Seuratessani ikäisteni vilkasta harrastus ja muuta elämää,aloin aprikoimaan, mahdanko dementoitua ja vanheta ennen aikojani?En niinkuin kuulu joukkoon.
En täytä sanoristikoita, en käy opiskelemassa, en harrasta eläkeläiskerhoja, en harrasta elokuvia enkä teatteria,en harrasta vierailulla käyntejä.
En käy kuntosalilla tai uimahallissa, en tupakoi, en käytä alkoholia, en omista kotieläimiä, en säilytä mitään tavaraa "jos sattuis tarvitsemaan".
Minulla on yksi ystävä,nainen.Yksi rakastaja, mies ja pari muuta miestuttavaa.
Olen nainen, eläkkeellä, asun omistusasunnossa maaseudulla, autoilen ja matkustan kauas kerran vuodessa.
Onko ketään muita yhtä tylsiä ihmisiä?
En täytä sanoristikoita, en käy opiskelemassa, en harrasta eläkeläiskerhoja, en harrasta elokuvia enkä teatteria,en harrasta vierailulla käyntejä.
En käy kuntosalilla tai uimahallissa, en tupakoi, en käytä alkoholia, en omista kotieläimiä, en säilytä mitään tavaraa "jos sattuis tarvitsemaan".
Minulla on yksi ystävä,nainen.Yksi rakastaja, mies ja pari muuta miestuttavaa.
Olen nainen, eläkkeellä, asun omistusasunnossa maaseudulla, autoilen ja matkustan kauas kerran vuodessa.
Onko ketään muita yhtä tylsiä ihmisiä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä elän melkolailla samalla tyylillä sun kans
ihmettelen joskus kun minun on hyvä elää näin .
Ehkä olemme erilaisia ?
Noin se minunkin elämäni menee, enkä näe siinä mitään negatiivista.
Minulla tosin on koira, mutta en muuten tee mitään sen erikoisempaa.
Vuodet kotona lasten kanssa ( molempien toiveesta olin kotona) - rankaisevat nyt pienen eläkkeen muodossa - ei sillä matkustella, ei ostella uusia vaatteita, eipä silti, onhan minulla vuosien varrella niitä kertynyt, mutta uusia ei voi ostaa - käyn " vain" kaupassa, kirjastossa, vierailen lasteni luona - asuvat lähellä että voin sinne kävellä -
luen joskus - aina ei sitäkään jaksaa,
telkkaria katson jkv, iltaisin en sitä jaksa tuijottaa - minähän nukahdan.
Mutta enpä tarvi nukahtamislääkkeitä.
Olen aika paljon ulkona koiran kanssa, en koe olevani yksinäinen vaikka elän yksin.
Olen raitis, en ole koskaan myöskäään tupakoinut.
Ehkä minäkin sitten olen harmaa ja tylsä mutta mitä pitäisi olla tilalla?
Tanssia/menoa/viinaa/miehiä???
Ei kiitos.
Ja raitista n 60 kymppistä miestä ei taida löytyä.
En koskaan, en ikinä haluaisi muuttaa yhteen miehen kanssa - kaveripohjalla voisi käydä jossakin mutta ei ravintoloissa yms.
Ainakin olen ihan tyytyväinen elämääni, rahaa ei ole paljon, oma asunto on jossa saan asua niin kauan kun pärjään.
Hyvät välit lapsiin, että en minä valita.
Olen ehkä tylsempi, kuin sinä. Minun elämän rytmiin kuuluu vain lastenlasten kanssa seurustelu ja he ovat pieniä, ei, kun nuoria, 4-v ja 2-v. Olen heidän kanssaan silloin, kun vanhemmilla on työkiireitä ja usein on tuo tarhasta haku vanhempien ollessa estyneitä.
Tietenkin on nämä lasten sairaudet, mutta kun noille ilmaantuu mitä ihmeellisimpiä sairauksia, jos olisi tiedossa mummin hoito kotona.
Olen uneksinut sitä joskus nuorempana, että sitten kun tulen....ja lapset on pois jaloista...niin sitten menen, mutta lapset on lähteneet ja nyt onkin nuo lapsenlapset.
Oli minulla välillä ne vuodet, kun olisin voinut mennä, miten lystään, mutta kotisohvalla makoilin ja ajattelin, että ehkä huommenna.
Minulla ei ole nuorta eikä vanhaa rakastajaa (no, nyt mitä halutessani saan senkinsorttista sexsi puuhaa tarvittaessa), mutta nuoruudestani on jäänyt muistoihin ihana mies Englannista, minua huomattavasti vanhempi ja kiihkeä rakastajani ranskalainen Philip.
En minä nyt kauheasti ole enää heitä mielessäni pyöritellyt, mutta nyt kun tuli puheeksi, niin sellaista rakkautta ja kiihkoa en ole senjälkeen kokenut, eikä sitä ole odotettavissa enää tässäkään iässä, mutta silloin se oli tosi taistelua miehen ja poikasen välillä.
No, kumpi oli parempi.....Ehdottomasi tämä ikäistäni vanhempi herra. Hän osasi käyttää nuorta (18-v) naista omalla kokemuksellaan hienosti. Ei raiskaten, eikä pakottaen, enkä myöskään ollut ns. "maksullinen nainen" hänen elämässään.
Olinhan heidän luotto apulainen, joka pääsi heidän yksityiskotiin auttamaan, sillä muuten palvelin heidän omistamassa ravintolassa.
Kyllä tämä saksalainen vaimo tiesi varmasti miehensä "mieltymyksistä", mutta antoi ehkä anteeksi, että osasin viihdyttää heidän lastaan, noin 7-vuotiasta.
TOSI ON. Että tämä on parempi paikka purkaa patoutuneita tunteitaan, kuin mennä psykiatrille ja maksaa siellä vaikka mitä mannaa.
Tosi on myös se, että nuo ammattiauttajatkin kehoittavat kirjoittamaan ajatukset paperille, siis päiväkirjaan, mutta onhan tämäkin jonkinlainen päiväkirja, sillä jossain vaiheessa tuo salainenkin totuus on hyvä saada esille, koska se painaa aina mieltä, jos on tuntenut tekevänsä väärin.
Nykyaikaan verrattuna itse en tehnyt väärin, muta nuo ihmistunteet ovat edelleenkin arvoitus.
Mistähän johtuukaan tämä mieletön mustasukkaisuus, sillon, kun se ylittää kaikki rajat terveeltä järjenkäytöltä
sinul on lastenlapset ympärillä,esim.Toisella rakastaja.Voin ilmottaa ihan totuuspohjalta.Eipä ole tarvinnu oven saranoita sen takia kuluttaa et omaiset kyläs kävis.Eipä ole naimakavereitakaan näkyny.Toiset ne kehuu miten niit kaupan kassajonosta noin vaan pongaillaan.Enpä ole vaan tavannu,tai sit en käy siin kaupas;)?
Kyllähän ne mieleen soilikkelee nuo menneet miehet, mukava harrastus tämäkin. Itselläni oli myös ihana ulkomaan mies, mutta maannaisensa vei hänet minulta. Tämäkin romanssi tapahtui, kuten sinullakin, ulkomailla mutta kolmiodraaman ainekset siitä puuttui. No löysin omani kotomaasta sitten ja oma maa mansikka, totesin aika pian. Mutta muistellen harrastetaan, harrastellen muistellaan:)
Eiköhän oma olo ole tärkeintä?
Olen joskus hämmästellyt monen eläkeläisen kiihkeää kiireen todistelua.
Omaa hölmöyttähän se on!
Tai sitten oire työelämästä irtautumisen vierotusoireista.
Antaa sitä haluavien singahdella harrasteesta toiseen.
Mitäpä se meille kuuluu!
Kuten myöskään meidän tekemisemme muille!
vaan se, etten ole harrastanut sanaristikoiden täyttämistä koskaan, sitä olen jo kauan aprikoinut, korvaako mikään sitä harrastusta.
Iskeekö muistin menetys totaalisesti tästä syystä.
Sitten tuli mieleen,noita muita harrastamattomia harrasteita.
Korvaako tämä tietokoneen omatoiminen asennus ja hallinta sanaristikoita?
Korvaako virkkaus/neulonta ohjeiden ymmärtäminen sanaristikoita?
Tämä asia ei ole mitenkään vakavaa. Olen aina ollut sellainen taustalla olija ja näkymätön, vaikka iso olenkin.
Muuten jousimiehen kujeet, paitsi en tykkää olla esillä.
En harrasta mitään.
Istun netissä surffailemassa ja katselen telkkaria.
Joskus innostun korjailemaan vaatteita ja ompelemaan jotain pientä.
Minulla on yksi läheinen ystävä, en kestäisi useampia.
Lapset käyvät silloin tällöin passattavana vaikka ovat jo itsekin ikä-ihmisiä.
Olen vaikeasti sairaan mieheni omaishoitaja, se pesti vie mehut.
Kun saisi riuhtaistua itsensä irti tästä hoitotyöstä, sitä on jatkunut jo kymmenen vuotta.
Olen iäkäs jo itsekin ja aina tehnyt kovasti työtä.
Kaipaisin jo oma aikaa ja vapautta.
En saa nukuttua, mies on taas niin huonona että en uskalla nukahtaa.
lapsesi lomita Sinua tässä hoitotyössä. Oma isäni oli 38 v toisista riippuvainen. Lomitin äitiäni siihen asti, kun minun piti alkaa huolehtia omasta perheestäni. Äidillä oli lisäksi huolehdittavana vaikeasti kehitysvammainen sisareni. Äiti odotti aina minua ja loisti, kun sai jättää kaiken vastuun minulle. Annoin esim. aina äitienpäivälahjaksi äidille vapaapäivän. Äitini uupui lopulta ja kuoli 14 v ennen isääni.
Lapset asuvat Etelä-Suomessa ja minä pohjoisessa.
käyvät muutaman kerran vuodessa.
Olen aina laittanut heille kaikenlaista kun he tulevat käymään.
Ovat tottuneet siihen eivätkä usko kuinka uupunut todellisuudessa olen.
Kun puhun asiasta he loukkaantuvat.
Kun tottuu siihen että äiti jaksaa ja jaksaa väsymättä ei suhtautuminen hevin muutu.
Omahan on vikani kun olen opettanut heidät tuollaisksi.
Helpommalla kuitenkin olen tähän asti päässyt kun en ala heidän kanssaan vaatimuksia esittämään.
Tulee vielä paha mieli kaiken lisäksi, se ei ainakaan paranna tilannetta kun on muutenkin väsynyt.
Saman olen kokenut kuin sinä. Hoidin miestäni viisi vuotta. Yöt olisivat pahimmat kun mies oli levoton ja pystyin nukkumaan vain parin tunnin pätkissä.
Lapset asuivat lähellä mutta eivät kyllä yhtään ymmärtäneet miten uupunut olin. Pistäytyivät tunniksi
silloin tällöin ja kiukuttelivat kun en millään jaksanut pitää heidän lapsia jatkuvasti meillä yökylässä ja viikonloppuina.
Onko teillä päin mahdollisuutta saada miehesi välillä intervallihoitoon? Onhan sinulla ne lakisääteiset vapaapäivät ( jotka useimmiten jäävät pitämättä) . Tärkeä olisi että pidät myös itsestäsi huolta, muuten et jaksa. Tämä on jälkiviisaan puhetta. Itse olin niin väsynyt, että en enää edes jaksanut pyytää apua.
Hyvä omaishoitaja, pyydä apua ettet pala itse loppuun. Jos niin käy, ei sinusta ole iloa enää lapsillesi eikä muillekaan ihmisille. Ei kai ihmisen ole pakko olla omaisensa omaishoitaja, jos itse nääntyy siinä elämäntilanteessa. Tietenkin on helppo minulle sanoa, että en tiedä mistä puhun. Mutta kannattaa ruveta realisesti järjestämään asia silloin, kun on itsellä vielä tolkku päällä. Emme me yhtään nuorene, vaan voimat vähenee ja elämänhalu katoaa. Silloin on todellakin kaikki huonosti, jos lapsetkaan eivät tajua tilannetta vai eivätkö he ole näkevinään?
minäkin olen passannut. En tiedä, miten toimisivat vastaavassa tilanteessa. Omalle kohdalleni ei tulekaan sellaista, koska mieheni kuoli onnettomuudessa. Itse sain tosi pienestä olla töissä mukana. Olin vain tyytyväinen, kun osasin. Äidin ansioita on, että pääsin oppikouluun. Olin siitä hyvin kiitollinen ja autoin kotona mielelläni.
hyvin sinulla.
siltä minusta tuntuukin!
Tylsä ja tyytyväinen.
Olipa pirtsakka kirjoitus, kiitos! Mua joskus tympii, kun "pitää" niin kovasti harrastaa. Tuntuu joskus, ettei ole ihminenkään jos ei harrastuksiaan osaa pysty esittelemään. Eri asia lapsilla ja nuorilla, heillä on maailmaan vitaliteettia ja maailmaan tutustumisen energiaa niin paljon, että kanavat sille pitää löytyä.
Kyllä elämä itsessään on melkoinen haaste ja "harrastus".
harrastus, olet oikeassa!
Tästäkin päivästä kun saamme tehtyä itsellemme mieleisen, nostetaan hattuamme!
Hyvää jatkoa Sinulle!
Hitsi vieköön. Enpäs olekaan aikoihin tavannut noin terveellä itsetunnolla varustettua naiseläjää. Onneksi olkoon.
PYSY AINA TUOLLAISENA KUIN OOT.
Jotenkin / oikeasti tuntuu ettei ole " mitään" jos ei kuulu paikkakunnan sen seitsemään marttakerhoihin, eläkeläisten/ties/mihin porukoihin.
Jos seuraa / tekemistä haluaa kyllä löytyy ilman näitä " muka-kiireellisiä" eläkeläisiäkin.
Jos elämä siitä on kiinni, etten ole tarpeeksi fiini kun en harrasta hienoja ( kalliita) asioita niin olkoon.
Eläke ei anna mahdollisuutta matkusteluun, ei kylpyläreissuihin mutta mitäs siitä - pääasia että olen tyytyväinen elämääni - ja itseeni.
Olen kyllä nähnyt hyvin toimeen tulevia eläkeläisiäkin jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään.
Aina pitää olla sitä ja tätä mennä, vaatia, humputella niin että toiset tuntevat melkein myötähäpeää.
Huhuhhhuu sentään.
Olen vain ihan tavallinen entinen työläinen, tehnyt pienipalkkaista työtä ja pieni on sitten eläkekin, mutta olen kuitenkin onnellinen.
Se riittäköön, että voin olla onnellinen ilman sen kummempaa ´fiiniä ´syytä tai harrastusta sanoo mökin muija Iso Iita!