Mitäs jos yritettäisiin vähän nostaa keskustelun tasoa täällä.
Nämä viimeaikaiset aloitukset ja niiden jatkot ovat jo melkoista limboilua.
Pirun masentavaa lukea, miten pitkälti samassa veneessä istuvat ihmiset yrittävät kairata reikää toiseen päähän upottaen samalla koko paatin.
Oho, meni melkein runolliseksi, mutta pointti on varmaan selkeä.
Nämä viimeaikaiset aloitukset ja niiden jatkot ovat jo melkoista limboilua.
Pirun masentavaa lukea, miten pitkälti samassa veneessä istuvat ihmiset yrittävät kairata reikää toiseen päähän upottaen samalla koko paatin.
Oho, meni melkein runolliseksi, mutta pointti on varmaan selkeä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Millon täällä on ollut rima korkealla..täällä yh:t vain itkevät ja valittavat elareista ja yms..ja se tärkein usein unohtuu!
Onko sinulla ehdotuksia mitä aiheita käsittelemällä se keskustelun taso nousisi?
Ainakaan itselläni ei tule enää mieleen mitään sillä itse LAPSEN parhaasta ja itse LAPSEN eduista puhuminen ei näytä kiinnostavan tämän palstan valtaväestöä.
Siis noi aiheet ei saa tuulta purjeisiinsa täällä mutta jos alettaisiinkin "nostamaan tasoa" esim. puhumalla (yhä edelleen) elatusmaksun nostamisesta niin se tämän palstan valtaväestön mukaan on toinen niistä asioista jotka nostavat palstan kirjoittelun tasoa ja toinen on tietenkin luonnollisesti se kun päästään haukkumaan niitä etäisiä alimpaan helvettiin.
Tällä palstalla on yhtä tyhjän kanssa puhua asioista niinkuin ne ovatkin sillä aina löytyy niitä yh-äippäressukoita jotka keksimällä keksivät vaikka mitä naurettavia selityksiä ettei asia olisikaan niin kuin se käytännössä on.
Tulin muuten juuri töistä 12h päivän jälk. mutta eipä näe yhä edelleenkään lapsiani kotona, en edes illalla, en vkl, en tiedä edes milloin...
En hae sääliä tms. vaan kerron teille yh-äippäressukoillekkin sen että voitteko kuvitella miltä voisi tuntua se etän elämä?
Kertokaapas nyt yh-äippäressukat ja yh-äipät että mikä olisi se rakentava puheenaihe täällä joka teille kelpaisi????????
jos "AITO" etäsisä poistuisi paikalta...
Onko sinun mielestäsi keskustelun "taso" silloin korkea kun te yh-äippäressukat valitatte jatkuvasti täällä muka niin "vaikeaa ja raskasta" elämäänne ja ruikutatte elareiden "pienuutta" ja haukutte meidät etäisät alimpaan helvettiin syyttäen meistä sitä kaikkea mitä tunnette saaneenne osaksenne???????
Mitä sellainen "keskustelu" olisi kun te kaikki yh-äippäressukat puhuisitte yhdestä suusta samaan sävyyn ja kukaan ei puhuisi teille todellisesta elämästä niinkuin se on???!!!
En minä hauku teitä yh-äippäressukoita haukkumisen ilosta vaan siksi kun te helvetin aasit teette OMILLE lapsillenne TOSI PALJON hallaa OMIEN intressienne takia!!!!!
Mene vaikka juttelemaan henkilölle jolle siitä maksetaan. Ei sua muuten kukaan jaksa. Sulle nauretaan! Onnea vaan omaan todellisuuteesi!
Vaik itse oon yh-äippä nii kyl mä otan tosissani ton etäisän kertomat asiat! ! ! Mä itte nauran sulle ku et tajuu et kyse on lasten elämäst eikä meidän aikuisten. Itte en ilkeis ikää haukkuu mun kakruje isää noi niinku te haukutte sil mun tarvii tulla toimee mun kakrujen kaa sit senki jälkee ku ne on siin iäs et ne tajuu tän erojutun itte! Uskoosin et ton etäisän jutut o aikas paljo lähempänä totuut ku monenkaa mein yh-äippien tullaukset. Itte tiedän sen et me yh-äipät saadaan ne tuet ja toiset jos vaan ilkee hakee mut itte ainaski oon pitäny huolen kakruist omil rahoil sillon ku ne on mun luona ja isänsä sillon ku ne on sen luona. Lapsilisätki menee puoliks isän kaa. Mun mielest oikeus ja kohtuus on toi ja kakrut on ollu pirun ilosii tuost systeemist. Kai koulumenestyski kertoo et huonosti heil ei mee ku hymypoikii ja tyttöi on hyllys.
Totta varmasti, että jotkut äidit, myös jotkut isät, ehkä valitettavasti monetkin vanhemmat, tekevät hallaa lapsilleen, mutta miksi pitäisi yleistää, oletko ajatellut että jossain saattaa olla myös jopa yh-äitejä joiden lapsilla on kaikki hyvin, jopa välit isän kanssa? Jokainen vanhempi on varmasti erilainen ja sitä ajatellaan lapsen parasta eritavalla. Ja totta on, että se mikä on minun lapselleni parasta, ei välttämättä ole parasta toisen lapselle. Sen sanon, että ketään haukkumalla ilman sen parempaa tietoa, et pääse puusta pitkään. Kerro, mitä kuvittelet saavuttavasi tuolla jauhamisella?
Olisin myös halukas kuulemaan tarinasi, mikä saa mielesi noin maahan? Etkö tapaa lapsiasi ollenkaan? Miksi et?
etäisän omalle kannatusviestille.
(on niin helppoa kirjautua ulos ja palata)...
että miten me mukamas teemme hallaa lapsillemme? Perustelut kiitos, sillä tuollainen tyhjän jankkaaminen ei ainakaan auta mitään.
kertoa meille sen miten niitä isukkeja kyykytetään, noin niinkuin käytännössä? Kysyinkin sitä jo kerran, mutta vastaus oli "en viitsi noteerata" ja muuta sen tasoista... Kertoisitko samalla millä tavalla yh tekee lapsilleen hallaa omien intressiensä takia? Ja edelleen, koskeeko tuo kyykytys ja hallantekeminen myös yh-isejä? Ovatko hekin ressukoita?
Olisiko se niin, että etäisin mielestä häntä kyykytetään aina silloin kun asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla? Siltä vähän haiskahtaisi...
En todellakaan JAKSA alkaa kertomaan siitä miten helvetisti te yh-äippäressukat kyykytätte lastenne isiä ja miten monella eri tavalla!!!
Vastauksen kysymykseesi saat kun luet pikkuisen enemmän ajatuksen kanssa niitä minun ja muiden etäisien kirjoituksista.
Sen kerron että sitä isää haukkumalla ja taloudellisesti kyykyttämällä teette TOSI PALJON hallaa lapsillenne!
Ette ajattele että tekisitte sitä juuri nyt kun lapset ovat pieniä/nuoria mutta KUN lapsi irtaantuu teidän maailmastanne niin sitten joudutte vastaamaan kysymyksiin joihin teillä ei ole vastausta! (tietty voittehan selitellä kaikkea mutta lapsi näkee TODELLISEN maailman....)
Pelottaako??? Varmaan ei vielä kun lapset elävät siinä teidän illuusiossanne mutta valehtelu on sellainen asia mistä jää kiinni AINA!!!!!!!
Siksipä minä en sitä törkeää valehtelua käytäkkään oman elämäni suojaamiseen...................
En hauku enkä kyykytä lasten isää enkä tee lapsilleni hallaa millään tavalla. Lasten aikuistuminen ei pelota minua, koska minulla ei ole mitään salattavaa tai selitettävää heille, emmekä elä valheessa tai illuusiossa.
Mitä sanottavaa sinulla tähän olisi? :)
Tällä kertaa isukki ei JAKSA kertoa miten se kyykyttäminen tapahtuu... :)
Hupaisaa on myös se että etäisi syyttelee äitejä isien haukkumisesta :D Ja se taloudellinen kyykyttäminen lienee elatusmaksut... Aivan kamalaa kyykyttämistähän se on juu... Minuakin muuten kyykyttää tuo pankki perskule, aivan järkyttävää taloudellista kyykytystä joka kuukausi. Vaativat lainanlyhennyksiä niljakkeet. :D
Mistäs tuon valehtelemisen vetäisit? Aiotko nyt väittää että "on FAKTA että kaikki yh-äidit valehtelevat lapsilleen näiden isästä?" Hehe, jotain sen suuntaista etäiskältä voisi kyllä odottaakin. Kysynpä siis jo nyt, että mitä yh-äidit lapsilleen valehtelevat? Ja miksi he niin tekevät? Millaisessa "illuusiossa" lapset elävät?
Sinua on ehkä kohdeltu väärin, isälläkin pitäisi olla oikeus nähdä lapsiaan mutta usein viranomaiset uskoo mitä tahansa äiti keksii isästä valehdella. Mutta vaikka sinua olisi kohdeltu kaltoin, onko oikein haukkua kaikki yh-äidit sen takia?? Meitäkin on niin monenlaisia.
Jos sinä et olisi yh-äippäressukka niin et kirjoittelisi noin yleistävästi!!!
Nimenomaan en hauku kaikkia yh-äippiä vaan kerron FAKTAT yh-äippäRESSUKOISTA!
Mikä on niin vaikeaa tajuta???
Onko vaikeaa erottaa itsensä yh-äipästä ja yh-äippäressukasta???????????
Yh-äippäressukka pelaa vain omaan pussiinsa mutta yh-äippä lapsen pussiin!!!!
Yh-äippä on HARVINAINEN realistisessa elämässä!!! Se on FAKTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
joka yh-äitiä pilkkaavan viestisi korkojen kera takaisin.
Paha saa palkkansa, usko vain.
Etäisyys on etumaksua siitä, että olet paha ihminen.
kovinkin hyvä ennustamaan??? Voin luvata että sulla menee pieleen ja pahemman kerran tollo!!!
"FAKTAT" sitä ja "FAKTAT" tätä. Se mitä sinä omassa päässäsi kuvittelet ei kyllä ole FAKTAA vaan sinun OMAA ajatusmaailmaasi. Sekö tekee jauhamisestasi sitä FAKTAA? Voi voi. Laitappa kuule vaikka ne "FAKTAT" pöytään, jotain tuntuvaa, todistettavissa olevaa,esim jokin tutkimus, tai linkki siihen ym, eikä vain noita sinun OMIA "FAKTOJASI" niin sitten joku voikin ehkä ottaa sinut tosissaan. Se että olet katkera exällesi, (ymmärrettävää kylläkin) ei oikeuta sinua haukkumaan täällä äitejä jotka eivät ole tehneet sinulle mitään! Pura pahaa oloasi vaikka psykiatrille tai jollekkin joka OIKEASTI jaksaa tuota jauhamistasi.Ja mitä sinä täällä äitejä muutenkaan haukut, et tunne meistä ketään, et tiedä kenenkään elämästä ja tilanteesta yhtään mitään, et tunne lastemme toista vanhempaa, et tiedä mitä kenenkin suhteessa ym on tapahtunut, et oikeasti tiedä yhtään mitään ihmisistä joita täällä noin lapsellisesti haukut. Joo, exäsi teki todella ruman tempun, se ei tarkoita sitä että me kaikki olisimme samanlaisia, joten lopeta jo tuo niputtaminen, et saavuta sillä mitään, et ainakaan asiallista keskustelua. Olisi muutens ihan kamalaa jos SINUN käytöksesi takia me rupeaisimme hakkumaan kaikkia etäisiä ruikuttaviksi reppanoiksi, yleistäisimme kaikki yh isät ja etäisät siksi että sinä olet tuollainen, kuitenkin vähemmistö yhäideistä ovat sellaissia kuin sinä kuvittelet kaikkien olevan.KASVA JO AIKUISEKSI. Ei millään pahalla, mutta jokaisella on omat ongelmansa, ei tarvitse purkaa muihin.
omista ongelmista muita. Riman nosto ei onnistu ennenkuin nykstä myöntävät ongelmansa ja hakevat siihen apua.
vaikuttaa kirjoittajiin laadun parantamiseksi, mutta kuten huomaat, kollegallasi on aikomus saada tämän palstan kaikenlainen positiivinen kirjoittelu tyystin lakkaamaan ja heruttelee joka viestiketjussa samaa laulua päivästä toiseen nimenomaisesta syystä...
Ehkä hokeminen luo turvallisuudentunteen tai helpottaa hänen mielikuviaan eron syistä tms. vaikkei se asioita konkreettisesti miksikään muuta, mutta saapahan ainakin kaikille ikävät fiilikset aikaan.
Saisi taputtaa itseään poskelle oikein olan takaa:)
Riman nostaminen on tällä palstalla varmaan aika vaikeaa. Ainoa asia joka herättää mielenkiintoa on elarit ja etäisän haluttomuus tavata lapsia.
Minun mielestäni yh:n elämä on paljon muutakin. Minulle elämä on töitä, iltoja ja viikonloppuja lasten kanssa. Lasten koulu ja harrastukset rytmittävät arkea ja ainakin meillä eletään niiden ehdoilla. Viikonloput touhutaan perheenä omia juttuja ja ei ainakaan tällä yh:llä ole paljon mahdollisuuksia "lutkailuun". Lapsenvahdit eivät ole ilmaisia. Meillä isä tapaa lapsia silloin kun haluaa, eli muutaman kerran vuodessa. Minulle tärkeitä aiheita ovat olleet yh:n jaksaminen. Se meinaa olla välillä kortilla mutta päivä kerrallaan.
Olimme tavallinen aviopari kolmen lapsemme kanssa. Arjessamme ei ollut suuria ongelmia, mistä johtuen ajattelin aina, että jonain päivänä istun vaimoni vieressä katsellen lapsenlapsiamme.
Yhtenä päivänä muutoin vähäpuheinen vaimoni sanoi hakevansa eroa ja perusteli erohakemuksensa syyksi runsassanaisesti kyllästymisensä rutiineihin. Vaikka yritin selittää hänelle muun muassa, että tätä elämä on ja, että arjen pienistä iloista koostuu koko elämän kestävä ilo, ei hän perunut päätöstään.
Ensimmäiset kuukaudet, illat, yöt ja aamut ilman perhettä olivat elämäni vaikeimmat. Saatoin istua tuntitolkulla sohvalla katsellen toimettomia käsiäni. Ajattelin mielessäni leikkejä, joita leikin lasteni kanssa iltaisin, pelejä joita pelasimme, halauksia, keinutuksia, naurutuksia. Kaikkea sitä mitä olin käsilläni tehnyt kaikkina niinä vuosina, joina olimme olleet yhdessä. Vähitellen aloin tuntea käsissäni särkyä, jolle ei löytynyt mitään selitystä.
Oletin, että ikäväni lapsiani kohtaan laantuu, kun he tulevat luokseni. Minulle kävi kuitenkin ikävämmin. En päässyt eroon ikävästä vaan se palasi aina uudestaan entistä voimakkaampana jokainen kerta, kun lapseni lähtivät takaisin äidilleen. Minusta alkoi tuntua siltä kuin sisälläni olisi suuri kivi, joka painaisi keuhkoni kasaan enkä voisi enään hengittää. Tartuin pakonomaisesti kiinni kaikkeen, mikä toi minut lähemmäksi lapsiani: valokuviin, hammasharjoihin kylppärissä, pieniin tossuihin eteissä, lusikoihin ja muumimukeihin keittiössä, musiikkiin, jota kuuntelimme yhdessä, pulkkaan, joka odottaa oven edessä, pieniin sormenjälkiin ikkunassa.
Miten sinä koet eron lapsistasi? Oletko löytänyt tavan käsitellä ikävääsi jotta elämäsi ei olisi ihan niin synkkää?
Toi mitä kerroit on vain pieni osa siitä mitä mä koen yhä jatkuvasti täsä elämässä.ä
On mennyt monta vuotta että lapseni etääntyvät minusta.
Ei ole rahaa näyttää kuinka välitän,, ei lapset halua enää luokseni kun vainb tyhjä yksiö jossa vanha pleikka ilman kahta ohjainta ja yhtäkään muistikorttia. en tiedä, yritän jaksaa mutta kohta olen yksin kun lapsiani ei haluta tulla pleikka kolmosen ja mopojen äärestä isän luo,, Isä olen vaikka en pysty olemaan ylpeä tästä elämästä. Välissä mietityttää että miksi olen edes olemassa kun en pysty antamaan lapsille sitä mitä he tarvitsisivat. m Miksi olen olemassa kun lapsetki on vailla vain rahaa?
Olen aina liittänyt lapset omiin elämänarvoihini ja käsitykseeni elämäni merkityksellisyydestä. Kun lapseni eivät enään olleet luonani, tunsin tyhjyyttä ja merkityksettömyytä samoin kuin sinä. Olen kuitenkin ollut isä lapsilleni pitkään ja ajattelin, että he tuntevat jossain määrin samoin kuin minä heitä kohtaan. Mitä lapseni sitten tarvitsevat minulta? Totta puhuen pysyäkseen elossa eivät varmaankaan yhtään mitään. Heillä on vanhempi, joka pitää huolen heidän tarpeistaan.
Onko niin, että ollessasi lastesi kanssa merkityksesi isänä ilmeni nimenomaan taloudellisena turvana? Niin kai on useimmissa perheissä. Lapsesi ovat ehkä omaksuneet sen,että taloudellisen turvan kautta olet heille läsnä. En tiedä lastesi ikää mutta uskoisin, että voisitte luoda uudenlaisen yhdessäolon muodon, joka ei olisi niin riippuvainen rahan määrästä. Olen varma, että lapsesi kaipaavat sinua joka tapauksessa.
Minun tapaukseni on hyvin samanlainen kuin sinulla.
Minäkin kuvittelin kaiken olevan hyvin ja että vanhana parina sitten kierrellään ympäri eurooppaa asuntoautolla kaksistaan.
Ero tuli yllätyksenä ja alussa jouduin hakemaan lääkäriltäkin apua, että sain edes nukutuksi ja ajatukset olivat välillä todella synkkiä.
Jopa niin synkkiä, että mielessä kävi ajatus lähteä maantielle ajelemaan sopivan rekan keulan löytymiseksi.
Onneksi pääsin nopeasti yli, noista synkimmistä ajatuksista.
Sinäkin puhut käsien särystä.
Minullakin kipu oli aivan fyysistä ja useamman päivän olin kuin kovassa flunssassa lihassärkyineen.
Erosta on nyt n. 1 vuosi ja olo on paljon parempi vaikka välillä kyllä mennään tunteiden vuoristorataa ylös alas.
Sopiva leffa tai suomirokki ruikutus saa vedet silmiin.
Aika lienee ainoa lääke, mikä tässä tapauksessa parantaa ja tietenkin se, että yritän touhuta lasten kanssa mahdollisimman paljon, kuitenkin niin ettei hommassa ole yliyrittämisen makua.
Illan kohokohta voi olla vaikka vain yhdessä tehty ja syöty pastakastike tai saunan jälkeen parvekkeella juodut jaffat.
Toki tuntuu siltä, että elämä on täynnä pieniä jäähyväisiä, kun lapset menevät äidillensä.
Välillä nämä erot ovat vieläkin todella vaikeita käsitellä.
Olen jutellut parin muunkin etäisän kanssa näistä asioista ja samansuuntaisia ajatuksia on ollut kaikilla eli aikalailla samalla lailla me miehet nämä asiat koemme.
Yhden asian olen joutunut takomaan omaan päähäni ja se kannattaa kaikkien muidenkin etävanhempien muistaa, että ei se vanhemmuus mihinkään katoa, sen muoto vain muuttuu.