Yksikään kuva
ei kauneudellesi oikeutta tee
Niillä seinäni peittäneillä
Yksikään äänite
ei sanojesi suloisuutta vangitse
Soittimessani jatkuvasti soineilla
Ne eivät ole minä
Niillä ei ole sydäntäni
ei sieluani
Ei hulluuttani
Sinut kertoo
sinut näyttää
Sokeille silmilleni
Kuuroille korvilleni
Paljaat ihomme
toistemme kosketuksessa
Kasvosi rinnallain
hiustesi tuoksu
hengityksesi sively
Yllämme vain valkeus
pilvien poutaisten
taustallaan vain sinisyys
Taivaamme
ei kauneudellesi oikeutta tee
Niillä seinäni peittäneillä
Yksikään äänite
ei sanojesi suloisuutta vangitse
Soittimessani jatkuvasti soineilla
Ne eivät ole minä
Niillä ei ole sydäntäni
ei sieluani
Ei hulluuttani
Sinut kertoo
sinut näyttää
Sokeille silmilleni
Kuuroille korvilleni
Paljaat ihomme
toistemme kosketuksessa
Kasvosi rinnallain
hiustesi tuoksu
hengityksesi sively
Yllämme vain valkeus
pilvien poutaisten
taustallaan vain sinisyys
Taivaamme
Vastaukset 16
Vanhimmat
taitavilla aineksilla koottu runo.
Runo yhteisestä taivaasta,
kahden ihmisen yhteisistä nautinnoista -
ihmisen tärkeydestä.
mieli heitti kirjoitettavaksi.
Ei kuva, ei ääni, anna oikeutta elämän sykkeelle. Ja kosketus luovuttaa enemmän kuin pelkkä kaukaa katselu, kuuntelu.
Oma taivas heille.
Kiitos sinulle, Linda!
Hulluna rakkaudesta?! :)
Kahden ihmisen taivas, kukapa sieltä poiskaan tahtoisi, molemmat kaipaavat tätä omaa yhteistä taivaspaikkaansa, varmaan... Tahtovat toisensa sinne johdattaa... ;)
Vähempi ei riitä, ei pitäisi.
ei menneet kahvit väärään kurkkuun :)
Ehkäpä tässä on monenlaista näkökantaa asiaan, riippuu ihan lukijasta, minkä kohdan siitä itselleen omii... Näin vain yleensäkin täissä tekeleissäni kuulemma on :)
Tiedä nyt häntä sitten, mistä näitä saan esiin. :)
Kahden ihmisen taivaassa on hyvä olla ja sille haluavat vielä tähtensäkin antaa. Ei yksin, vaan yhdessä.
Eikä vähempää voi heille suoda.
Kiitos sinulle, että kahvitaukosi raapustukselleni uhrasit :)
ei ole sanoja kertomaan,,
lumoutuneena kauniisti kiittäen~~ :)
lukija oman sielunsa sävelten soinuissa. Minä vain voin omaani raottaa sanojen vankina.
Kiitos itsellesi, Yölintu! :)
Tällaisena uupumuksen nujertavana päivänä on ilo lukea taivaasta ja oikean ihmisen todellisen läsnäolon merkityksestä. Kosketus on puhetta iholta iholle...tai jottai :)
Kiitoksia oikein paljon tästä runosta!
uupumus on nujertamassa, niin silti jaksoit kirjoittaa :)
Hyvää tekee kirjoittajallekin tieto, että voi näillä pienillä kirjoitelmillaan antaa jotain.
Oikea ihminen, oikea kosketus. Ne antavat taivaan päälleen.
Kiitos sinulle, väsähtänyt*! :)
Tämä runo pakenee ajatuksiani... kuin kirjoittaja ei olisi siellä, missä kuvat ovat ja soitto soi. Kuin katselisi kaukaa jotakin sanomatonta, kuitenkin koskettaen, mutta vain ajatuksena. Olisiko eteerisen kaunis oikea ilmaisu.
Eikö olekin ilkeää? ;)
Tarkoitanko ihmistä hulluuden partaalla, joka on vuorannut huoneensa kuvilla, nauhoittanut ääntään siihen sulkeutuakseen ja vain haaveissa on taivaissaan...
Vai onko kuvainnollisesti kuvat huoneessaan, ääni ympärillään ja hetki hiljainen onkin todellista.
Vai onko kumpikaan todellista...
Vai hulluuteen asti rakastunut, kuvat salaa hankkinut, ne seinälleen asettanut. Äänen hiljaa nauhoittanut ja sitä kuuntelee keskeytyksettä. Ja jotenkin saanut hänet alle taivaittensa...
Siitähän on monta versiota samoista säkeistä :)
Tuo ilmaisusi on aivan loistava, kiitos sinulle!
hulluuteen sitten auttaa? Ettei ettei tule seinähullu? Näyttääkö toiselle taivaanmerkit, että taivaaseen oikeasti päästään? Ehkä toinenkin on samanlailla sekaisin, yhdessä erillään hulluina, toisiinsa.
Hyvä runo, luinpa useaan kertaan ja oman tulkintani tein. Rakkautta, kauneutta, hulluutta; sopivasti sekaisin. Kiitos ja kumarrus!:)
heitit pahan... :)
Jospa tuohon osaisin yksiselitteisen vastauksen antaa, voisin olla aikamoinen tunteitten tietäjä... Mutta olen vain minä... :)
Kyllähän rakastumisesta jonkinasteinen hulluus iskee päälle. Eikös aina silloin tunnu maailma hymyilevän, askeleet kevenevän ja kauneinta on hän päällä maan?
Nuorallakävelyähän se on. Jokainen omassa sydämessään tasapainoilee rakkautensa kanssa ja joiltakin se voi tipahtaa väärällekin puolelle.
Liiallisuus ei ole hyvä missään...
Eiköhän se ole jokaisen omissa käsissä, mihin asti hulluus johtaa. Ja milloin niistä se mopo irtoaa...
Noh, rakkaus on kaunis asia ja sitä pitää vaalia. Ja uskoa sen hyvyyteen.
Jospa kaksi yhtä hulluuntunutta tömähtää toisiinsa, siinähän se taivas nopeasti yllensä kirkastuu. Kyllä siinä pitää toisillensa näyttää taivaan merkit, miten itse haluaa ja silloin toinen voi päättää, ovatko merkit hälle sopivia.
Eikös rakkaus ole sitä, että pystyy elämään toisen vikojen kanssa? :)
Niin, jokaisella on oma itsenäinen mielensä, jolla tekee omat tulkintansa. Ja se on vahvan mielen merkki.
Hienoa, että sain sinut lukemaan kerran jos toisenkin tätä pientä kirjoitelmaani.
Kiittää voin vain sinua tässä näillä sanoillani! :)
Näkee luo
"Yllämme vain valkeus
pilvien poutaisten
taustallaan vain sinisyys"
Hiljainen hetki
kiitos runos tyyneys, pidin.Liisa
sielut rakkauden taivaan alle peittyneet.
Eivät kuvat, äänet kosketusta ihon voita, sen henkäystä suo.
Ja onneen hiljaiseen tuo kuvansa, äänensä kosketus...
Kiitos sinulle Liisa.
Äänite??????????????? Mitä hel.....?
Niin, suomen kieli on ihmeellinen asia...
Äänite on mikä tahansa ääntä sisältävä tallenne. Nykyisin varmasti tunnetuin on cd-levy, ennen oli jopa kasetteja ja lp-levyjä...