Martin Scheininin kolumni

http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2008-10-29,104:3:573188,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 29.10.2008 1:31:01

TS/
Martin Scheininin kolumni: Saamelaissopimuksen kohtalo hävettää

Pikkulinnut toivat viestin, että Suomi vetäytyy pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelusta. Sopimuksella oli määrä tunnustaa ja suojata saamelaisen kansan asema Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisenä alkuperäiskansana ja osaltaan luoda edellytykset dynaamisen saamelaisen kultuurimuodon siirtymiselle tuleville sukupolville. Nyt kyllä hävettää koko Suomen puolesta!

Olin vuosina 2003-2005 pohjoismaisessa asiantuntijaryhmässä, joka valmisteli sopimuksen tekstiä Norjan korkeimman oikeuden entisen presidentin Carsten Smithin ohjauksessa. Kolmen pohjoismaan hallitusten ja saamelaiskäräjien nimeäminä asiantuntijoina yritimme löytää muotoilut, jotka juridisesti vastaisivat kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja kansallisia perustuslakeja ja olisivat samalla poliittisesti hyväksyttäviä sekä hallituksille että saamelaisille.

Sitkeällä työllä saimme aikaan kompromissitekstin, joka on juridisesti vahva, vaikka ei vastaakaan kaikkein kunnianhimoisimpia toiveita.

Nyt, liki kolme vuotta luonnoksen valmistumisen jälkeen, Suomi on tullut tulokseen, ettei asia ansaitse jatkovalmistelua.

Asiantuntijaryhmäämme kuulunut oikeusministeriön virkamies sai ministeriöstä lähdettyään tehtävän laatia selvitys luonnoksen suhteesta Suomen valtiosääntöön. Hän löysikin omasta tekstistään koko joukon ”ongelmia”, joiden varjolla asia nyt on katsottu liian ”vaikeaksi” Suomelle.

Noihin ongelmakohtiin kuuluu asioita, jotka Suomi kuitenkin on kirjannut jo vuonna 1995 omaan perustuslakiinsa, kuten saamelaisten asema alkuperäiskansana. Samoin ongelmiin kuuluu monia asioita, joita Suomi on ensimmäisten joukossa ollut ajamassa YK:ssa, kun siellä saatiin valmiiksi julistus alkuperäiskansojen oikeuksista. Julistus oli pitkään jumissa, mutta Suomen, muiden pohjoismaiden ja saamelaisten rakentava panos auttoi lopulta.

Jos lukee Suomen aikaisempia kannanottoja kansainvälisellä tasolla tai vaikkapa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoja, ei pitäisi olla vaikeaa hyväksyä, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, että heille kansana kansojen joukossa kuuluu itsemääräämisoikeus omien itsehallintorakenteidensa kautta ja valtiollisia rajoja kunnioittaen tai että erityiset toimet saamelaisen poronhoidon ja muiden perinteisten saamelaiselinkeinojen suojaamiseksi eivät merkitse muihin kohdistuvaa syrjintää.

Mutta ei. Suomi on päättänyt, että huolella harkitut, perustuslakiin kirjatut ja kansainvälisillä foorumeilla julistetut periaatteet ovat nyt ”ongelmia”.

”Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa”, sanoi saamelaissopimuksen valmistelussa mukana ollut Suomen saamelaiskäräjien silloinen lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen. Ilmeisesti hän oli oikeassa.

Kun lapsenlapseni aikanaan lukevat, että Suomessa vielä 2000-luvun alkuvuosina eli poronhoidosta ja muista luontaiselinkeinoista toimeentulonsa saava kielellisesti ja kulttuurisesti omaleimainen alkuperäiskansa, he varmaan kysyvät, mitä sitten tapahtui. Vastaan, että puunjalostusteollisuuden halvasta raaka-aineesta huolta pitävä metsähallitus ja puolirasistiset kansankiihottajat Ylä-Lapissa olivat pitkään tehneet pohjatyötä, mutta ulkoministeriö ja oikeusministeriö olivat yleensä jaksaneet puolustaa saamelaisen kansan olemassaoloa ja oikeuksia. Ratkaiseva käänne huonompaan tapahtui Tuija Braxin ollessa oikeusministerinä ja Anders Stubbin ulkoministerinä. Ja sanon vielä, että minuakin hävettää.

l

Ja sitten se luvattu kesän kovin kalajuttu, sekin saamelaisalueelta. Olimme porukalla Tenolla soutamassa lohta ja tapaamassa saamelaisia ystäviä.

Aamulla 8. elokuuta oli osaltani viimeinen lasku ennen pakkaamista ja kotimatkaa. Kylmän yön jälkeen aurinko alkoi mukavasti lämmittää. Olin airoissa, ja veljeni Mika tarkkaili vapoja veneen perässä. Äkkiä alkoi tapahtua, ja tiesimme heti että kyseessä on kala. Lohi kierteli mutta pysyi syvällä, kun lähestyimme kivistä Vääräkoskea. Taitavasti Mika toi kalan veneen lähelle, mistä koukkasin sen yhdellä liikkeellä veneen pohjalle ja tukevasti polveni alle. Kojamo ja 14,5 kiloa!

l Martin Scheinin on syyskuun alusta aloittanut kansainvälisen oikeuden professorina Euroopan yliopistollisessa instituutissa (EUI) Italian Firenzessä.

Julkaistu 29.10.2008 1:31:01