Sunnuntai, talviajan ensimmäinen aamu armon vuonna 2003.
Sisäinen kelloni ei ole vielä siirtynyt talviaikaan, olen siis hereillä ihan liian aikaisin. Sätissä ei juuri ketään. Siksipä on oiva aika kirjoittaa tänne ilmolle mietteitään...
Ensimmäinen mieleentuleva asia on luottamus. Nimenomaan sättiluottamus.
Luottamusta joko on tai ei ole. Välimuotoja ei tunneta.
Aitous ja rehellisyys ovat täällä sättimaailmassa harvinaista herkkua. Vai ovatko sittenkään?
Kun luottamusta kerran tai pari käytetään törkeästi väärin, tulee luultavasti hiukan varovaisemmaksi... valitettavasti. Mutta moniko sitä sitten loppujenlopuksi käyttää väärin? Onko tässä käynyt niin, että kourallinen huiputtajia syö luottamusta tuhansilta aidoilta ihmisiltä?
Avoimuus ja rehellisyys luo avoimuutta ja rehellisyyttä.
Mutta miksi jotkut olettavat että heihin luotetaan, vaikka eivät ole itse valmiita luottamaan toisiin.
Itse törmäsin sätissä viime viikolla todella mukavaan ihmiseen. Juttelimme monta iltaa ja taisimme molemmat nauttia toistemme seurasta.
Siinä kävi vain niin, että hänellä ei ollut kykyä luottaa minuun, vaikka olin kaikessa rehellinen hänelle. Hän tarkisteli taustojani moneen otteeseen ja kyseli minusta muilta sättiläisiltä.
En ole hänelle katkera tai tunne muutenkaan mitään negatiivista häntä kohtaan. Toivon pienestä sydämestäni, että hän saamistaan kolhuista huolimatta uskaltaa vielä täällä sättimaailmassakin luottaa ihmisiin ja samalla uskaltaa luottaa myös omaan itseensä, intuitioonsa ja kykyynsä arvioida ihmisiä. Toivon, että hän löytäisi täältäkin itselleen oikeita hyviä sydänystäviä - ja ehkä jonkun, joka on vielä vähän enemmänkin. :))
Käsi sydämelle, monelleko sättiläiselle uskaltaisit tässä ja nyt, siis juuri tällä sekunnilla, hetkeäkään epäröimättä, paljastaa todellisen henkilöllisyytesi ja kohdata hänet silmästä silmään kaiken sen jälkeen, mitä olette hänen/heidän kanssaan sätissä jutelleet?
Sisäinen kelloni ei ole vielä siirtynyt talviaikaan, olen siis hereillä ihan liian aikaisin. Sätissä ei juuri ketään. Siksipä on oiva aika kirjoittaa tänne ilmolle mietteitään...
Ensimmäinen mieleentuleva asia on luottamus. Nimenomaan sättiluottamus.
Luottamusta joko on tai ei ole. Välimuotoja ei tunneta.
Aitous ja rehellisyys ovat täällä sättimaailmassa harvinaista herkkua. Vai ovatko sittenkään?
Kun luottamusta kerran tai pari käytetään törkeästi väärin, tulee luultavasti hiukan varovaisemmaksi... valitettavasti. Mutta moniko sitä sitten loppujenlopuksi käyttää väärin? Onko tässä käynyt niin, että kourallinen huiputtajia syö luottamusta tuhansilta aidoilta ihmisiltä?
Avoimuus ja rehellisyys luo avoimuutta ja rehellisyyttä.
Mutta miksi jotkut olettavat että heihin luotetaan, vaikka eivät ole itse valmiita luottamaan toisiin.
Itse törmäsin sätissä viime viikolla todella mukavaan ihmiseen. Juttelimme monta iltaa ja taisimme molemmat nauttia toistemme seurasta.
Siinä kävi vain niin, että hänellä ei ollut kykyä luottaa minuun, vaikka olin kaikessa rehellinen hänelle. Hän tarkisteli taustojani moneen otteeseen ja kyseli minusta muilta sättiläisiltä.
En ole hänelle katkera tai tunne muutenkaan mitään negatiivista häntä kohtaan. Toivon pienestä sydämestäni, että hän saamistaan kolhuista huolimatta uskaltaa vielä täällä sättimaailmassakin luottaa ihmisiin ja samalla uskaltaa luottaa myös omaan itseensä, intuitioonsa ja kykyynsä arvioida ihmisiä. Toivon, että hän löytäisi täältäkin itselleen oikeita hyviä sydänystäviä - ja ehkä jonkun, joka on vielä vähän enemmänkin. :))
Käsi sydämelle, monelleko sättiläiselle uskaltaisit tässä ja nyt, siis juuri tällä sekunnilla, hetkeäkään epäröimättä, paljastaa todellisen henkilöllisyytesi ja kohdata hänet silmästä silmään kaiken sen jälkeen, mitä olette hänen/heidän kanssaan sätissä jutelleet?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.