ehkä hän oli ainoa enkelini
hänen ripsensä
kuin siivet
niillä lensin ajatuksiini
siihen
mikä olen nyt
rikkinäinen ikkuna
ehkä hän oli ainoa
joka hengitti rinnallani
se mitä joskus kuvittelin
toivoin ja odotin
se
mikä höyhenen lailla
aina leijui pois
kunnes lopulta
hyppäsin sen yli
komperoivana ja tuskaisena
estejuoksijana
ja minä mietin
miksi itken
hänen ripsensä
kuin siivet
niillä lensin ajatuksiini
siihen
mikä olen nyt
rikkinäinen ikkuna
ehkä hän oli ainoa
joka hengitti rinnallani
se mitä joskus kuvittelin
toivoin ja odotin
se
mikä höyhenen lailla
aina leijui pois
kunnes lopulta
hyppäsin sen yli
komperoivana ja tuskaisena
estejuoksijana
ja minä mietin
miksi itken
Vastaukset 1
Vanhimmat
tässä runossa...
nuo esteet, ne pitää vain ylittää :-(