Jälleen alas pudottiin
vaan ylös kavuttiin.
Tarinoita runoissa
kulkee kuin vesi purossa.
Miehiä naiset muistaa
Naisetko miehiltä luistaa?
Yhdessä tarinaa aikaa saa
siitä hauskasti kirjoittaa.
Voi miten ihania runoja
on hyviä punojia.
Hyvälle kääntää tuulelle
saa hymyn huulelle.
Runoiliat nurkan tään
iloa, hymyä lisäämään.
Meillä sadun taika
kun on runon aika.
vaan ylös kavuttiin.
Tarinoita runoissa
kulkee kuin vesi purossa.
Miehiä naiset muistaa
Naisetko miehiltä luistaa?
Yhdessä tarinaa aikaa saa
siitä hauskasti kirjoittaa.
Voi miten ihania runoja
on hyviä punojia.
Hyvälle kääntää tuulelle
saa hymyn huulelle.
Runoiliat nurkan tään
iloa, hymyä lisäämään.
Meillä sadun taika
kun on runon aika.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Pimeää on ulkona,
vaan ei täällä sisällä.
Tuikut voi laittaa palamaan,
lämpöä sisälle valamaan.
Mielikin siitä kirkastuu,
pimeys pois pyyhkäistyy.
Nukku-Mattikin tulla saa,
unihiekkaa silmiin tupruttaa.
Huomenna taas päivä uus,
pian taas ollaan uudes kuus.
Isänpäivää ensin juhlitaan,
kohta sitten pukkia odotellaan.
Jatta runon repäisi.
Äsken tuolla manasi,
ettei muka osaisi,
runoa ei syntyisi.
Hienon runon tekaisit.
Sanat riimiin järjestit.
Ilostuu Nukku-Mattikin,
Hienon runon Jatta tekikin.
Tosi pimeää on täällä,
nimenomaan tällä säällä.
Jos lunta edes sataisi,
se jo hieman valaisisi.
Kuukin vielä kapeana,
keikkuu tuolla apeana.
Kunhan täyteen suurenee,
maata hieman valaisee.
Edessä on juhlat monet.
Isiä kun ensin onnittelet.
Sen jälkeen juhlat linnassa,
vasta sitten ollaan joulussa.
Nukku-Matin luo minäkin,
hyvää yötä sanonkin.
Silmät ristissä on mulla,
kohta sanon tuutu lulla.
Aamu on koittanut
valo taas voittanut
päivään uuteen saimme herätä
uusia voimia nukkuen kerätä
reippaasti lähteneet päivämme viettoon
iloisesti myös runonurkkamme jatkukoon.
Kuin kevättä ilmassa ois
pilvet kauas on häipyneet pois
pitkän kävelyretken tein
myös koiran lenkille vein
vaan tiedän varmasti huomenna taas
voi olla vaikka kuuraa maas
siks nautitaan hetkistä näistä
nähdään unia uusista keväistä.
Upea ruskotus illan
luo sillan
moniin yhdessä koettuihin
iltaruskoihin
kun yhdessä rannalla suuren meren
vielä polttaissa veren
katseemme seurasi laskua auringon
kaikki mieleeni jääneet on.
Junan kiitäessä kohti pohjoista
katselen minäkin ikkunasta ruskotusta
niin kuin niin usein illoin katselen
Ihmiset rientävät koteihinsa
jokaisella oma tarinansa mukanaan
jokaisella ei kotonaan
ole ihmistä joka sulkisi syliinsä
joka olisi koko päivän odottanut tätä hetkeä.
Olen tullut sinuksi itseni kanssa
olin vaativa ja ehdoton
mikään ei riittänyt
vaadin aina lisää
Nyt olen oppinut
kaikkea ei tarvita
ei kuuta taivaalta
eikä maallista mammonaa
paljon vähemmälläkin pärjää
Kun ikää karttuu
tulee huomaamaan
en tarvitsekaan mitään muuta
– Olen sinut itseni kanssa
Olen itseni paras ystävä
se on minulle tärkeä tehtävä
vaikka muitakin ystäviä ois
en itsestäni luopuisi pois
enhän toisiakaan voi rakastaa
jos itseänsä vihaa.
Terveisiä saunasta,
olo on nyt ihana.
Parvekkeella vilvoittelen,
tähtitaivasta katselen.
Pohjantähti kirkkaana loistaa,
ikäväni mielestä poistaa.
Terveiset omaisilta lähettää,
luokseen he minua odottaa.
Aikani ei ole vielä,
huomisesta en tiedä.
Kädet yhteen liittäen,
tästä päivästä kiittäen.
Päivä päivältä eletään,
lyhenee ne kerrallaan.
Haluaisin vielä jatkaa,
tätä elämäni matkaa.
Mitä tehdä voisi
elämä et soisi
iloa ja onnea
suurin sylin tonneja
et toisi.
Jos iltatuuli
viestin viedä vois
taa maitten merten
kauaksi pois.
Kaipuuni sulle
kertoa tahtoisin
....
Näin sävel suruinen
yli metsien soipi kutsuen:
Ystäväin kuulethan,
ystäväni, lauluni
saapuvan sun luoksesi
missä lienetkin.
----
Hyvää yötä. Taas uusi päivä kaiken muuttaa voi. :)
Jospa vaikka taasen lorun pienen kirjoittaisi
jospa siitä joku toinen innostuksen saisi
kaunis päivä houkuttaa
kansan ulos luontoon
virkistyksen sieltä saa
kovaan pääsee kuntoon
olen kyllä minäkin
lenkin tehnyt pienen
siispä nyt jo voinkin
pulla- kahvit keittää
taitaa tosiaan jo ihan runojalkaa heittää.
Runojalka mullakin heittää
ei tarvitse edes pullakahvia keittää
happimyrkytyksen lienen jo saanut
enkä ole päiväunia laisinkaan maannut
kiirettä pitää
vaan ei se mitään
oma on hoppu
siihen on saatava loppu
....laitanpa sohvalle maata.
Tämä päivä loppuu tähän,
kirjoittelen tähän vähän.
Laulellut oon jonkin verran,
juossut lenkin yhden kerran.
Aurinkoista ollut on,
tuulikaan ei mahdoton.
Näin kun tässä eletään,
kohta näämme kevätsään.
Mukavia öitä teille
lähden tästä untenmaille.
Ensin tähtiä katselen,
kuutakin hieman vilkaisen.
Houkuttipa uteliaan
uusi galleria kurkistamaan
kun pitkän aikaa laiskuuttaan
vain on täällä kirjoitellut
rekkaamatta lorutellut
sama naama tähtineenkin
vaikka täällä kulkenenkin
sama opritar* edelleen
vaoikka kulkeekin tähtineen.
Ystävyydelle maljan juon
hymylle, katseelle lämpimälle.
Itselleni tuon kaiken suon,
se tuntuu niin ihanalle.
Sinä siinä vieressä
vaikka kaukanakin oisit.
Silloin ei mikään pielessä
auringon harmauteen toisit.
Ystävä tuo tuntematon
kauniin viestin päässä.
Tutuksi jo käynyt on
ihan jokaisessa säässä.
Runot lähemmäksi tuo
ja tuntuu mukavalle.
Se mielen matkan suo
sydämessä ihan kaikkialle.
pyydän sua mukaan tähän
päätöksehen pieneen
jos toteutamme sitä aina
mikään ei mee pieleen
siis hymyäsi älä panttaa
anna silmäis tuikkia
älä nyrpeätä naamaa näytä
ettei toiset tahdo
pakoon luikkia
se ei maksa sulle mitään
mut paljon takas antaa
lähimmäistä hymylläsi
voit myös paljon kantaa
ja hymys myöskin kaunistaa
toista kanssamatkaajaa
kun saa hymyys vastata
ihmeessä, mistä kaivat
runot niin oivat
syntyykö ne tuosta vaan
mistä taidon itselleni saan
lukenut olen runokirjan
sen jo kohta unohdin
Kustaavasta uutta yritin
muistelusta viritin
onko vika muistin
runoilusta kohta luistin.
pyydän sua mukaan tähän
päätöksehen pieneen
jos toteutamme sitä aina
mikään ei mee pieleen
siis varro vähän
ja laita mieleen
kauppareissut, junamatkat
nyrpeydelle anna hatkat
anna silmäis tuikkia
ettei pakoon luikkia
kukaan tahdo sinun tähden
vaan silmissäsi näkee tähden
joka tuikkii iloa
ja muista, se myös kaunistaa
sinun kanssamatkaajaa
kun saa hymyyn vastata
lähti tuplana
kun kone alkoi reistailla
mut ehkä viestin
toteen laitat
kun muistutin sua kahdesti
niin hymyilet jo vienosti
Haitanneeko mittään tuo
jos et kovin tuplina juo
tuplarunot ei mittään haittaa
meille voi vaikkapa naurukin maittaa
niin paljon on joutavia juttuja tuolla
toisten sivujen puolla
että meikäpoika ei niitä lukea jaksa
kun lukemisesta ei kukaan vielä maksa
jos työkseen ois pakko tehdä sitä
kai sitä lukisi vaikka mitä.
siis sovitaan, ei haitanne
pienet mokat elämässä
ne joskus ehkä piristää
kun ei tarvii pinnistää
ja pipoa ei kiristä
ja silmiään ei siristä
kun antaa mennä niinkuin menee
ja hymyn päälle
vielä heittää
se kitkeryydet kaikki
keittää
on lopputulos parempi
kun ei oo liian ronkeli
Tule tule huulillein
runo pieni toiveineen.
Unet jäivät mielehein
uhkakuvat piirtoineen
koko päivän vaivoiksein.
Taakka uutistenko lie
vaiko mahanpurujen
nyt ne ravistelen pois
että ilo taas tulla vois.
:)
Tänne ei voi olla tulematta,
eikä runojanne lukematta
voi jättää milloinkaan.
Jospas alan jatkamaan.
Ensin iltateen keitin,
sitten pienen lenkin heitin.
Oli hieman pelottavaa
pimeässä tallustaa.
Onneksi on noita
sellaisia ulkoilijoita,
koiran kanssa kulkijoita.
Ei ole aivan turvatonta.
Sanoin tuossa ukollein,
koira olis`kiva mullekin.
No, mokoma siihen tokas`:
"Minä oon sun koiras."
Hymyilyttihän se vähän,
mutta mitäs minä enää tähän.
Ilman koiraa täytyy olla,
ei auta tässä neuvotella.
Koiranvirkaa ukko himoitsee
suojellakseen sinua.
Sanas häntä villitsee
ei muuten siihen kinua.
Ei huolta lain sulla.
ukko mukaan lenkille.
Koirana anna tulla
siis, vauhtia kenkille.
Näin illan pimenevän
ja koirat hihnassaan.
Sun siellä hiipivän
heidän mukanaan.
Harmaata yllä ja alla
harmaata taivahalla
Harmaata päässä
mummojen,vaarien
Vaan takkini räiskyvän punainen
nenäni sävyä toistaa
laitaapa loistaa
helakan punaiset poskenikin
kun reippaasti sauvakävelen lenkin.
Ei ainakaan mustaa ylle
kun hämärissä lähtee kävelylle
ja ainakin heijastimet heilumaan.
Koiranain olla lupaa,
mutta ei jätä tupaa
edes ajaksi lenkin.
Sanoo, että yksin
pääsen paremmin.
Onhan se niinkin.
Otan kovan vauhdin
ja ukko jälkeen jää.
Kun tästä tielle pyrähdän,
kyllä häntä ymmärrän.
Kävelyllä sunnuntaina
rinnakkain käymme aina.
Sävyisästi kävellen,
niitä näitä jutellen.
Koirastakin kinaten.
Yhdessä me pyöräilemme.
Sen me joka päivä teemme.
Pyöräillä hän kyllä jaksaa,
ostoksilla kaiken maksaa.
Ei kysy multa liksaa.
pimeys kuormittaa maata
nyt en saata kuin odottaa
että taas valaistuu...
siihen saakka
loistakoot kynttilät
valaiskoot ne pimeimmätkin sopukat...
suomalaisten osa
on aina ja aina
odottaa
kevättä, kesää
lopulta saapuvaa
hiukan haikeaa
tämä ainainen odottaminen
siispä nauttikaamme
ja tehkäämme pesä
pimeyden keskelle kodikkaaksi
Suomessa syntynyt
tuomen tuoksun ja elokuun kuutamon
ensilumen ja hankien timantit
hiirenkorvat ja suvivirren
perinnöksi saimme
ajatusten lämmöstä
marrasmaa kukkii
Aamusella aikaisin heräsin,
Isienpäivää muistelin.
Oma isä ei saanut täällä,
ikiomaa päivää viettää vielä.
Juhlimassa on nyt muualla
pilvien päällä ylhäällä.
Kiittää en ehtinyt,
sua kiitän isä nyt.
Aikaan entiseen
päivä vie tää.
Isäni, jo pois nukkuneen
muistoja mieleni jää.
Hän haitaria soittaa
uuttakin soitellen.
Tanssiyleisönsä voittaa
tahdissa niiden tanssien.
Radiosta soitto kantautuu
ja muistot todeksi saa.
Menneeseen mieli antautuu
isänpäivä näin muistuttaa.
Lapsuuteen palasin
muistoa halasin.
Onnentoivotus isille tään
runon myötä lähettän
sade piiskaa ikkunaa
on harmaata ja väritöntä
mielesi voi silti olla
kuin sateenkaari
täynnä *kirkkaita* ajatuksia
hyviä ajatuksia
ajatuksia vihreistä niityistä
meren sinestä
auringonkimalluksesta veden pinnalla
mikä ihana tanssi siitä syntyykään
elämässä on paljon värejä
ei aina
niitä kirkkaita
mut voit ruokkia sisintäsi
kaikella hyvällä
kirjoilla
ja ihanalla musiikilla
älä anna harmauden lannistaa
ja laita punaiset villasukat jalkaasi
se on jo ensiapua harmauteen
Minäkin aamulla laulelin,
miehelleni lurittelin.
Isänpäivä onnittelut.
Puhelin pirisi tiuhaan,
näin lapset onnittelemaan.
Kahville lupasivat tulla.
Olihan vilskettä tuvassa,
kun koko perhe kasassa.
Onneksi antimet riitti.
Omaa isäänikin muistin,
hälle terveiset lähetin.
Ulos kynttilän sytytin.
Selässään monta kertaa kantoi,
lapsilleen kaikkensa antoi.
Hellyydellä häntä muistan.
Nyt piti nurkkaan kurkistaa
jospa runon aikaan saa
kerronpa momsuni sateista
aivan kauheista.
Sadekausi täällä on mahtava
vartissa voi vedessä kahlata
vettä tulee oikein kaatamalla
paras on olla räystään alla
Vettä on kaduilla polviin asti
se on ihan totta, näin sen vasta
kahlasin kerran kadun poikki
samalla lailla, kuin muutkin loikki.
Taivas ja meri julmalta näyttää
vesi kun voimalla kaikki täyttää
mut hyvääkin sade aikaan saa
se ilman hyvin puhditaa.
Kukat ja pensaat kukkivat aina
vaikka ne ovat hoitoa vailla
kuivuus kun täällä aina rassaa
sadekausi niille hyvin passaa.
Jaksaisko tänään punoa runoa?
Vai lukisko vain mitä toiset on punoneet
lehdet jo kaikki on pudonneet
kesän kukkaset nukkumaan menneet
hukassa nyt on runoni lanka
kadonnut kuin vanhan ämpärin sanka
sitä , siis runo, etsimään lähden
vaikka en tiedä minkä ihmeen tähden
vaan kun päätin niin lähden
jospa vaikka löytäisin tähden.
eilen jo lasin täyttä
nyt pahemmalta näyttää
tosi kovin ropisee
ulkona
ja tuulee
vaan sisälämpö, rommintilkka
iloiseks tulee
tämä likka
punaisessa koftassaan
lukulasit nokallaan
tää on musta kodikasta
ja nauttia myös
aion vasta
Missähän Monica vaeltaa,
missähän kenkänsä kastaa?
Mertenkö takana tallustaa,
saarivaltiossako asustaa?
Myrsky täälläkin mellastaa,
kattopeltejä raastaa.
Tuuli puita koettelee,
viimeiset lehdet lentelee.
Ei sada vielä tulvimalla,
mutta sateenvarjon alla
hyvä on täälläkin olla,
jos liikkuu ulkosalla.
Miltähän huomenna aamu näyttää,
mahtaako vedet tiet täyttää?
Kumisaapasta jalkaan vaan
ja tuulta päin astelemaan.
Kaatuu kirkon risti
sortuu kuplahalli
myrsky mylvii räystään alla
pilvet kiehuu taivahalla
aina syysmyrskyn tapa ollut
etsii tuosta heikon kohdan
voimiansa siihen kerää
taikka säästää tällä erää.
Kiva vaan kun sataa
nyt on hyvä kirjoitella
eipä ala ahdistella
omatuntokaan
joka aina jankuttaa;
pitäis mennä kulkemaan
aina vain liikkumaan
että kunto kohenisi
että kilot vähenisi
että mieli virkistyisi
nyt se antaa mulle rauhan
ymmärtäähän sekin sentään
ettei moni koiraansakaan
lähde ulos taluttamaan
pahimmalla myrskysäällä
jos ei kurapukuu päällä
siispä saankin kirjoitella
tuntikaudet lorutella
vaan en teitä kiusaa enää
itsellekin tekee tenää
kun aamukahvia ei vielä
täällä ole eteen tuotu
kun ei taida muita olla
edes lähitienoolla.
Vaan onpa mummun hyvä olla
yhtään kiristä ei polla
enkä ole mikään nolla
vaikka joskus kuutamolla
tekis mieli suden lailla
mieltä vailla
ulvahtaa
vaan en taida uskaltaa
jos susilauma syöksyisikin
mukaansa mummon veisikin
siksi kiltisti vain
istun hiljaa kuutamolla
ja on niin hyvä olla.
Pirpana mua naurattaa
iloisilla jutuilla
tänään muutenkin iloitsen
kun tuntea saan ystävyyden
eräs ystävä avun toi
siitä mieleni aivan soi
iloitsen että löytyy vielä
auttamishalua pitkällä tiellä.
Piipersi sadepisara
puunoksalta oven päälle.
Outo meno aika kimara
pimeälle säälle.
Ikävä on hämärässä
vesipisarankin nyt.
Päivä pitkä tässä
ei kylkikään välkkynyt.
Hämärää päivä valaa
pisarainen tipahtelee
aivan kuin salaa
kulkian nenällä matkailee.
siitä puroon kii
Sataa, sataa aina vaan
märkää loskaa jalan alla.
Pisarainen matkassaan
putoaa huitaisemalla.
Siitä lätäkköön kiirähtää
luokse toisten pisaroiden.
Aikaa paljon vierähtää
kuivumiseen säteen aurinkoisen.
Hämärä yllä maan
yhä päivää sitoo
ehkä huomaamattaan
aurinko saadaan pian pitoon.
astui hissiin iloisesti lauleli
vanha pappa siihen myhäili ja naureli
tullessansa kotiin hissiin toiset päästeli
he siitä vanhaa pappaa kovin kiitteli.
Taisi pomppivia sanoja olla
kun kummasti kiirehti väliin.
Tai tenän teki mun polla
enkä ehtinyt heti hätiin.
Tarkistaa ois tarvinnut
vaan annoin mennä.
En tosin noin kuvitellut
eihän sanat itsekseen lennä.
Syy on hätäily kovin
tarkistus ois vienyt tovin.
Mitäs noita nyt tarkisteleen
sanoja vain kun laittelee,
toisen toisensa perään heittelee
niin paras runohan siitä syntynee.
Paras runo syntyy silloin,
kun tänne ryntää illoin.
Pistää kirjaimia peräkanaa,
siitä syntyy monta sanaa.
Joskus polla piiputtaa,
silloin täytyy hidastaa.
Tuumatuokio hetkeks`vaan
ja siitä sitten jatkamaan.
Päivä pitkä ollut on.
Nyt väsymys on mahdoton.
Tähän jättää tämän taidan,
laittaa ylle yöpaidan.
Hyvää Yötä sanon taas.
Olkoon rauha koko maas.
Sataa, sataa ropisee
niin että katto kopisee.
Nämä meidän otsikot.
Lukekaapa peräkanaa.
Hienoa nykyrunoa.
Ja vielä kaikkien yhdessä tekemä.
Hyvä ME !
Kyllä siitä runo syntyi
kun siihen oikein syventyi
nykyään on runo monenlainen
suorasanainen
tai loppusointuinen
joskus ihan suoraa kerrontaa
joskus sanoja vain irrallaan
on liikkuvaista nettirunoa
ja mangneeteilla voi myös punoa
runon oman jääkaapin seinään vaikka
se onkin oiva runon paikka
kokeilkaapa vaikka.
Olen tänään muistellut
ja muistojani kokoillut
monta löytyy tarinaa
matkan pitkän varrelta
monet melkein unohtuneet
jutut nousee mieleeni
hymyn nostaa huulilleni
muistoilleni naureskelen
toisille taas vetistelen
silti suuren nautinnon
kirjoittaminen tuonut on
ei mikään lyhyt projekti tää
kuukausia tässä vierähtää
jo vuosi tässä mennyt on
tarinasäkki vielä täynnä on.
Katuvalon valojuova
keltaisena kajastuu.
Pimeä on taivas
pimeä on maa.
Lumi haaveena vain
valoa antamaan.
Ei vielä, pimeys
jatkuu koko kuun.
Ei vielä pakkasia
odotellaan vaan.
Pimeys samettihupun
heittää ylle maan.
Joulu kohta saavuttaa
mieltä kovin koputtaa
lahjojen takemiseen hoputtaa
mitä heille antaisin
kankaita koneelleni kantaisin.
Tonttupuvun poikasille
keijupuvun tyttösille.
Puseron vaiko paitasen
senkö myös laittasen.
Vaiko kirjan kaupasesta
lelun hienon hyllysestä.
Valmis ei oikein miellyttäisi
omaa syäntä sykähdyttäisi.
Myssy, sukat lapaset
jotkut sen tapaset.
Talvella lämmittää hyvin,
ilahduttaminen syvin.
Aikaa on hetki vielä
kulkea näin ajatuksen tiellä.
Sitten ajatus tuotteheksi
tehdä saaja iloiseksi.
Itse ilon saa myös
ja onnen tuottaa työs.
Lasten hymy valloittaa
ja halaus ihanaa.
Nurkkamme kohta taas
piiloon vaipuu
hengentuotteemme
unhoon haipuu
hetkenlentoja
runoja hentoja
tuottaneet
uuteen päivään luottaneet
runoilla oomme
ja uusia taasen ylhäällä luomme.
Saunasta nyt palasin,
löylyä siellä heittelin.
Selänpesijää kaipasin,
missä lie ollutkin.
Kahvia tässä keittelen,
tuoreet sämpylät maistelen.
Voilla ne voitelen,
muuta en sitten kaipaile.