen kanssa muisteltiin vanhoja hyviä aikoja, kun täältäkin meidän kulmilta lähtivät miehet hakemaan tynamiittia kaupungista, linja-autolla menivät ja auto niin täyteen, että joku oli ollut katollakin kyydissä. Kaupungissa sitten maalaisten pysäkiltä tämä sakki siirtyi reppuineen ensin rautakauppaan ostamaan räjähteet, nallit jokainen toki muisti pakata erilleen repun sivutaskuun, varsinaisten aineiden ollessa repussa.
Tästä joukkion matka jatkui viereisellä kadulla olevaan Alkoon ja loppu reppu täytettiin riittävän kirkkaalla viinalla, minkä viinakortti antoi myöten. Linja-autoa odotellessa maalaistenpysäkillä oli tietysti saman komppanian miesten kesken korkattu ensimmäiset pullot. Taavetin saapuessa linjurillaan, oli lähes jokaisella tupakka hampaissaan, sopiva nousuhumala ja reppu olkapäällä hihnasta roikkuen. Oli muuten melkoinen pommi liikenteessä sen jälkeen!!
Todettiin kuitenkin nimismiehen kanssa, että ne oli sodan käyneitä miehiä, ne tiesi mitä tekivät...
50-luvun alussa, kun alkuperäinen traktorin tilaaja kyllästy odottelemaan ja pisti dynamiittia tyynyksi niskanalle, oli kaiketi raaka raivio ottanut mieheltä luulot pois. Vaari osti sitten leskeltä jonotuspaikan traktorintilauksesta ja sai diesel majorin melkein heti noutaa liikkeestä.
Kaverin isä toimi panostajana isoilla työmailla ja kotonakin oli räjähdysaineita. Niitä säilytettiin savusaunan eteisessä!!
Kerran sitten sattui, että tuo sauna syttyi palamaan lämmityksen yhteydessä ja perheen äiti riensi sinne paloa sammuttamaan, onneksi vanhimmat lapset ehtivät huutamaan varoitusta ja tämä vaimoihminen pysähtyi toviksi, paineaalto heitti hänet hengissä huomattavan nopeasti takaisin. Palokunta oli hieman ihmetellyt, että miten koko sauna oli levinnyt niin isolle alalle...
Kerronpa minäkin pienen muisteluksen! Oli 60-luvun ensi vuosia, kun tämä tapahtui. Meillä lehmä työnsi poikimisen jälkeen "kotaansa", joksi kohtua sanottiin, ulos. Tietenkin hätä oli suuri, eikä isää kotona, vaan hän oli puolentoista kilometrin päässä räjäyttämässä rakennettavan navetan perustuksista kiviä. Joku meistä tenavista lähti hälyttämään isää sieltä apuun. Saimme kuitenkin kotona lehmät sisälle laitumelta ennen hänen saapumistaan. Katsoin sitten kun isä tuli kovalla kiireellä Java CZ:llään kurvin perästä kotia kohti, dynamiittireppu selässään. Enpä vain huomannut minäkään, olisinko ymmärtänytkään, tien poikki vedettyä aitaslankaa, jota käytettiin ohjaamaan lehmiä navettaan..
Niinhän siinä kävi ettei huomannut isänikään, ennenkuin liian myöhään! Java mahtui langan ali mutta isäni ei - hän lensi langan suistamana selälleen tielle reppuineen jossa oli kilotolkulla dynamiittia, sekä repun sivutaskuissa nallit ja sytytyslangat! Ei se Javakaan pitkälle mennyt kaaduttuaan.
Onni onnettomuudessa, isä eli ja voi hyvin sen jälkeen yli 40 vuoden ajan - vaikka toinenkin läheltäpiti-tilanne dynamiitin kanssa tapahtui 60-luvulla: unohti uuden puukon kiven päälle, jota räjäytti ja aikoi palata sen vielä hakemaan..
Että tämä juttu koskisi traktoreita, kerron, että ensimmäisen tapauksen sattuessa pihassa seisoi traktorimme DT-14 meijerikuskikärryt, perävetoiset, perässään
Onko ihan tosi, että täystuholla on vedetty meijerikuskikärryjä?? Sehän oli niin hidas, että ne maidothan happani matkalla... No, vitsivitsi, mutta kerro ihmeessä lisää tuosta täystuhosta.
Omat muistoni ovat luokkaa, kun kuuntelimme Täystuhon papatusta entisien naapureiden tultua kyläilemään kylällemme. Olivat ostaneet pienen maatilan reilun 10km:n päästä naapurikunnasta ja melkoisena aatteenmiehenä Oskari osti täystuhon. Matka varmaan kesti liki tunnin tulla papattaa ja kun ääni oli vielä niin kovakin, se kuului kesäisenä iltana kauan aikaa ja odotimme pitkään sitä traktorin näkemistä.
Tämä täystuho vm -58 kuuluu lapsuuteni lämpimiin muistoihin, kerron siitä mielelläni!
Niin, se todellakin oli lempinimeltään täystuho, varmasti aivan valtakunnallisella tasolla. Isäni hankki sen uutena v.-58. Se korvasi aikaisemman, Fordista tehdyn autotraktorin, "katkon". Isäni ei hankkinut sitä aatteellisista syistä, vaan puhtaasti taloudellisista syistä, maksoihan se vain noin puolet muiden traktorien hinnasta. Se oli "täystiisseli", eli sitä ei enää käynnistetty bensiinillä ja käännetty dieselille, niinkuin myöhemmin hankittu "varaosatraktori".
DT oli yksisylinterinen 14 hv:n tehopakkaus, jossa oli kaksitoiminen hydrauliikka yhdellä ulkopuoliseen käyttöön olevalla kaksitoimisella ulosotolla.
Omituisinta muihin traktoreihin verrattuna oli pystyasennossa oleva ohjauspylväs ja istuin voitiin kääntää taakseajoasentoon ja ohjauspyörän välitys niin, että ohjauskin toimi oikein päin. Myös jarrupedaalit voi kääntää toisinpäin. Kytkin oli käsikäyttöinen ja toimi juuri toisinpäin kuin normaalisti: paineasetelma painoi levyä vauhtipyörää vasten.
Sillä tosiaan ajettiin meijerikuskiakin, tuolla edellämainitsemallani perävetokärryllä. Se oli puurunkoinen, siitä edesmenneen autokatkon osista koottu. Suunnanmuuttajana toimi nurinpäin vaihdelaatikon eteen kytketty Chevrolet-kuorma-auton vaihdelaatikko. Näillä avuin maito kulki liukkaasti: vaihde traktorista vapaalle ja sopivat pykälät laatikoista päälle. Vielä vuosi sitten sain kuulla kyliltä muisteluita kuinka täystuho kulki metri ja paukku!
Voitte kuvitella, kuinka ihmiset talvella odotti, että meijerikuski tulisi, että pääsisi kulkemaan.. DT:n nokalle asennettiin kyläsepän tekemä kärkiaura, joka ripustettiin puolivälistä ja reikärautaan laitetulla hahlolla sitä nostettiin ja laskettiin auraa..
Samalla koneella ja samalla reissulla siis aurattiin tiet, olihan kärryssä maitokuorma painona jolloin perävedolla työnnettäessä se kulki ihmeesti!
Usein isä tuli sadatellen kotiin jouduttuaan poliisien hampaisiin..
Ajattelinkin jo, että varmaan perävedolla tyrkittiin Täystuhoa eteenpäin. Meillä oli myös sellainen letukan-raato nurkissa ja vaihdelaatikko on vieläkin jossain, viimeksi se oli kenttäsirkkelissä. Letukan koneella pyöritettiin kenttäsirkkeliä siihen asti, kun saatiin tähkä-majuri sitä pyörittämään.
Kerran olen ottanut "kylmät tyypit" Täystuholla, kun kaverini osti sellaisen harrastekoneeksi, istuin hartaasti penkillä ja pitelin ratista.
Joo, ei ne kaikki aatteenmiehiä olleet, jotka näitä osteli, edullinen hinta houkutteli ja pulaa oli koneista, ei niitä vaihtokoneita ollut silloin niin vain.
Tuosta lumenaurauksesta, oli sekin puuhaa silloin, oli jos jonkinlaista auraa edessä ja takana. Meillä oli majoriin rakennettu eteen alkeellinen "alueaura", ilmeisesti koneviestin piirustusten mukaan. Sillä yritettiin pitää kylätietä auki, että päästiin kulkemaan Fiatilla ja Jawalla. Naapurin zetka 25A:n perään oli hinattava puinen aura, mutta jälki ei ollut oikein kaksosta.
Vaan on se isäsi yhdistelmä ollut melkoinen, tänä päivänä kaverit olisivat kateudesta vihreitä, jos moinen olisi pihalla esiteltävänä!!
Sirkkelisahoja olikin ennen siellä-täällä. Pyörittäjinä oli monenlaista konetta. DT:kin sai olla siinä virassa useamman pölkyn ajan. Eräs hupaisa tapaus oli kun eräs kaveri tuli kylään kun meillä sahattiin ja hänen piti tulla täystuhon ohi, sirkkelisaha kun oli pihaan johtavan tien varressa ja täystuho siinä vieressä siten, että sen pakoputki osoitti tiellepäin. Pakoputkihan on DT:ssä siten että se paukuttaa sivullepäin.
Tämä kaveri ei uskaltanut tulla traktorin ja sahan ohi silloin kun terä söi puuta ja hän päivystikin vuoroa, kun terä lakkaa leikkaamasta ja aikoi silloin tulla ohitse. Täystuho oli pelkkaa sahatessa lujilla ja säädin antoi polttoainetta enemmän. Kuitenkin silloin, kun sahaus loppui, säädin ei niin nopeasti palautunut normaali syöttöön, joten tuli hieman ylisyöttöä ja tämä ylisyöttö joutui raakana pakoputkeen joka hehkui puna-keltaisena - ja räjähti siellä. Räjähdys ajoittui, aika luonnollisestikin, juuri siihen aikaan, kun tämä kaveri pääsi traktorin rinnalle ja se pani kaverin kerran toisensa jälkeen perääntymään eikä hän koko käyntikerrallaan päässyt perille ollenkaan!
siinä kenttäsirkkelin pyörityksessä, kun meillä majorikin oli melkoisen kovilla. Oikein suuria puita sahatessa oli laitettu kaksi kumiremmiä peräkkäin (kasattu hakaliitoksista puikoilla yhteen), että piti varmasti. Tosin syöttönopeudestahan se on kiinni miten paljon voimaa vaaditaan, mummon siskon mies sahasi isolla porilaisella maamoottorilla ja kyllä silläkin lankkua tuli aikaiseksi.
Näitä kenttäsirkkeleitä oli tosiaan joka puolella, kun rakennettiin paljon. Appiukko kertoi, että heidän kylällä joku sai ostettua sodan jälkeen ns. rauhantraktorin mörkömajorin, niin sen valtio pakkolunasti kenttäsirkkelin pyöritykseen, että siirtolaisille saatiin rakennustavaraa.
Meilläpäin myöhäisemmällä 60-luvulla ja 70-luvullakin vielä Majurilla yksi isäntä urakoi lumitöitä Kontu-lumilingon kanssa. Käsittääkseni tämä linko oli pienviljelijäyhdistyksen omaisuutta. Melkoista lumen tuiskutusta se oli kuljettajalle vaikka päällä oli Laahiston vaneerihytti ja takaseinänä siinä oli pressu, jota sai tangossa siirretyksi. Majurin käyntiääni on jotenkin viehättävä, se syöttöpumpun kytkinlaite, koplari, kun piti omaa krapinaansa. Olihan se käyntiäänikin melkoisen karhumainen, olihan se iso kone siihen aikaan!
aika yleinen traktori silloin ja hyvin muista tuon syöttöpumpun kytkimen siinä moottorin kupeessa, piti todella oman äänen. Tuosta kytkimen äänestä tuli vähän epäsopuakin meidän naapureiden välille.
Isäni oli monen isännän apuna traktorin hankinnassa ja ajoi niitä kaupungista tänne maalle, sekä oli kuskina kaupunkiin autollakin.
Naapurin mörkömajuri kuitenkin simahti lopullisesti ja toinen traktori piti hankkia tilalle. Isääni pyydettiin avuksi ja Malmilta löytyikin sopiva super majori, mutta ruiskutuspumpun raksutus oli normaalia suurempi. Isäni arvion mukaan pelkkä kytkimen ääni ei ollut kyseessä, vaan ruiskutuspumppu pitää tarkistaa ehdottomasti, jos kyseinen traktori ostetaan.
Naapurit tekivät kaupat ja vaihtoivat ainoastaan kytkimeen liittyvät osat, myöhemmin ruiskutuspumppu rikkoontui ja tuli kallis remontti. Ihan aiheetta naapurit siitä suuttuivat isälleni.
Ylihärmän rattikopit oli kova sana monessa majorissa tässä kylällä ja olipa jokusessa fergussakin semmoinen. Takaa pompittiin penkille ja isommassa mallissa kaksikin miestä matkasi "lämpimästi ja kuivana".
Naapurin pojilla oli power majori rättikopilla ja vetävä tukkikärri joutsalaisella kuormaajalla. Perävedolla poweri tyrkittiin kuormapäällä ja meno oli hurjaa, apukuski seisoi aisan päällä ja vaihtoi vaihdetta pienempään mäessä. Yhden kerran pojat kaatoivat koko yhdistelmän, ollen molemmat siellä turvaohjaamossa, vain toiselta murtui solisluu! Uskomatonta tuuria!!
Rättikoppi se oli meilläkin David Brown 30ssäkin. Sama kajuutta palveli myös DB 990:n päällä, kunnes siihen ostettiin toisenlainen. Se vasta nähtävyys oli, kun täystuhon päälle tehtiin vaneeriohjaamo: senhän piti olla pitkä, että se ulottui tuettavaksi tankin kohdalta etupäästään ja kuljettaja kun istui takapyörien napojen takapuolella. Oli se paketti kuin höyryveturi katon kaarevine muotoineen!
Onko muilla kokemuksia - ja millaisia entisajan kylmäkäynnistyksistä? DT:n kylmäkäynnistystä en tällä kertaa ala seikkaperäisesti selvittämään, mutta muistetaanhan että silloin talvet oli Talvia!
Aika vähän isännät talvella ajelivat traktoreillaan, mutta ne jotka ajelivat,ajelivat sitäkin aktiivisemmin.
Meidänkin tähkä-majori oli monenlaisessa hommassa myös talvella. Olenkin joskus jo aiemmin kertonut tarinaa, Vapon koe savotasta, jossa oli vielä Työtehoseurakin mukana, joskus 50-luvun puolivälissä, tutkittiin traktorin soveltuvuutta metsäajoihin. Talvet oli talvia, kuten totesit.
Isäni kertoi, että nesteisiin ei oikein uskaltanut luottaa, kun olivat alkoholia käytännössä ja haihtui koneiden käydessä kuumana. Vesi koneita olivat kaikki.
Tämä koesavotta oli läheisen pikkukaupungin rantamilla ja saarissa, joten isäni ja setäni majoittuivat torin laidalla sijainneeseen matkustajakotiin. Ensimmäisenä iltana majorista laskettiin vedet kadunvarteen ja kello soittamaan riittävän aikaisin, kuu ja tähdet taivaalla enteili kylmää yötä, että ehdittiin käynnistämään majori päivän rientoihin. Aamulla oli huomattu, että ainut astia millä vettä kantaa oli pissapotta, jolla sitten narivesia portaita pitkin vietiin useampi lasti lämmintä vettä majorin jäähdyttimeen, rautaiset putket kohisivat ja paukkuivat vanhassa talossa... Puolipuristusta ja pakkosyöttöä apuna käyttäen (mahdollisesti setäni veti vielä nahkahihnalla hihnapyörästä avuksi) majori tärähti käymään siinä kadunvarressa ja ne loputkin matkustajakodin asukkaat heräsivät siinä vaiheessa, jotka eivät olleet heränneet portaiden narinaan ja putkien ääntelyyn. Matkustajakodin omistaja kehoitti lähisukulaisiani etsimään toisen kortteerin, vaikka oli jo sovittu koko työkomennuksen kestävästä majoituksesta.
Tuosta teidän täystuhon omatekoisesta ohjaamosta tuli mieleen erityisen märkä syksy -62, jolloin vettä saatiin kiitettävästi. Naapurimme keksi laittaa Zetka 25A: lokasuojien väliin taivutetun kovalevyn tilapäiseksi sateen suojaksi, kun kyntäminen ei oikein sateessa tuntunut mielekkäältä. Näkyvyys sivulle ei ollut kaksonen... Myöhemmin heillekin tuli rättikoppi!
Kun tämän palstan tarkoitus on muistelut räjähteistä. Kerroin naapurin kissan taposta dynamiitilla. Se on tapahtunut yli 50v sitten.En toki itse sellaista tekisi, kun pyssyt on olemassa.Näkyy nämä sherifit poistavan viestejä, kun ne ei itseä miellytä.Jos ei pää kestä vanhojen muistelujen julkaisua, niin voi,voi.
Tulipas tuosta mieleen eräs nuori kaveri joka oli kotoisin äitini kotikylästä. Kuuluimme meijerin johtokuntaan, ihmettelimme porukalla hänen poisoloja kokouksista tai huomattavan suuria myöhästymisiä. Kaveri oli hiljainen,fiksu, älykäs ja kotitilansa potentiaalinen jatkaja, jota hänen leskeksi jäänyt äiti veti katraansa kanssa.Lehmiä oli paljon, samoin töitä. Tämä nuori mies oli kyllästetty töillä, töitä tehtiin aamu viidestä ilta yhteentoista sesonkeina. Ja äiteemuorinsa pakottamana. Kovana iskuna tälle nuorelle miehelle oli kun morsian jätti hänet. Niinpä hän otti talon varastosta dynamiitia ja meni kotitalonsa etäisille tiluksille illalla myöhään, lähetti viimeisen textarinsa ja surmasi itsensä räjäyttämällä. Oli siinä ollut kadonneen etsijöillä karmean näköinen näky kun löysivät kaverin maalliset jäännökset.